Länsi-Saimaan 4H tarttui nopeasti mahdollisuuteen vastaanottaa vapaaehtoisiksi ukrainalaisnuoria

”Jos voisi tuoda heidän tilanteeseensa jotain helpotusta”

Länsi-Saimaan 4H-yhdistykseen vapaaehtoiset tulevat Allianssin nuorisovaihdon kautta. Tänä keväänä alunperin yhdistykseen vapaaehtoiseksi hakeneiden nuorten joukko koostui hyvin pärjäävistä nuorista, mistä syntyi idea avata haku erityisesti sotatilanteesta kärsiville ukrainalaisille.

Länsi-Saimaan 4H-toiminnanjohtaja Merja Kuukka näkee, että vaikka ukrainalaisnuoret eivät muutoin itsestään selvästi lukeutuisi heikommassa asemassa oleviin, muuttuneen tilanteen myötä ukrainalaisten vapaaehtoisten vastaanottaminen istuu erinomaisesti Euroopan solidaarisuusjoukkojen eetokseen.

– Kyllä tämä voisi olla organisaatioille tapa auttaa. Jos ajattelee solidaarisuusjoukkojen ideaa, että osallistuminen on mahdollista myös muita heikommassa asemassa oleville, niin sotatilanne täyttää sen kriteerin. Jos näin voisi tuoda yksittäisten ukrainalaisnuorten tilanteeseen edes jotain helpotusta, Kuukka toivoo.

Mentorina Kuukka on pohtinut paljon myös vapaaehtoisten tarpeita ja mahdollisia traumoja. 

– Kuukausittain maanantaisin soiva, ilmahälytykseltä kuulostava vaaramerkin kokeilu säikäyttikin jo vähän nuoret. Olin kuitenkin odottanut, että jonkinlaiset traumat voisivat olla enemmänkin pinnassa ja ajatukset kotipuolessa, mutta ei tämä kaksikko ole kauheasti tuonut asiaa esiin. En ole mikään ekspertti traumojen kohtaamisessa, mutta jos ahdistusta tulee, haetaan apua. Yksi tuttavani ohjaa myös traumajoogaa. Sitäkin voisi kokeilla, jos nuorilla on kiinnostusta sen kaltaiseen asioiden käsittelyyn, pohdiskelee Kuukka.

Toisaalta Kuukka uskoo, ettei oman uteliaisuuden perässä kannata liikoja kysellä, jos nuori ei itse ilmaise halua puhua tilanteesta ja jakaa kokemuksiaan. 

– Täytyy antaa heidän elää normaalia elämää. He ovatkin uskomattoman hyvin keskittyneet työhön. Ehkä se myös vie ajatuksia pois kotoa. Olen ollut todella vaikuttunut – välillä tuntuu, että he ovat pätevämpiä kuin itse on!

Kylmän maan vastaanotto yllätti lämmöllään

Vapaaehtoiset Olha Potapchuk, 21, ja Sofiia Sydorenko, 18, saapuivat Etelä-Karjalan Luumäelle toukokuun alussa. 

Molempia on kiinnostanut kansainvälinen toiminta jo aiemminkin. Olha on ollut au pairina Espanjassa ja Sofiia varainkeruutehtävissä Romaniassa. Lähtöpäätöstä Suomeen he avaavat samankaltaisin sanankääntein:

– Rekisteröidyin solidaarisuusjoukkoihin ja tavoitteeni oli lähteä johonkin turvalliseen paikkaan. Ensimmäinen ja parhaalta tuntunut tarjous tuli Suomesta. Hakukuulutuksessa etsittiin nimenomaan ukrainalaisia. Se tuntui hyvältä, olen kiitollinen, hymyilee Olha.

– Minullakin oli monta hanketta mistä valita, mutta jostain syystä näin vain Suomen! Haluan olla hyödyksi, turvallisessa paikassa ja rauhallisin mielin. Kotona olen hermostunut, koska tilanne maassamme on niin vaikea mielenterveyden ja terveyden kannalta. Se ei sovi minunlaiselleni herkälle tyypille. Haluan myös olla jonkun ukrainalaisen kanssa, etten unohda kotia, Sofiia kuvailee.

Nuoret vaikuttavat varsin tyytyväisiltä siihen, etteivät ole yksin ja että jakavat vapaaehtoiskokemuksen juuri toistensa kanssa – vaikka ovatkin tunteneet vasta reilun viikon.

