Raimo Vuorinen: Elinikäisen ohjauksen suunta tulee määritellä yhdessä
Mikä on motivoinut sinua kehittämään ohjausta kansainvälisesti?
Vertaisoppiminen on motivoinut minua. Ei ole olemassa yhtä ohjauksen järjestämisen mallia, joka sopisi kaikkiin maihin. Konkreettiset ratkaisut ovat viime kädessä kansallisia: ohjauspalveluita rahoitetaan eri tavoin, on erilaisia kulttuureja, erilaisia koulutusjärjestelmiä, erilaisia opetussuunnitelmia, perinteitä ja poliittisia tavoitteita. Ne valmiudet, joita ohjaajan työssä tarvitaan, ovat myös olleet hyvin hyödyllisiä tässä kansainvälisessä työssä. On ollut mahdollista tarkastella asioita useammasta eri näkökulmasta. Mikään sektori, kukaan henkilö tai ammattiryhmä ei yksin pysty vastaamaan ohjauksen kasvaneeseen kysyntään. Yhteistyö ja vertaisoppiminen ovat ohjauksen ydintä.
Kansainvälisessä yhteistyössä olemme koonneet kysymyksiä, jotka ovat yhteisiä kaikille mukana oleville maille. Nämä kysymykset on ratkaistava riippumatta ohjauksen toteutusmallista. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa palvelujen saatavuus, rahoitus, palvelujen johtaminen, vaikuttavuuden arviointi, teknologia, koulutus ja ohjaajien ammatillinen osaaminen. Lisäksi on tarkempia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi eri koulutustasoihin, työvoimapalveluihin, aikuisten osaamisen vahvistamiseen tai eri ryhmien yksilöllisiin tarpeisiin. Viime vuosikymmeninä ohjauksen painopiste on siirtynyt yksilön tavoitteiden tarkastelun rinnalla myös laajempaan kontekstiin, jossa ohjauksen tulos nähdään osana koko yhteiskunnan kehittämistä. Ohjaus voi avata uusia näköaloja ja vaikuttaa ihmisen pitkäjänteiseen motivaatioon ja yleiseen hyvinvointiin elämässä. Kansainvälinen yhteistyö tuo myös enemmän rahoitusmahdollisuuksia kansalliseen kehittämiseen.
Mitä näet suomalaisen ohjausalan vahvuuksina, ja mitä oppia meille toisaalta voitaisiin tuoda muualta?
Kansainvälisesti verrattuna meillä on vahva ohjaus, ja monet ovatkin meitä benchmarkanneet. Suomen selkeä vahvuus on se, että ohjaus on ollut opetussuunnitelmassa ja tuntijaossa mukana jo 70-luvulta lähtien. Ohjaukselle on olemassa aikavaraus, jota ei kyseenalaisteta. Monissa maissa ohjaajat joutuvat käymään keskustelua siitä, mitä opetussuunnitelmasta joudutaan jättämään pois, jotta heillä olisi mahdollisuus ottaa esille ohjaukseen liittyviä asioita. Suomessa ohjaajien kelpoisuus on määritelty lainsäädännössä sekä oppilaitospuolella että TE-hallinnossa. Nämä ovat ydinasioita ja vahvoja kansallisia laatukriteereitä.
Toisaalta meillä ei ole ollut vuosiin systemaattista ja pysyvää hallinnonaloja ylittävää ohjauksen kokonaisarviointia. Emme siis tiedä, toteutuuko ohjaus halutulla tavalla. Tällä hetkellä kehitellään kyllä rahoitusta varten laatukriteereitä, mutta pysyvää, monialaista tukea voitaisiin tehostaa. Toinen kehittämistä edellyttävä teema on teknologian käyttö. Vaikka koulutus- ja ammattitieto on saatavilla verkosta, teknologian laajempi eri palveluja integroiva potentiaali on vielä osin hyödyntämättä. Jatkuvan oppimisen digitaalista ekosysteemiä kehitetään tällä hetkellä, mutta toistaiseksi meillä on vielä erilliset järjestelmät.
Eurooppalaisella ohjausalalla on monia toimijoita. Millaisena näet Euroguidancen roolin?
Euroguidance ja CareersNet toimivat osittain samalla alalla toisiaan täydentävin roolein. CareersNet tarjoaa jäsenneltyä ja validoitua tietoa kansallisista ohjausjärjestelmistä ja -politiikoista, ja Euroguidancella on oma tehtävä ohjauksen ammattilaisten tukemisessa. Euroguidance-verkosto on hyvä esimerkki tiedon jakamisesta ja yhdessä tekemisestä teknologian avulla. Molemmat verkostot tukevat kansallista kehitystyötä eri maissa.
Millaista kehitystä globaalissa ohjausyhteisössä tarvitaan tulevaisuudessa?
Ohjauksen terminologiaa tulee terävöittää, ja ohjauksen ammattilaisten tulisi yksittäisten asiakkaiden kanssa tehtävän työn ohella pystyä ilmaisemaan työnsä laajempi vaikutus ja systeeminen arvo. Tarvitaan myös kattavampaa tietämystä urasuunnittelutaidoista itsenäisenä ja laaja-alaisena osaamisalueena. Niitä voidaan syventää koko elämän kestävänä jatkumona.
Toinen asia on teknologinen kehitys: teknologian käyttö tulee nähdä osana työelämän laajempaa yleistä kehitystä. Uraan liittyvistä asioista keskustellaan paljon verkkoympäristöissä joko ammattilaisten kanssa tai myös ilman ohjaajien läsnäoloa. Ohjausalan ammattilaisilta tarvitaan verkossa uudenlaista läsnäoloa, jossa perinteisen kahdenkeskisen dialogin rinnalla mukana olevat tahot tarkastelevat asioita laajempana yhteisöllisenä prosessina tai vertaisoppimisen kautta. Ohjausalan ammattilaisten on myös arvioitava uudelleen käyttämiämme käsitteitä ja niiden tulkintaa. Parhaimmillaan teknologia tarjoaa mahdollisuuksia koota hajanaisia urapalveluita tai niiden tarjoajia yhtenäiseksi elinikäisen ohjauksen ekosysteemiksi, jossa on reaaliaikaiset liittymispinnat käyttäjiin, palveluntarjoajiin, työmarkkinoiden edustajiin, keskeisiin sidosryhmiin ja päättäjiin.
Raimo Vuorinen jäi eläkkeelle Jyväskylän yliopistosta syyskuussa 2022. Hänen tutkimuksensa on keskittynyt kansallisten elinikäisen ohjauksen järjestämiseen sekä sitä koskevaan julkiseen päätöksentekoon.. Raimo on urallaan toiminut myös ICCDPP:n puheenjohtajana, IAEVG:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana sekä eurooppalaisen elinikäisen ohjauksen politiikan verkoston (ELGPN) koordinaattorina.