Ystäviä, itsevarmuutta ja uuden oppimista – kansainvälistymisen into ryöpsähti Oulu-opiston liikkuvuushankkeessa
Työyhteisön yhteistä kipinää, sitä Oulu-opistossa kieliä opettava Minna Hukkanen korostaa, kun puhe on kansainvälisessä hankkeessa onnistumisesta.
– Niin se vain on, että yhden kollegan innostuminen ruokkii toista, ja hanketyössä tämä vain korostuu. Jos jossakin oppilaitoksessa mietitään kansainväliseen hankkeeseen ryhtymistä, niin ensimmäinen vinkkini on löytää kaveriksi kollega, jonka kanssa ryhtyä yhteistyöhön, Hukkanen sanoo.
Oulu-opiston ihka ensimmäinen opettajien liikkuvuushanke käy esimerkistä, jossa parin kollegan innostus levisi työyhteisöön kuin kulovalkea.
Hukkasella on itsellään monenlaista kansainvälistä kokemusta, niin vaihto-opiskelijana kuin esimerkiksi työstä Oulun yliopiston kansainvälisten asioiden yksikössä. Oulu-opistossa kansainvälisyystyö oli kuitenkin viime vuosiin saakka vähäisempää. Päätoimisista opettajista ja tuntiopettajista harva, jos kukaan, oli opiskellut tai osallistunut täydennyskoulutukseen ulkomailla.
Kipinän alkuperäiseksi sytyttäjäksi Hukkanen nimeää opiston tanssinopettajan Irene Rädyn. Räty oli pistänyt merkille Hukkasen kv-kokemuksen ja ehdotti, että ehkäpä he voisivat alkaa yhdessä viritellä Erasmus-hanketta Oulu-opistolle.
– Irenellä on aina ollut vahva opetuksen kehittämisen ote ja hän huomasi, että minulla voisi olla annettavaa kansainvälisiin juttuihin. Irene innokkuus tarttui minuun. Omat kokemukseni ulkomailla ovat olleet niin hyviä, että halusin alkaa järjestämään sellaisia kollegoille, Hukkanen sanoo.
Uusia mausteita omaan opetukseen
Hukkanen osallistui Tallinnassa järjestettyyn Erasmus+ -hankkeiden kontaktiseminaariin, jollaisia järjestetään hankkeiden teemojen jalostamiseksi ja eurooppalaisten hankekumppanien löytämiseksi.
Matka poiki Erasmus+ -kumppanuushankeen, kun Hukkanen löysi seminaarista neljä kumppanimaata kielten etäopetuksen kehittämishankkeeseen, johon Oulu-opisto ja Hukkanen lähtivät kumppaniksi. Samaan aikaan Hukkanen kirjoitti opistolle oman liikkuvuushankehakemuksen ja kesällä 2018 molemmat hankehakemukset saivat vihreää valoa.
Opettajien liikkuvuushankkeen nimeksi tuli "Oulu-opiston ensiaskeleet kansainvälisyyteen". Nämä askeleet muuttuivat harppauksiksi, kun hankkeessa 12 opettajaa lähti ulkomaille koulutukseen, kaksi opettamaan ja yksi niin sanottuun job shadowing -jaksolle, eli vertaisoppimaan. Vuosina 2018–21 toteutetun hankkeen aikana iski koronapandemiakin. Lopulta viisi ulkomaanjaksoa peruuntui.
Suunnitelmana oli, että ulkomaanjaksoille lähtevät opettajat saavat lisäoppia etenkin projektinhallinnassa ja englannin kielessä. Muita päätavoitteita oli uuden oppiminen ja tietojen päivittäminen omassa opetusaineessa, ja myös eri maiden kollegoihin tutustuminen.
– Tavoitteena oli sellaisten ihan konkreettisten taitojen oppiminen, joita kukin voisi käyttää työssään. Tämä toimi, ja lopulta myös toisin päin, kun saimme esitellä ulkomaanjaksoilla suomalaista opetusta ja myös oppilaitoskulttuuria, Hukkanen sanoo.
Ulkomailla käyneet opettajat ovat kertoneet, että he ovat jo lisänneet opetukseensa monenlaista matkoilla oppimaansa. Opiskelijoille on syntynyt uusia kursseja ja kurssin osia, minkä lisäksi opettajat opettavat uusia taitoja toisilleen vaikkapa työpajoissa.
– Yhdellä baletinopettajalla käytössä on uusia venytystekniikoita. Irene Räty kävi opiskelemassa Soolo swingiä ja Lindy hopia, joista hän on tehnyt uusia tiiviskursseja. Kaksi tanssinopettajaa kävi Espanjassa, jonka myötä on tullut lisäoppeja meidän tanssikurssien sisältöihin ja opiston teatteriryhmien liikemateriaaleihin, Hukkanen luettelee.
Työhyvinvointia ja uusia kavereita
Onnistuminen näkyy opettajien antamassa palautteessa hankkeesta. Siinä he korostivat ammatillista kasvua, itsetunnon kohoamista ja uutta rohkeutta käyttää omaa vieraan kielen taitoaan. Kielenopettajia lukuun ottamatta muut Oulu-opiston opettajat kävivät hankkeessa ulkomailla opiskelemassa ensimmäistä kertaa.
Ulkomaanjaksot myös piristivät. Niillä oli toisin sanoen myönteistä vaikutusta työhyvinvointiin ja motivaatioon.
– Opettajan työssä on sellainen yksinäinen ulottuvuus, että vaikka ihmisiä tapaa opetuksessa, kollegoja ei välttämättä automaattisesti kohtaa. Hankkeessa osa lähti matkaan kollegan kanssa, ja yksin lähteneilläkin uusiin ihmisiin tutustuminen lisäsi kollegiaalisuuden kokemusta.
Hukkaselle itselleen tutustumisesta esimerkiksi saksalaisiin kollegoihin on myös suoraa ammatillista hyötyä. Kynnys kysyä vaikkapa jotakin saksan kielen kommervenkkiä on matala.
– Kun saksan opetuksessa jokin askarruttaa, niin voin laittaa näille tutuille Whatsapp-viestiä ihan tuosta vain.
Hukkanen sanoo tehneensä sellaisenkin huomion, että hankkeissa ihmisiin tutustuu tehokkaasti silloinkin, kun kaikki ovat samassa veneessä, mutta vieraassa maassa. Asioita ihmetellään eri tavalla kuin silloin, jos toinen on vieras, ja toinen emäntä tai isäntä, Hukkanen sanoo.
Hän suosittelee vastaavaan hankkeeseen ryhtymistä kansalaisopistoille, joilla kansainvälisyys ei välttämättä ole lähtökohtaisesti toiminnan ytimessä.
– Sehän on niin, että hakemus ei mene läpi, jos sellaista ei kirjoita. Meille tästä syntyi hyvä yhteinen oppimismatka, johon liittyi paljon sellaisia kollegoja, jotka itsekseen eivät välttämättä olisi tulleet hakeutuneeksi kv-toimintaan.
Mitä kauemmas menee, sen paremmin näkee lähelle, sanoo Hukkanen.
– Pienessä skaalassa voi toteuttaa mukanaolijoiden kannalta isoja asioita.
Oulu-opiston ensiaskeleet kansainvälisyyteen
- Hanketyyppi: Erasmus+ aikuiskoulutukselle, oppimiseen liittyvä liikkuvuus
- Hankeaika: 07/2018-06/2021
- Rahoitus: 34 000 €
Mikä Kuukauden tähtihanke?
Kirjoittaja: Matias Manner