Uutinen

Belgian opintovierailulta imettiin kunnalliseen nuorisotyöhön positiivista anarkismia

Kokemuksia Nuorisotyö Kansalaistoiminta Erasmus+ nuorisoalalle EU:n nuoriso-ohjelmat
Lahden kulttuurisen nuorisotyön kehittämistyöryhmä pyörähti Belgiassa pari vuotta sitten ja soveltaa oppeja työssään edelleen. Lahtelaiset ihmettelevät, miksi esimerkiksi opintovierailumahdollisuutta ei hyödynnetä enemmän – kansainväliset kohtaamiset kun auttavat ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.
Lahden kaupungin nuorisotyöntekijät hymyilevät ryhmäkuvassa Gentissä sillalla.
Lahden kulttuurisen nuorisotyön kehittämistyöryhmä kerääntyi yhteiskuvaan opintovierailullaan Gentissä.

Syksyllä 2019 Lahden nuorisopalveluiden KuNu-tiimi – kulttuurisen nuorisotyön kehittämistyöryhmä – suuntasi kuuden hengen porukalla muutaman päivän osallisuusteemaiselle opintomatkalle Belgian Gentiin. Kumppaniksi oli hoitunut tuttavan vinkin, Googlailun ja sähköpostittelun perusteella nuorten osallisuuden kehittämiseen erikoistunut kattojärjestö Formaat.

Matkamuistoiksi toiminnan vahvaa omistajuutta ja positiivista anarkismin henkeä

Rahoituksen puuttuessa nuorisotyö voi monissa Euroopan maissa kituuttaa pelkän vapaaehtoistyön varassa. Belgiassa nähtävillä olivat kuitenkin pääosin vapaaehtoisvoimin toiminnan pyörittämisen parhaimmat puolet. Opintovierailulle osallistuneet nuorisotyöntekijät pääsivät todistamaan hyvin erilaista nuorisotyön todellisuutta sekä – villinä korttina – jotakin, mitä Tea Saraskari ja Irene Lüders-Helander kuvailevat positiiviseksi anarkismiksi.  

– Yhteisöllisyyshän on meillä Suomessa vain sana. Belgiassa me päästiin sukeltamaan sen oikeaan merkitykseen. Vapaaehtoistoimijoita oli hurjan paljon. He sanoivat itsekin, että tarttuminen yhteisön mahdollisuuteen toimia ja vaikuttaa itse on heillä DNA:ssa. Moni tekee töiden lisäksi myös vapaaehtoistyötä jossain muualla, kuvailee Lahden suurimman kauppakeskuksen nuortentila Triplassa kauppakeskusnuorisotyötä tekevä Saraskari. 

Vapaaehtoistyötä korostava tapakulttuuri ja siitä kumpuava sekä sitä synnyttävä yhteisöllisyys näkyivät myös erilaisena tulokulmana nuorisotyöhön. Nuorisotyö oli ikään kuin rajattomampaa: se kulki yhteisöjen mukana ja osana sen sijaan, että olisi oma erillinen kokonaisuutensa. 

– Me oltiin läpihuuhdeltuja eräänlaisella positiivisella anarkismilla. Gentissä ja Antwerpenissä oli esimerkiksi päätetty, että tyhjiä tiloja annetaan nuorten itsehallinnoitaviksi. Eli tämmöiset ”talonvaltaukset” oli ihan hyväksytty toimintatapa, muistelee Saraskari. 

Siinä missä Suomessa usein järjestetään työntekijöiden suunnittelemaa toimintaa, johon nuoret osallistuvat, Belgiassa nuoret näyttivät toteuttavan ja suunnittelevan itse oman toimintansa. 

– Vastuun antaminen, toiminnan omistajuus ja liberaalius näkyivät vahvasti. Täytyy kuitenkin huomioida, että Suomessa nuorisotyön kohderyhmä painottuu alakoululaisista täysi-ikäisiin, kun taas Belgiassa nuorisotyön piiriin kuuluivat vahvemmin myös nuoret aikuiset. Kaikissa nuorisotiloissa oli esimerkiksi kaljahanat, mitä on toisaalta alettu myös kyseenalaistaa viime aikoina, huomauttaa etsivää nuorisotyötä tekevä Lüders-Helander. 

Hyvällä hankkeella on pitkät jäljet

Belgiasta paluun aikaan Lahdessa oli juuri päätetty antaa nuorisopalveluiden kullekin alueelle rahaa, jonka käytöstä nuoret saivat itse päättää. Triplan nuorisotilan nuoret esimerkiksi halusivat järjestää kauppakeskuksessa yhteisöllisen tapahtuman, jossa he jakoivat kasvissosekeittoa ohikulkijoille. Saraskari tilasi keiton, mutta kaikki muu oli nuorten kädenjälkeä – ja palaute erinomaista. 

Saraskari uskoo oman rohkeuden sekä kauppakeskusnuorisotyön luonteen ohjatun toiminnan sijaan täysi-ikäisten nuorten vapaamuotoisena kohtaamispaikkana edesauttaneen sitä, että hän on tottunut antamaan päätäntävaltaa nuorille. 

– Havahduin kuitenkin, kun nuorisotilan kehittämistä tehtiin aikuisten kesken työntekijälähtöisesti. Otin hommaan mukaan nuorten ryhmän. Nykyään käyn hyvin harvoin edes ostoksilla ilman, että nuoret ovat mukana. Ihan eri tavallahan nuoret sitoutuu, kun saa olla itse päättämässä, vaikuttamassa ja tekemässä. Toki matkan varrella tapahtuu liikettä edestakaisin, mutta minulle henkilökohtaisesti ja siinä ympäristössä, missä teen töitä, se on oikea tapa, pohdiskelee Saraskari.

