Uutinen

Henkilökuvassa #kvosaaja: Kuinka tuoda maailma kylään maaseudulle

Kokemuksia Nuorisotyö Kansalaistoiminta Erasmus+ nuorisoalalle EU:n nuoriso-ohjelmat Euroopan solidaarisuusjoukot
#Kvosaaja-juttusarjamme päätökseensä tuova vieras on Länsi-Saimaan 4H-toiminnanjohtaja Merja Kuukka. Kuukka tietää ja tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä edistäessään yhdenvertaisuutta, kansainvälisyyttä ja kotikansainvälisyyttä harvaan asutulla seudulla. Kuukan mukaan maaseutukontekstissa valttia ovat kärsivällisyys, nuorten tukeminen sekä pitkien välimatkojen huomioon ottaminen.
Merja Kuukka ja nuorten ryhmä nuorisovaihdossa Italiassa vuonna 2019.
Merja Kuukka ja nuorten ryhmä nuorisovaihdossa Italiassa vuonna 2019.

Kapinahenki kanavoitui kansainväliseen nuorisotyöhön 

Nuoruudessaan Etelä-Karjalassa Nuijamaalla Merja Kuukka oli kunnon kasarinuoren tavoin kirjeenvaihdossa berliiniläisen kirjekaverin kanssa. Kirjekaveri olisi ollut halukas myös vierailemaan Kuukan perheen luona.

– Vanhempani ei puhuneet mitään vieraita kieliä. Heitä rupesi hirvittämään ja he sanoivat, ettei kirjekaveri voikaan tulla. Vaikka ei se olisi ollut mikään ongelma, miehän olisin pitänyt hänestä huolta. Siitä jäi olo, että sitten kun mie oon isompi, ei kukaan pääse kieltämään, ettenkö saisi toteuttaa jotakin tällaista. Sieltä se ajatus kansainvälisyydestä on jäänyt, hymyilee Kuukka.

Vapautta tehdä omat valintansa Kuukka alkoikin harjoittaa heti opiskeluaikoina, kun maatalousopistosta suunnattiin ekskursioille Keski-Eurooppaan.

Valmistumisen jälkeen työllistymisessä 4H:lle Kuukkaa houkutteli juuri kansainvälisten mahdollisuuksien kavalkadi: 1990-luvulla kului kuukausi ryhmävaihdossa ryhmänjohtajana Minnesotassa Yhdysvalloissa, 4H-leirejä järjestettiin Pohjoismaissa ja Rural Youth Europe -kattojärjestön seminaareja esimerkiksi Venäjällä, jossa Kuukan korviin kantautui ensi kertaa tieto EU:n tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Samalla Kuukka kouluttautui työnsä ohella nuoriso-ohjaajaksi.

Kansainvälisyys on työn suola, pippurin poltetta tarjoavat maaseudun erityispiirteet

Kuukalle epätäydellisilläkin englannin kielen taidoilla kansainvälisissä tehtävissä ja tilanteissa pärjääminen on ollut oman minäkuvan kannalta tärkeää. Joskus myös lasten ja nuorten kanssa täytyy aloittaa siitä, että he yksinkertaisesti tottuvat vierasta kieltä puhuviin ihmisiin.

– Osa on ollut mielissään, että pääsee juttelemaan englanniksi, mutta joillekin on tullut ihan itku. Pääsääntöisesti lapset arastelee puhumista, myös reteät yläkoulu- ja jopa lukioikäiset. Suomalaiset ei aina tutustu niin sukkelaan. Syrjässä asuvilla nuorilla voi olla myös vähän alemmuudentunnetta, jos he ei osaa arvostaa omaa elinpiiriä, pohdiskelee Kuukka. 

Vaikka hitaastilämpiävyyden takia ei ole helppoa etsiä ja vakuuttaa kansainvälisyydestä kiinnostuneita, tuntuu työ Kuukasta erityisen merkitykselliseltä silloin, kun nuoria ja muita toimijoita saa todella sitoutettua ja innostettua.  

– Muutamien nuorisovaihtojen ja seminaarien yhteydessä jotkut perheet on ottaneet kotiinsa kansainvälisiä vieraita: tarjonneet illallisen, ehkä saunoneet, soutaneet tai katsoneet nähtävyyksiä. 95-prosenttisesti kaikki ovat olleet sitä mieltä, että vastaavaan voisi ryhtyä toistekin. Siinä yhteistyössä oman organisaation tekeminen on tullut ihan eri tavalla huomatuksi. Olen kokenut sen positiivisena imagohyötynä muunkin toiminnan kannalta, iloitsee Kuukka. 