– Meillä todella klikkasi heti. Voimme kommunikoida äidinkielellämme ja sanattomastikin. Meillä on henkinen yhteys! he nauravat ja Olga nostaa käden Sofiian harteille.

Olemme iloisia, että täällä monet ihmiset ja jopa lapset ymmärtävät Ukrainan todellisen tilanteen ja tukevat meitä. Se on meille tärkeää.

Vaihtelevaa ja viileää kevätsäätä lukuun ottamatta myös sopeutuminen Suomeen vaikuttaa sujuvan vaivattomasti. Iloinen yllätys oli majoitus erillisessä talossa, eikä esimerkiksi pienessä asuntolahuoneessa. Myös paikalliset ihmiset ovat päässeet yllättämään.

– Odotin, että kylmemmässä maassa ihmiset olisivat sulkeutuneita, mutta se käsitys on muuttunut. Ihmiset ovat osoittautuneet avoimiksi. Myös mentorimme Merja on tosi hyvä ihminen, painottaa Olha.

– Joo, kun kerroimme, että meillä on kylmä, hän toi meille lämpimiä huiveja ja sukkia. Kun kerroin, että olen Harry Potter -fani, hän toi minulle kolme Harry Potter -kirjaa, kertaa Sofiia lievästi epäuskoisena.

– Lentokentällä näin Suomeen saapuvia ukrainalaisia pakolaisia. Myös päiväkodin väki antoi meille lahjoituksena tarvikkeita, kun he kuulivat, että olemme Ukrainasta. En odottanut sellaista välittämistä, lisää Olha. 

Lisäksi nuoret ovat yllätyksekseen huomanneet, että Suomessa jopa lapset tuntuvat tietävän sotatoimista Ukrainassa.

– Olemme iloisia, että monet ihmiset täällä ymmärtävät todellisen tilanteen ja tukevat meitä. Se on meille tärkeää, Sofiia summaa.

Korvaamatonta kokemusta ja osaamista osin tuntematonta tulevaa varten

Kysyttäessä vapaaehtoistyön sisällöstä Sofiia huudahtaa:

– Me opimme tekemään ihan kaikenlaista! Viimeiset kolme päivää olemme tehneet asuja pakohuonepeliä varten. Olemme jo käyneet ensimmäistä kertaa saunassa. Palaamme kotiin taatusti eri ihmisinä!

Vapaaehtoisina Olhan ja Sofiian on määrä leikkiä ja pelata lasten kanssa, ohjata esimerkiksi askartelu- ja kokkausaktiviteetteja sekä osallistua leireille ja eläinryhmän toimintaan.

– Meillä on paljon suunnitelmia: Harry Potter -teemapäivä, Ukraina-päivä ja viikonloppuleirejä kesämökillä lasten kanssa. Olemme valmiita auttamaan tätä organisaatiota monilla eri osa-alueilla, täydentää Olha. 

– Uskon, että kokemus on hyväksi kaikille ohjelmaan osallistuville – meille, lapsille ja organisaatiolle. Lapset oppivat englantia ja minulle on hyödyllistä oppia vuorovaikutustaitoja lasten ja nuorten kanssa, koska haluan matematiikan ja fysiikan opettajaksi, Sofiia kaavailee.

Nuoret kertovat, että kahden kuukauden vapaaehtoisjakson jälkeen Suomessa he voivat kuvitella jatkavansa toiseen hankkeeseen tai ohjelmaan. Kotona Ukrainassa töiden löytäminen ja itsenäinen elämä olisi nimittäin vaikeaa juuri nyt. Perheitäkin helpottaa, että solidaarisuusjoukot kattaa matkakulut, elinkulut ja taskurahan.

– Tässä tilanteessa on vaikeaa tehdä suuria tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta sota loppuu joskus. Nyt voimme kerryttää kokemusta ja taitoja sitä varten, että joskus menemme kotiin, jaamme osaamistamme ja autamme kehittämään yhteiskuntaa, Olha pohtii.

Tulevien viikkojen suhteen on kuitenkin harvinaisen selvää, että hän haluaisi kokeilla ratsastusta läheisellä hevostallilla ja matkustaa yhdessä uuden ystävänsä Sofiian kanssa ainakin Lappiin ja Helsinkiin.

Teksti: Laura Mettälä