Tykkylumen ääreltä Kuusamosta löytyi laaja kirjo seikkailukasvatuksellisia menetelmiä sekä uudenlaista uskallusta

Kuinka vahvistaa leirikoulujen ja leirien pedagogista ja kasvatuksellista ulottuvuutta sekä kehittää prosessimaisempaa ja reflektoivampaa otetta? Tällaiset pohdinnat kantautuivat Suomen nuorisokeskusyhdistyksen kehittämispäällikön Heli Eischerin ja kansainvälisen työn kehittäjän Mari Purasen korviin.

Vastauksena tarpeeseen sai alkunsa Erasmus+ -ohjelman nuorisotyöntekijöiden liikkuvuushankkeena toteutettu kansainvälinen seikkailukasvatuskoulutus Suomen Kuusamossa, Oivangin Nuoriso- ja luontomatkailukeskuksessa. Arvaamattomaksi osoittautunut koronapandemia sai järjestäjät jännittämään loppuun saakka mahdollista rajoitusten kiristämistä, mutta lopulta koulutus toteutui täysin suunnitellusti. 

Suomen nuorisokeskukset halusivat näyttää, millaista seikkailukasvatusta voi toteuttaa, vaikka ympärillä on lähinnä metsää, lunta ja pimeyttä. Sijaintia puolsi myös ymmärrys siitä, että pohjoiset tunnelmat auttavat koulutusta erottautumaan edukseen. 

Seikkailunhaluinen ja sopivan sekalainen sakki

– Osallistujien ikä vaihteli 18-vuotiaasta lähemmäs kuuttakymmentä. Nuorisotyöntekijät uransa loppupuolella jakoivat mielellään kokemusta ja hiljaista tietoa, mutta saivat myös uusia ideoita ja latasivat akkuja. Toisaalta oli nuoria, joista osa tekee nuorisotyötä vapaaehtoispohjalta. Siitä syntyi tosi kiva ilmapiiri. Näissä kansainvälisissä tapaamisissa on jotakin hyvin erityistä. Yhteisöllisyys syntyy luontevasti, varsinkin toiminnallisen tekemisen kautta, kuvailee Eischer.

Porukan yhteen hitsanneen viikon ohjelmaan kuului suomalaisen seikkailukasvatuksen, leirikoulujen ja Nuotta-valmennuksen esittelyä sekä seikkailukasvatusverkoston asiantuntijoiden koulutukset seikkailukasvatuksellisen prosessin rakentamisesta ja reflektiosta. Ryhmissä osallistujat pääsivät myös soveltamaan oppeja suunnittelemalla seikkailukasvatuksellisen leirin sekä käytännön tuntumaa lumikenkäretkellä Lapin puolella Riisitunturilla. 

Myös lounaiden yhteydessä oli varattu valoisaa aikaa ulkoilulle esimerkiksi hiihtämisen, potkukelkkailun, husky-ajelun ja pilkkimisen merkeissä. Iltaisin vietettiin eri maiden kulttuuri-iltoja, kuultiin kumppaniesittelyjä sekä saunottiin ja käytiin avannossa. 

Elämyksellisen kansainvälisen kohtaamisen tuominen ruuduilta kasvokkaiseksi tuntui erityisesti pandemiavuosien sosiaalisen eristäytymisen jälkeen merkittävältä.   

– Kyllä se jotenkin huokui ihmisistä, kuinka oli niin mukavaa olla yhdessä ja tutustua kasvotusten. Sitä on kyllä ihana seurata vierestä. Siinä on jotakin semmoista maagista, mikä jättää monet haluamaan lisää, Puranen huokaa.

Vertaisoppeina slovenialaisilta luonnontieteellistä tulokulmaa ja saksalaisilta yrittäjyyskasvatushenkeä

Hankekumppanit löytyivät alun perin yllättävän helposti nuorisokeskusten verkostojen kautta Iso-Britanniasta, Portugalista, Sloveniasta, Unkarista, Ukrainasta ja Saksasta. Saksalainen kumppani ei tosin ihan ymmärtänyt hakuaikojen päälle: rahoitus oli jo myönnetty, kun saksalaiset varmistivat haluavansa ehdottomasti olla mukana.

