Eurooppaa elämyksellisesti ja eri kulmista – Jean Monnet -rahoitus tukee Otaniemen lukiota ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituuttia
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa on alkamassa aiempaa aktiivisempi opetus Itä-Euroopan ajankohtaisista asioista: oikeusvaltiokehityksestä ja turvallisuudesta.
”Katsomme turvallisuutta laajasti, muutenkin kuin sotilaallisesti: siihen liittyy taloutta, energiaturvallisuutta ja yhteiskunnallista turvallisuutta”, sanoo dosentti Katalin Miklóssy.
”Se miten ymmärretään uhkia ja keitä pidetään ystävinä ja keitä vihollisina vaikuttaa halukkuuteen alueelliseen yhteistyöhön ja integraatioon. Turvallisuuskäsitykset voivat edesauttaa myös keskitetyn valtiomallin suosion kasvua, joka on taannut esimerkiksi aiemmin turvaa kansakunnille.”
Opetuksen takana on Euroopan unionin Erasmus+-ohjelmaan kuuluva Jean Monnet -rahoitus. Sillä tuetaan Euroopan unionia koskevaa opetusta, oppimista, tutkimusta ja keskustelua eri koulutussektoreilla. Monnetia pidetään yhtenä Euroopan unionin perustajista. Rahoituksen taka-ajatuksena on myös tukea ja vahvistaa unionin arvomaailmaa.
Miklóssy sai niin sanotun professuurirahoituksen, joka kestää kolme vuotta. Hankkeessa tarkastellaan itäistä Eurooppaa: EU:n itäisiä jäsenmaita, Länsi-Balkania sekä EU:n kumppanuusmaita kuten Ukrainaa, Moldovaa ja Georgiaa. Alue on poliittisesti ajankohtainen paitsi Ukrainan sodan tähden, myös siksi, että EU:ssa puhutaan yhä enemmän unionin laajentumishaluista itään päin.
EU:sta eläväisempi
Varsin eri kulmasta EU-opetusta lähestytään Otaniemen lukiossa, jossa kehitetään innovatiivisia opetustapoja EU-asioissa niin ikään Jean Monnet -rahoituksen turvin.
Siellä EU-asioista kiinnostuneet opiskelijat voivat sukeltaa Brysselin keskusaukiolle Brysselin torilla -harkoituksen avulla. Thinglink-sovelluksessa eteen aukenee 360-asteinen näkymä, ja torilla voi tavata kymmeniä erilaisia EU-päättäjiä ja lobbareita Ursula von der Leyenistä lähtien. Opiskelijat tekevät heistä roolikortteja.
”Korttien avulla on myös luotu speed dating -peli, missä nämä henkilöt voivat deitata toisiaan”, sanoo lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juha-Pekka Lehtonen.
Toisessa harjoituksessa opiskelijat omaksuvat eri EU-maiden roolit ja järjestävät huippukokouksen, jossa jokainen puolustaa omia kantojaan.
Otaniemen lukiossa lähdettiin hakemaan Jean Monnet -rahoitusta oikeastaan sen tähden, että Lehtosen kollegaa Sari Halavaaraa pyydettiin hakemaan.
”Olemme vuosia olleet aktiivisia EU-asioissa”, Halavaara sanoo.
Taustalla oli mahdollisesti Jan Comenius -kilpailu, jonka otaniemeläiset voittivat vuonna 2020. Silloin he kehittivät pakopelin, jonka avulla opeteltiin EU:n päätöksentekoa.
Otaniemen lukio on yhdistetty kahdesta lukiosta, ja molemmat olivat jo ennestään EPAS-kouluja (European Parliament Ambassador School). Oppilaita on yli 1200, ja sen kokoisesta massasta löytyy monenlaista kiinnostusta, Halavaara sanoo.
”Ajateltiin, että tällaisella rahoituksella saataisiin jotain sellaista extraa, joka vahvistaisi yhteisöllisyyttä ja toisi samanhenkistä porukkaa yhteen.”
EU-asioiden elävöittämiselle oli myös tunnistettu tarve, sillä keskimäärin nuoret tuntuivat pitävän EU-asioina vaikeina ja tylsinä.
”Me ryhdyttiin miettimään, miten tästä tylsyydestä saadaan kehitettyä timanttia”, Lehtonen sanoo.
Niinpä pelillisiä metodeja kokeillaan ensin pienemmällä porukalla, ja myöhemmin niitä tuodaan käyttöön myös kaikille suunnatussa opetuksessa, ainakin kaikille pakollisella YH3-kurssilla.
