Seinäjoen kesäkerho ukrainalaisille koululaisille oli sykähdyttävä onnistuminen

Kesä ilman koulua tai ylipäänsä tekemistä on pitkä aika varsinkin vastikään uuteen maahan saapuneelle, sotaa paenneelle lapselle tai nuorelle. Tätä pulmaa pohdittiin kesän korvalla monellakin suomalaisella paikkakunnalla, myös Seinäjoella.

Ukrainasta kevään aikana Seinäjoelle saapuneille peruskouluikäisille järjestyikin pikavauhdilla jatko-ohjelmaa koulun kevätjuhlan jälkeen: juhannusviikolle saakka jatkunut kesäkerho.

Seinäjoella perusopetuksen piirissä oli keväällä noin 70 ukrainalaisoppilasta, joista yhteensä 47 ilmoittautui kesäkerhoon saman tien, kertoo Seinäjoen vs. perusopetusjohtaja Marika Ojala.

– Toteutukseen päästiin nopeasti, kun esimerkiksi valmistavan opetuksen opettajat osoittivat innokkuutta kerhon vetämiseen. Kerhon toteutuminen oli mielestäni jopa sykähdyttävä onnistuminen, sanoo Ojala.

Euroopan komissio kannusti mukauttamaan hankkeita

Kerhon vetäjiksi palkattiin kaksi opettajaa ja yksi ukrainankielinen ohjaaja. Nopean toteutuksen kannalta etuna oli sekin, että kerhon ja opetushenkilöstön kuluihin voitiin käyttää Erasmus+ -rahoitusta. 

Seinäjoella tartuttiin Euroopan komission virallisesti kannustamana mahdollisuuteen mukauttaa käynnissä olevia Erasmus+ -hanketta Ukrainasta sotaa paenneiden auttamiseksi.

Seinäjoen Marttilan koulussa on ollut meneillään Responsible Future Learners -hanke, jonka teemana on aktiivinen kansalaisuus ja demokratiakasvatus. 

Hanke on koronan vuoksi venynyt, ja nyt sitä päästiin sovittamaan sisällöllisesti ukrainalaislasten auttamiseen, Ojala kertoo.

– Oppilailla on hankkeessa keskeinen rooli. Hankkeen osallistavia teemoja ja toimintoja kohdennettiin kesäkerhossa siihen, miten ukrainalaisia integroidaan koulun toimintaan.

Merkityksellinen kokemus opettajallekin

Kerhon päätyttyä, tarkalleen ottaen puolilta päivin juhannusta edeltävänä keskiviikkona, kerhon vetäjänä toiminut Saila Latukka vastaa puhelimeen.

– Todella kivasti meni. Keräsimme palautetta ja nuoret olivat kyllä innoissaan. Toteutimme kautta linjan paljon toiminnallisia opetusmenetelmiä, joissa oppilaat saivat olla aktiivisia tekijöitä, Latukka kertoo tuoreeltaan.

Kerhossa muodostettiin omat ryhmät ala- ja yläkouluikäisille. Kahden opettajan apuna toimi ukrainankielinen ohjaaja, jonka merkitys korostui varsinkin pienempien lasten ryhmässä.

– Tärkeintä oli luoda turvallinen ympäristö, yhdessäoloa ja ajanvietettä samanikäisten kanssa. Siinä sivussa sitten opittiin sanoja, itsestä kertomista, kulttuurieroja ja suomalaisia juttuja. Lopuksi tänään ihmettelimme, mikä on suomalainen juhannus.

Latukan mukaan osa tulijoista oli saattanut olla Suomessa viikon, kun toiset olivat tulleet maahan jo maaliskuussa, ja osallistuneet valmistavaan opetukseen jo hyvän aikaa.

– Kerhon avulla myös me pysymme tilanteen tasalla ukrainalaisten nuorten tarpeista. Nuorten kannalta oli tärkeää, ettei heidän tarvinnut olla koko kesää ilman ohjelmaa.

Latukka sanoo, että kokemus oli merkityksellinen myös hänelle itselleen.

– Tämän varmasti myöhemmin itsekin muistaa. Sain olla mukana auttamassa ja luomassa turvaa.

Auttamisen ilmapiiri

Ukrainan sodan alettua Seinäjoki ja muutkin Suomen kunnat olivat yhtäkkiä uuden tilanteen edessä.

– Sodan alku oli nopea muutos kouluillemme, joiden henkilöstö on joustanut ja tehnyt valtavan työn. Auttamisen ilmapiiri on vallinnut koko organisaatiossa, jossa moni työntekijä on työskennellyt henkilökohtaisesta auttamisen halusta, Ojala sanoo.

Hän korostaa, että koulujen kannalta asia ole ihan niin yksinkertainen, että kaupunkiin saapuva lapsi tai nuori vain marssii paikalliseen kouluun. Kokonaisuutta tukevana palasena toimi myös kesäkerho, jossa nuoret saivat suomen kielen harjoitusta, ja jonka avulla myös kunnan opetustoimen kontakti tulijoihin säilyi.

– Syksyllä järjestämme ukrainalaisille turvallisen koulun, jossa on vakaat olot. Emme voi tietää, kuinka kauan tilanne lopulta jatkuu. Syyslukukaudella jatketaan, päivä kerrallaan ja uusiin tilanteisiin sopeutuen, Ojala sanoo.