Yhteistyössä paikallisten sekä kansainvälisten vieraiden kanssa oman organisaation tekeminen on tullut ihan eri tavalla huomatuksi. Olen kokenut sen positiivisena imagohyötynä muunkin toiminnan kannalta. 

Positiivisella näkyvyydellä on väliä, sillä Kuukan mukaan monet ajattelevat, ettei EU:sta ole mitään hyötyä. Heille Kuukka kertoo, miten itse on EU:sta hyötynyt ja millaisia mahdollisuuksia oikeastaan on olemassa. Toisaalta hän harmittelee, että on suurempiakin kaupunkeja, joissa kansainväliset hankkeet jätetään tekemättä resurssipulaan vedoten.     

– Meidän yhdistyksemme elää suurin piirtein kädestä suuhun, mutta silti me katsotaan, että se on tärkeä toimintamuoto, kunhan nuoret innostuvat. Samalla nuoret oppii suunnittelemaan ja tekemään projekteja, nykymaailmassahan joka ikinen asia tehdään projektina!

Toisaalta Kuukan motivaatio kansainvälisessä nuorisotyössä linkittyy myös maaseutukontekstin erityispiirteisiin sekä yhdenvertaisuuden edistämiseen. 

Suurimmaksi haasteeksi harvaan asutulla seudulla nousee niinkin konkreettinen asia kuin liikkuminen ja välimatkat. Esimerkiksi kansainvälisten vapaaehtoisten majoituspaikkoja ja käytössä olevia kulkuvälineitä on harkittava tarkoin. 

– Vaikka meillä vapaaehtoiset eivät ole olleet erityisen eksoottisista paikoista, ollaan kuitenkin maaseudulla. Toivon, että lapset oppisivat sitä kautta hyväksymään myös erilaisuutta, moninaisuutta ja voitaisiin vähän rikkoa stereotypioita. Se on tärkeää miun mielestä, summaa Kuukka. 

#Kvosaajan työkalupakissa painaa taito tukea nuoria

Kuukka on ottanut kansainvälisissä hankkeissa haltuun monta roolia: viilaillut hakemuksia, kirjoittanut raportteja, suunnitellut ja osallistunut nuorisovaihtoihin, haastatellut ja mentoroinut vapaaehtoisia sekä pyörittänyt taloushallintoa.

Kuitenkin hänen mukaansa haaste numero yksi on saada nuoret sisäistämään heidän oma aktiivinen roolinsa – tasapainottelu tsemppauksen ja nuorten puolesta valmiiksi tekemisen välillä.

– Aluksi kesti kauan ennen kuin itsekään tajusin sen lopullisen idean, että nuoret otetaan mukaan jo suunnitteluun. Vieläkään se kuvio ei ole täysin valmis. Nuoret monesti olettavat, että voivat osallistua valmiiksi järjestettyyn. Ensimmäisillä kerroilla keräilinkin nuoria mukaan, mutta silloin niitä joutui vetämään perässä. Nyt tavoittelen sitä, että riittäisi, että vähän työntää niitä siinä edellä. Toisaalta moni yhteistyökumppani muualla Euroopassa etsii nuoret mukaan vasta, kun on rahoitus. Se on meidän nuorille vähän harmi, jos kumppanimaista ei nuoret ole alusta asti matkassa. 

Kuukka on pohtinut paljon myös sitä, millaiset nuoret matkaan lähtevät ja kuinka suuri merkitys aikuisten tuella on. Hän soisi, ettei mukaan lähtisi vain nuoria, jotka reissaisivat yhtä lailla yksinkin. 

– Olen huomannut, että kun huoltajat katsovat, että kyseessä on hyvä homma, nuorten on helpompi lähteä mukaan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Jos huoltajat ovat epäluuloisia eivätkä tukena, nuori on eriarvoisessa asemassa. Olisi tärkeää tukea juuri niitä nuoria, joille ryhmässä lähteminen laskee kynnystä ja kokemus maailmalla pärjäämisestä kohottaisi itsetuntoa, painottaa Kuukka.
 

 

Teksti: Laura Mettälä

 

Tähän päättyy henkilökuvassa #kvosaaja -artikkelisarja, jossa olemme esitelleet nuorisoalalla ja EU:n nuoriso-ohjelmien viitekehyksessä toimivia kansainvälisiä osaajia ja heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä. Tutustu koko sarjaan alla.