Korona etäännytti ja passivoi
Elävöittämiselle on senkin tähden tarve, että lukioissa eletään koronan jälkeistä aikaa, jossa monella nuorella on vaikeuksia kommunikaatiossa ja yhteisöllisissä taidoissa. Jos on elänyt herkimmät yläkoulun vuotensa etäkoulussa, niin lukion vaatimukset yhdessä oppimisesta voivat olla kinkkisiä.
”Lukion oppimisen keskiössä on, että oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa”, Halavaara sanoo. ”Covidin jälkeinen tilanne näkyy tietynlaisena passiivisuutena, etenkin kun meillä on iso koulu ja opiskelijat eivät tunne toisiaan.”
Tällaisessa tilanteessa pelien tuoma heittäytyminen tuo opiskelijoita pois mukavuusalueiltaan.
”Yritämme vaikuttaa tällä myös koko koulukulttuuriin”, Halavaara sanoo.
Tuntiopetusta ja opetuksen kehittämistä
Katalin Miklóssylla on alkamassa Mustanmeren aluetta käsittelevä kurssi, ja muutenkin Jean Monnet -rahoitus lisää hänen opettamistaan – rahoituksen saanut professori opettaa 90 tuntia vuodessa.
”Se on aika vipinää kintuissa”, hän naurahtaa.
Opetuksen kannalta rahoitus on elintärkeä.
”Me emme pitkään saaneet ottaa tuntiopettajia. Nyt minua eivät sido yliopiston karun totuuden budjettikysymykset, vaan voin ottaa niitä ihmisiä, joita haluan.”
Hänellä onkin tiimi, joka opettaa hankkeen piirissä melkein 300 tuntia vuodessa.
Otaniemen lukiossa rahoitusta käytetään opetuksen kehittämiseen. Juha-Pekka Lehtosen mukaan opetusta kehitettäisiin toki muutenkin, mutta rahoitus helpottaa, sillä kehittämistyöhön voi luvan kanssa käyttää työaikaa.
”Muuten me varmaan kehitettäisiin tällaisia omalla ajalla ja oltaisiin väsyneempiä”, hän sanoo naurahtaen.
Oppeja jaetaan myös laajemmin
Rahoituksen tarkoituksena on myös levittää tutkittua tietoa yhteiskuntaan laajemminkin. Miklóssyn hankkeessa tuotetaan esimerkiksi käsikirjaa lukioiden historian ja yhteiskuntaopin opettajille. Edellisen Jean Monnet -hankkeen tiimoilta Miklóssy kävi myös puhumassa historian opettajien liitolle, kauppakamareille, ulkoministeriön väelle ja kansalaisjärjestöille.
Samanlaista yhteistyötä hän toivoo tälläkin kertaa. Päättäjille ja toimittajille hän aikoo järjestää kaksi kertaa vuodessa aamukahvit, joilla valotetaan itäisen Euroopan tuoreimpia kuulumisia ja niiden taustoja. Hankkeen päätteeksi julkaistaan yleistajuinen sekä tieteellinen kirja.
Otaniemen lukiossa oppeja kootaan aiempien EU-hankkeiden tapaan Ovet auki Eurooppaan -blogiin, ja innovatiivisia menetelmiä tarjotaan myös toisille kouluille käyttöön.
”Meidän pakopeli alkaa olla jo siinä kunnossa, että sen voisi antaa yleiseen jakeluun”, Juha-Pekka Lehtonen sanoo.
Pieni raha toimii siemenenä
Jean Monnet -rahoitukset eivät ole kovin suuria. Professuurirahoitus on korkeintaan 50 000 euroa kolmelle vuodelle ja Opi EU:sta -toiminnot voivat saada korkeintaan 30 000 euroa samaten kolmelle vuodelle.
Katalin Miklóssyn mukaan hakemuksen työmäärä on suurehko, ja siksi monet tutkijat korkeakouluissa panostavat mieluummin suurempiin, esimerkiksi Suomen Akatemian apurahoihin. Vähäistä rahoitusta voi kuitenkin käyttää siemenenä, joka innovatiivisella yhteistyökuviolla monistaa itsensä, hän sanoo.
”Ei kannata ylenkatsoa pientäkään rahaa.”
Otaniemen lukiossakin hakemuksen työmäärä huomattiin, mutta hakeminen kannatti silti.
”Kaikki onnistui kuitenkin lopunviimein, ja sieltä EU:n päästä autettiin valtavasti”, Lehtonen sanoo.