Mahdollistamo pohjautuu nuorten omistajuuteen unelmansa kanssa. Se on iso juttu, johon Belgialla on ollut vaikutusta.

Belgian oivallukset yhdessä kokeneen KuNu-tiimin kanssa luotiin myös toimintaosallisuusmalli Mahdollistamo, joka tarkoittaa nuorten ilmoittamien unelmien toteuttamista vuosittain 10 000 euron edestä.  

– Raamit ovat väljät, kunhan nuori on 10–29-vuotias ja unelma tuottaa jollakin tavalla hyvää mieltä unelmoijalle, sen toteuttajille ja vastaanottajille. Mahdollistamo on iso juttu, johon Belgialla on ollut vaikutusta. Se pohjautuu nuorten omistajuuteen unelmansa kanssa, ja rinnalla kulkee kaksi työntekijää nimenomaan mahdollistajina, Saraskari iloitsee. 

Lüders-Helander puolestaan kertoo, että oivalluksia jatkoa ajatellen koettiin käytännön nuorisotyön lisäksi myös hankkeen toteuttamisen tasolla. Belgiassa päivät oli buukattu pullolleen vierailuja ja yksi päiväretki poljettiin myös ympäri sateista Antwerpenia. Antoisia olivat kuitenkin myös iltaisin hotellilla käydyt yhteiset purkukeskustelut, jotka toisaalta saivat päivät venymään entistäkin pidemmiksi. 

– Jatkossa sisällyttäisin itse ohjelmaan vierailukohteesta toiseen ravaamisen lisäksi väljempää toiminnallisuutta, yhdessä tekemistä ja reflektoimista. Aina välillä itseäni myös mietityttää, että vierailuilla näytetään vain hyvät asiat, vaikka toisten epäonnistumisista voisi oppia niin, ettei tarvitse itse oppia aina kantapään kautta, vinkkaa Lüders-Helander.

Jatkoa yhtä hanketta viisaampana onkin jo luvassa, kunhan koronan viivästyttämä belgialaisten suuremman porukan vastavierailu saadaan toteutettua Lahdessa. 

Hakemus ei ole hirviö, ja rohkeutta riittää kunnallisessakin nuorisotyössä 

Saraskari ja Lüders-Helander kertovat pohtineensa, miksei vastaavia hankkeita tehdä enemmänkin. Onko kyse siitä, että mahdollisuudesta ei tiedetä vai siitä, että esimerkiksi hakemusta pelätään? 

– Hakemusrumba ja raportointi on kuitenkin suhteellisen kevyt homma. Vaiva kannattaa nähdä sen eteen, mitä sillä saa, punnitsee Saraskari.

Myös Lüders-Helander komppaa: 

– Hyvä hakemus kertoo yksinkertaisesti kuka, mitä, miten, miksi, milloin ja missä. Kuvaa tavoitteet, miten ne saavutetaan ja miten saavutetut tavoitteet jalkautetaan. Lisäksi pitää varmistaa, että kasassa on kaikki lippulappuset ja liitteet, oikeanlaisella pohjalla, allekirjoituksella – ja ajoissa. Ei se hakemuslomake ole mikään hirviö, ja kansallisesta toimistosta löytyy aina avuliaita tyyppejä.  

Meillä tulee aina olemaan jonkinlaiset raamit, mutta voimme muuttaa ajattelumallia. Tehdäänkö me tätä ihan oikeasti nuorille vai tehdäänkö me tätä itsellemme? 

Pelottomuus hankehallinon edessä saattaa hankkeen myötä poikia pelottomuutta nuorisotyön mahdollisuuksien näkemisessä. Belgiasta inspiroitunut Saraskari soisikin, että suomalaisen kunnallisen nuorisotyön kentällä ajateltaisiin ainaisen ”laatikon ulkopuolella”.

– Meillä tulee aina olemaan jonkinlaiset raamit meidän toiminnalle, mutta ehkä pystyisimme väljentämään niitä. Vaikka lupia ja päätöksiä pitäisi pyytää ja odottaa, vaikka ei oltaisi yhtä joustavia ja ketteriä kuin järjestökentällä, se ei tarkoita, etteikö me voitaisi muuttaa meidän ajattelumallia siitä, millä tavalla me tätä työtä tehdään. Tehdäänkö me tätä ihan oikeasti nuorille vai tehdäänkö me tätä itsellemme? 

Saraskari uskoo, että yksi tehokkaimmista tavoista uskaltautua muuttamaan sitä, miten on aina tehty, on käydä oppimassa onnistumisista muualla. Mikä tahansa teema tai tavoite onkaan kyseessä, kansainvälisellä tasolla tarjontaa löytyy.

 

Teksti: Laura Mettälä 

 

Mikä hanke?

  • Hankkeen nimi: Kulttuurisen nuorisotyön tiimin opintomatka
  • Rahoitusohjelma ja toiminto: Erasmus+ nuorisoalalle, nuorisotyöntekijöiden liikkuvuushanke
  • Kumppaniorganisaatiot: Lahden kaupunki, Suomi ja Formaat vzw, Belgia
  • Myönnetty rahoituksen määrä: 4 980 €