Uutinen

Vapaaehtoisjakso Keravalla poiki solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoiselle mieluisan työpaikan – sekä kauan kaivatun turvallisemman tilan Keravan sateenkaareville nuorille

Kokemuksia Kansalaistoiminta Nuorisotyö EU:n nuoriso-ohjelmat Euroopan solidaarisuusjoukot Hyvinvointi Tasa-arvo ja osallisuus
Claudia Gutierrez-Semprunin missio Keravalla oli luoda sateenkaareville nuorille turvallinen tila. Idea työstettiin jatkohankkeeksi, jonka projektikoordinaattorin saappaisiin hän astui. Syntyi tila, jota keravalaisnuoret olivat olleet vailla ja josta tekijät saavat olla ylpeitä.
Echkart ja Qutierrez-Semprun poseeraavat nuorten tila Arcon sateenkaariaiheisen ilmoitustaulun edessä.
Sateenkaarevien nuorten tila "Arco" on ollut henkilökohtaisesti merkityksellinen hanke nuorisokirjastovirkailijalle Lorena Echkartille (vas.) ja solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisesta projektikoordinaattoriksi siirtyneelle Claudia Gutierrez-Semprunille.

Solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen työllistyi itse ideoimaansa hankkeeseen

Madridissa 18-vuotias Claudia Gutierrez-Semprun työskenteli vapaaehtoisena sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten tukena. Hänelle valkeni, kuinka monille yhteisöön kuuluminen oli vaikeaa, joskus jo oman perheen suhtautumisesta lähtien. Itsekin sateenkaariyhteisöön kuuluvana mutta perheeltään paljon tukea saaneena havainto herätti Gutierrez-Semprunissa suuren motivaation toimia vaikeammassa tilanteessa olevien hyväksi.

Mahdollisuus tähän tarjoutui muutamaa vuotta myöhemmin mutkan kautta. Pandemia ajoi Lontoossa pari vuotta niin au pairina, kenkäkauppiaana kuin kokkina työskennelleen Gutierrez-Semprunin takaisin Pohjois-Espanjan Vallandolidiin vanhempien katon alle. Töitä ei ollut, matkustella ei voinut, turhautti. Ajatus seuraavasta seikkailusta poltteli jo.

Menolippu Keravalle löytyi Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalvelun kautta. Keravan nuorisopalveluiden ja kaupunginkirjaston vapaaehtoishanke keskittyi nuorisotyöhön, jonka pandemia oli pakottanut pitkälti nettiin. Osana vapaaehtoistyötä Gutierrez-Semprunia myös kannustettiin toteuttamaan omia ideoita – ja niistä hänellä ei tosiaan ollut pulaa.

– Olen todella aktiivinen tyyppi; minulla on tapana keksiä itselleni jatkuvasti lisää tekemistä. Suomen mittakaavassa Kerava ei ole ihan pikkukaupunki, joten järkytyin kuullessani, ettei sateenkaarinuorille ollut omaa toimintaa. Siksi halusin luoda heille turvallisen tilan. Pian lähdin tekemään taustatutkimusta Helsinkiin, Iiris Helsinki -nimiseen sateenkaarinuorten tilaan, kertaa Gutierrez-Semprun.

Keravan sateenkaarevien nuorten tilan eli tuttavallisemmin ”Arcon” alku oli kuitenkin vaikea. Tapaamisia oli vain kerran viikossa – pandemian takia Discordissa. Joskus paikalle ei tullut ketään, joskus vain yksi osallistuja.

Gutierrez-Semprun, mentori Lorena Echkart sekä pari vapaaehtoista jatkoivat työskentelyä sinnikkäästi. Gutierrez-Semprunin vapaaehtoisjakson loppupuolella hänen toinen mentorinsa nuorisosihteeri Pekka Järvinen totesi, että kasassa olisi hyvä pohja hankkeelle, mikäli tämä olisi kiinnostunut kirjoittamaan hankesuunnitelman rahoitushakua varten.

– En aio valehdella: yritin vapaaehtoisena näyttää, että olen ahkera työntekijä ja pystyn tekemään jotain suurta. Odotin ja toivoin, että siitä seuraisi jatkoa. Loppuajan vapaaehtoisjaksostani työstin todella perusteellista hankesuunnitelmaa, muistelee Gutierrez-Semprun.

– En voi kuvailla kuinka ylpeä ja inspiroitunut olen Claudiasta ja hänen työstään. Lopultahan siinä kävi niin, että Claudiasta, minun mentoroitavastani ja kirjastomme ensimmäisestä solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisesta, tuli vähän niin kuin pomoni Arco-hankkeessa! naureskelee nuorisokirjastovirkailija Lorena Echkart.

Toisin sanoen, kun Aluehallintoviraston rahoitus Gutierrez-Semprunin suunnittelemalle ArcoKerava-kehittämishankkeelle varmistui, työllistyi hän hankkeen koordinaattorina.