– Me todettiin, että organisaationa otetaan se riski, että maksetaan heidän matkansa, jos kaikki muut paikat täyttyvät. Joitain peruutuksia kuitenkin tuli, eikä jouduttu niin paljon kustantamaan omasta taskusta. Se oli hyvä riski, koska he olivat älyttömän innostuneita ja kovia ammattilaisia, joilla oli paljon tarjottavaa hankkeelle, Puranen muistelee.

Sekä Puranen että Eischer uskovat, että juuri saman tavoitteen jakaneet kumppanit takasivat motivoituneet osallistujat, jotka puolestaan myötävaikuttivat vertaisoppimisen laatuun ja yhteistyömahdollisuuksien syntymiseen. 

Meillä on vähän verissä vähätellä omaa tekemistä. Nyt saatiin perspektiiviä siihen, että nuorisokeskuksissa oikeasti tehdään jo tosi laadukasta seikkailukasvatusta.

Esimerkiksi slovenialaiset ja suomalaiset innostuivat toisiaan täydentävistä vahvuuksistaan: slovenialainen leirikoulutoiminta on linkitetty vahvemmin opetussuunnitelmaan ja toiminnalliseen luonnontieteelliseen opetukseen, kun taas Suomessa vastaava toiminta on vapaamuotoisempaa nuorisotyötä, joka keskittyy enemmän ryhmädynamiikkaan. 

Toisaalta ihastusta sai osakseen saksalaisten yritysyhteistyömalli, joka yhdisti oivaltavalla tavalla seikkailukasvatukseen yrittäjyyskasvatusta: nuorten piti kerryttää matkakassa ja suunnitella matka itse budjetin puitteissa. 

Myös suomalainen etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan seikkailukasvatuksellinen intensiivivalmennus eli Nuotta-valmennus herätti kauaskantoista kiinnostusta etenkin brittien ja saksalaisten keskuudessa.

Mitä tulee luotettaviin hankekumppaneihin, Puranen jakaa lopuksi ilmaisen vinkin:

– Kannattaa kysäistä nuorisokeskuksilta apua. Meillä on verkostoja ja paljon keskuksia, jotka tekevät äärimmäisen vakuuttavaa kansainvälistä nuorisotyötä. Kun esimerkiksi eräs 4H-yhdistys etsi kumppaneita kalastusteemaiseen nuorisovaihtoon, me välitimme viestiä verkostoissamme ja lopulta heillä oli sähköposti täynnä potentiaalisia kumppaneita!

Työntekijätasolle uutta uskallusta ja intoa kansainväliseen verkostoitumiseen

Verkostoitumisen ja vertaisoppimisen lisäksi kansainvälinen yhteistyö voi tehdä näkyväksi myös oman työn arvon.

– Nuorisokeskukset on vähän arkoja käyttämään seikkailukasvatussanaa, kun se ajatellaan mahtipontisena ja vaativana. Meillä on ehkä vähän verissäkin vähätellä omaa tekemistä ja jännittää, että muualla tehdään varmasti paremmin. Ehkä kaikesta positiivisesta palautteesta saatiin itsevarmuutta ja perspektiiviä siihen, että nuorisokeskuksissa oikeasti tehdään jo tosi laadukkaita seikkailukasvatuksellisia leirejä, hymyilee Puranen.

Parhaimmassa tapauksessa itsevarmuus muuttuu uskallukseksi ja motivaatioksi, joka voi kantaa pitkälle. Myös Kuusamon koulutusviikko synnytti nuorisokeskusten nuorisotyöntekijöiden keskuudessa leviävän innostuksen lähteä seuraavaan kansainvälisen seikkailukasvatuksen EOE-seminaariin Saksaan.

– Porukalla sellaisetkin rohkaistuu lähtemään, jotka eivät muuten lähtisi. Ainakin kansallisella tasolla käy usein niin, että valtakunnallisiin tapahtumiin lähtee lähinnä esimiehiä ja hallinnon ihmisiä, joten tämä on hienoa hankkeen luomaa jatkumoa nuorisotyön työntekijätason kansainvälisten verkostojen vahvistamiseksi, Eischer iloitsee. 

Lopuksi Puranen vielä painottaa sitä, kuinka tärkeää on, että EU-rahoitus mahdollistaa eri maiden tilanteiden huomioimisen ja parantaa nimenomaan resurssien kannalta heikommassa asemassa olevien kansainvälisiä verkostoitumismahdollisuuksia.

Teksti: Laura Mettälä