Kun vuonna 2016 otin vastaan opinto-ohjaajan roolin maineikkaassa nepalilaisessa oppilaitoksessa, en yhtään tiennyt, mikä minua siellä odotti. Omana kouluaikanani kukaan ei ollut auttanut minua uravalintojeni kanssa. Nepalissa vain muutamat eliittikoulut, joissa opiskellaan kansainvälisten opintosuunnitelmien (A level, IB) mukaan, tarjoavat sellaista tukea oppilailleen. Suuri osa nepalilaisista oppilaista ei saa lainkaan ura- tai opinto-ohjausta kouluissaan.
Selvisin työstäni joten kuten ensimmäisen vuoden aikana. Kirjoitin lähinnä suosituskirjeitä ulkomaille opiskelemaan hakeville oppilaille, erityisesti amerikkalaisiin yliopistoihin. Korkeakouluopinnot ulkomailla ovat hyvin tavallisia nepalilaisten opiskelijoiden keskuudessa. Eräs syy on ehkä maan rapautuva korkeakoulujärjestelmä.
Kansainvälinen koulutusohjelma avasi silmät
Ensimmäisen työvuoteni jälkeen törmäsin Intiasta lähtöisin olevaan liikkeeseen nimeltä IC3 (International Career and College Counselling), jonka tarkoituksena oli vahvistaa opinto-ohjaajien kykyä tukea oppilaitaan. Ilmoittauduin konferenssiin New Delhissä. Se osoittautui loistavaksi päätökseksi, sillä konferenssissa pääsin verkostoitumaan, oppimaan alan erityisasiantuntijoilta ja – ennen kaikkea – ymmärtämään, mistä alassa oli kysymys. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päättää, että jonain päivänä aion tehdä ura- ja opinto-ohjauksen mahdolliseksi jokaiselle nepalilaisille oppilaalle.
Tämä visio mielessäni osallistuin vuoden mittaiselle ura- ja opinto-ohjauksen kurssille, johon kuului pakollisena neljä viikon kestävää lähiopintojaksoa neljässä intialaisessa yliopistossa. Kouluni ei rahoittanut matkakulujani ensimmäiselle jaksolle Intiassa, eikä minulla ollut rahaa maksaa korkeita kuluja. Pyysin apua Suomessa asuvilta nepalilaisilta ystäviltäni, jotka olin tavannut Diakin vaihto-opiskeluni aikana vuonna 2015. Kaikki neljä henkilöä, joihin olin yhteydessä, päättivät tukea minua, ja australialainen läheinen ystävä rahoitti loput kuluista. Heidän avullaan onnistuin ottamaan tämän suuren askeleen.
Kuinka kootaan ohjaajan oma tietokanta
Vuoden kestäneiden opintojen aikana opin, kuinka voin paremmin tukea oppilaitani. Ajan myötä ymmärsin, että opinto-ohjaus oli tarkoitettu kaikille oppilaille, huolimatta siitä, mihin he halusivat opiskelemaan. Siirsin painopisteeni ulkomaille opiskelemaan aikovista oppilaista niihin, jotka päättivät jäädä Nepaliin. Myös heihin oli tärkeää panostaa, sillä heiltäkin puuttui tietoa opinto-ohjelmista ja oppilaitoksista.
Olin yksi ensimmäisistä IC3-ohjelmasta valmistuneista Nepalissa, ja minulle näytti yhä selvemmältä, että meiltä puuttui resursseja oppilaidemme tukemiseen. Nepalilaisista korkeakouluista ja niiden tarjoamista opinto-ohjelmista ja kursseista ei ollut olemassa synkronisoitua tietoa. Sama koski niitä opiskelijoita, jotka hakivat opiskelemaan Intiaan, Yhdysvaltoihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai Australiaan.
Kuukausi toisensa jälkeen tutkin eri yliopistojen verkkosivuja ja haastattelin yliopistoissa opiskelevia stipendiaatteja, jotta ymmärtäisin vallitsevaa tilannetta paremmin. Yhä useammat opiskelijat alkoivat jakaa tietoa kanssani, ja lopulta olin riittävän itsevarma pitämään esityksiä erilaisista korkeakouluhakuihin liittyvistä aiheista.
Opintomenestys vai kiinnostuksenkohteet?
Nepalissa opiskelijat siirtyvät heti 10. luokan jälkeen suoraan joko luonnontieteiden tai hallinnon alalle opiskelemaan, arvosanoistaan riippuen. ”Hyvin menestyvät” tähtäävät luonnotieteisiin, kun taas hallinnollisia aloja tai taiteita päätyvät vastaavasti opiskelemaan ”keskivahvat tai heikosti menestyvät” oppilaat. Tämä on tapana nepalilaisissa lukioissa: oppilaat valitsevat tulevat opintolinjansa opintomenestyksensä, eivät kiinnostuksensa mukaan. Koulusta ei saa juuri minkäänlaista tukea, joka auttaisi oppilaita määrittelemään kiinnostuksenkohteitaan ja urasuunnitelmiaan. Siksi minäkin päädyin opiskelemaan luonnontieteitä 10. luokan jälkeen ja vasta myöhemmin vaihdoin sosiaalityöhön, kun ymmärsin, etteivät luonnontieteet kiinnostaneet minua.
Korkeakouluun hakemisen prosessi vaatii oppilasta ymmärtämään itseään paremmin sekä tuntemaan vahvuutensa, heikkoutensa, tavoitteensa ja visionsa elämässä, jotta hän kykenee tekemään itselleen sopivia päätöksiä. Tämän periaatteen mukaan olen toteuttanut opinto-ohjaajan rooliani. Se ohjaa oppilaita oikeaan suuntaan heidän opinnoissaan ja urallaan.
Pidänkin siksi hyvin tärkeänä, että meillä on kaikissa kouluissa oikeanlainen ilmapiiri ja resurssit – erityisesti inhimilliset resurssit – ura- ja opinto-ohjauksen suhteen. Sillä tavoin oppilaamme kykenevät paremmin navigoimaan urapolkujaan ja tekemään itselleen parhaita päätöksiä.
Pragati Karki opiskelee kansainvälisessä Erasmus Mundus -korkeakoulussa Research and Innovation in Higher Education – maisteriohjelmassa. Hän työskenteli Opetushallituksessa korkeakouluharjoittelijana keväällä 2022.