Yhteensä hankkessa työskentelee viiden työntekijän ja vaihtelevasti 14 vapaaehtoisen tiimi, ja sitä toteuttaa yhteistyössä Keravan kaupunginkirjasto, Keravan nuorisopalvelut ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Onnila. Lisäksi porukka on saanut arvokasta taustatukea Seta ry:ltä ja Helsinki Pride -yhteisöltä.

”Arcosta” tuli turvallinen tila, jossa Keravan sateenkaarevat nuoret kukoistavat

Alun perin solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoishankkeessa itänyt toiminta siis jatkui ja kehittyi hankkeena, jonka tavoitteena on ollut luoda turvallinen ja erityistarpeet huomioiva tila Keravan sateenkaareville nuorille.

Säännöllinen toiminta sisältää niin temaattisia tietoiskuja keskusteluineen, vapaamuotoisia nuorteniltoja kuin lukupiirin, jossa pullaa on tarjolla aina. Paikkana toimii Keravan kaupunginkirjasto, joka soveltuu toimintaan aktiivista harrastus- ja kansalaistoimintaa korostavan kirjatolain mukaisesti sekä eräänlaisen neutraaliutensa takia. Homo- tai transfobisia välikohtauksia ei työntekijöiden mukaan ole onneksi ollut montaa, ja kirjastolla on osattu ratkaista tilanteet mallikkaasti.

– Arco on jotakin, mitä toivon, että minulla olisi ollut, kun olin nuori. Myöhemmin sain myös kuulla, että se on jotakin, mitä keravalaisnuoret olivat itse pyytäneet vuosien ajan, tiivistää Echkart.

– Olen samaan aikaan tosi iloinen mutta myös tosi surullinen, koska nuorten pitäisi saada tukea myös kotona ja koulussa. Oikeastaan toivon, ettemme tarvitsisi tällaista tilaa, mutta pahimmassa tapauksessa sateenkaarinuorilla ei ole muuta turvallista tilaa elämässään, pohdiskelee Gutierrez-Semprun.

Uskon, että jos olisimme luoneet tilan ilman solidaarisuusjoukkojen osuutta, se ei olisi niin kulttuurisesti moninainen ja rikas.

Käynnistymisvaikeuksien jälkeen todellisuus ei ole kaukana hankkeen tavoitteista: kiinnostuneiden nuorten joukko on kasvussa ja nuorten palautteen mukaan Arcossa parasta on, että siellä voi tuntea itsensä hyväksytyiksi omana itsenään, uskaltaa jakaa asioita ja kokea työntekijät luotettavina.

Echkart ja Gutierrez-Semprun nimeävät Arcon suurimmaksi menestykseksi vuorovaikutuksen, jonka hierarkkisuutta työntekijöiden, vapaaehtoisten ja nuorten välillä on pyritty purkamaan. Myös vierailijat ovat usein ihmetelleet tunnelman avoimuutta.

Edes englannin kieli ei ole muodostunut ongelmaksi Gutierrez-Semprunin ja nuorten välisessä vuorovaikutuksessa. Yllättäen eri kieli on jopa auttanut monia rakentamaan koulun tai kodin mahdollisista vaikeuksista erillisen turvallisen kuplan.  

– Arcossa käy myös nuoria, joiden ensimmäinen kieli ei ole suomi. He ovat iloinneet mahdollisuudesta puhua englantia. Uskon, että jos olisimme luoneet tilan ilman solidaarisuusjoukkojen osuutta, se ei olisi niin kulttuurisesti moninainen ja rikas. Myös tämän vuoden molemmat solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoiset halusivat osallistua toimintaan, iloitsee Echkart.

Työntekijöiden lempilapsi kerää kiitosta yllättävistäkin suunnista

Positiivista palautetta on virrannut paitsi nuorilta myös vanhemmilta, kollegoilta ja kirjaston asiakkailta.

– Pomonikin kehuskelee Arcolla mielellään johtoryhmän kokouksissa. Pääsimme jopa netissä jaetulle listalle maailman parhaista käytännöistä kirjastoissa! Kirjastovirkailijalle se ei ole mikään pikkujuttu, lohkaisee Echkart.

Rahoituksen varmistumista ensi vuoden Arco 2.0 -hankkeelle täytyy kuitenkin vielä odottaa. Suunnitelmissa olisi esimerkiksi viedä Arcon sanomaa entistä enemmän koulumaailmaan.

– Olen itsekin nuori ja haluan tietysti kokeilla monenlaisia juttuja, mutta haluaisin jäädä vielä toiseksi vuodeksi, jos vain saamme jatkoa rahoitukselle. Päätavoitteeni Arcoa luodessa oli rakentaa jotain niin vakaata, että toiminta jatkuu ja kehittyy myös minun jälkeeni, Gutierrez-Semprun visioi.

Varmaa on, että Gutierrez-Semprunin kädenjälki jää elämään Arcossa monin tavoin, nimeä myöten. Arcosta tuli Arco, sillä ”arco iris” merkitsee sateenkaarta espanjaksi, Gutierrez-Semprunin äidinkielellä.

 

Teksti: Laura Mettälä