Joukko eurooppalaisia nuorisotyöntekijöitä vieraili Lapin takamailla

Kun turkkilainen opettaja Bahar Kulaksiz pääsi mukaan ”Meeting and Job Shadowing of Rural Youth Workers” -koulutukseen, hän arveli, että luvassa olisi jotain ainutlaatuista ja yllättävää. Arvaus osoittautui todeksi Itä-Lapissa, Pelkosenniemellä, jonne hän matkusti yhdessä unkarilaisen nuorisotyöntekijän, Gergö Pálfyn ja espanjalaisen opettajan Angela Leran kanssa toukokuussa 2023. Puolentoista tunnin ajomatka Rovaniemeltä taittui sujuvasti Pelkosenniemen kunnan ainoan nuoriso-ohjaajan, Emilia Ketolaisen kyydissä.

– Olin valmistautunut yllättymään, ja niin tapahtui. Halusin nähdä suomalaista nuorisotyötä ja oppia lisää Suomen koulutusjärjestelmästä, jolla on Turkissa hyvä maine, Adanan kaupungissa asuva Kulaksiz kertoo.

– Tutustuminen nuorisotyöhön Lapin syrjäseudulla oli todella houkutteleva ajatus, Lera komppaa.

Pelkosenniemellä kansainväliset opintovierailijat otettiin vastaan jännityksen sekaisella innolla. Tilanne oli kaikille osapuolille uusi: vaikka talvisesonkina alle 1000 asukkaan kunta kuhisee matkailijoita, olivat muualta tulleet nuorisotyön ammattilaiset harvinaisuus. Ohjelmaa ideoitiin levein hartioin monien eri toimijoiden voimin. Sisällöistä vastasivat Ketolainen sekä Pelkosenniemen kunnan vapaa-ajan ohjaaja Emma Kuoksa.

– Tämä hanke sai meidät miettimään kunnan nuorisotyötä uusista näkökulmista. Jouduimme pohtimaan, mitä annettavaa meillä on. Vaikka pienellä paikkakunnalla nuorisotyön resurssit ovat rajalliset, pystymme tekemään paljon. Yksi tavoitteemme on edistää kansainvälistä yhteistyötä, Kuoksa kiteyttää.

Vierailu kreivinaikaan

Päivä aiemmin parikymmentä nuorisotyöntekijää oli saapunut Lapin pääkaupunkiin, Rovaniemelle eri puolilta Eurooppaa. Heidät jaettiin pienryhmiin, jotka lähtivät tutustumaan paikalliseen nuorisotyöhön kuudessa kohteessa: Rovaniemellä, Torniossa, Kemissä, Kolarissa, Ranualla ja Pelkosenniemellä. Viimeisen kunnan kohdalla kävi poikkeuksellinen tuuri: vierailun ajankohta osui yksiin Pelkosenniemen koulun toimintapäivän kanssa. Vieraat pääsivät tutustumaan kotitaloustyöpajaan, teknisen työn työpajaan ja kemian tuntiin sekä osallistumaan rauhoittumishetkeen, jossa opeteltiin hengitys- ja keskittymisharjoituksia.

– Tämä ajankohta sattui todella hyvin. Koululla ei ollut tuona päivänä perinteistä opetusta lainkaan, vaan päivän sisältö rakentui eriteemaisten rastipajojen ympärille. Oppilaat jaettiin ryhmiin, jotka kiersivät luokissa rastilta toiselle – ja me seurasimme perässä, Ketolainen kertaa.

Kansainväliset vieraat olivat erityisen vaikuttuneita nuorten kädentaidoista: vihannesten pilkkominen ja nikkarointi hoituivat ketterästi, eivätkä nuoret epäröineet tarttua työvälineisiin. Kolmikko oli vakuuttunut myös siitä, että vuorovaikutteisia työpajoja ja rauhoittumisharjoituksia pitäisi sisällyttää nuorisotyöhön laajemminkin. Hiljaiseksi veti myös tietoisku Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja sen toiminnasta.

– Vähän aikaa sitten teimme paikallisten nuorten kanssa retken lähimpään elokuvateatteriin, Sodankylään yhteistyössä MLL:n kanssa. MLL vastasi retken kustannuksista, Kuoksa kertoo vieraiden yllätykseksi.

Joissakin nuorissa ulkomaalaisten vieraiden läsnäolo aiheutti myös lievää levottomuutta.

– Kaikki nuoret eivät uskalla ottaa vieraisiin kontaktia. Mutta jo se, että täällä pyörii uusia ihmisiä, on hyvä asia. Oli hieno sattuma, että vieraat pääsivät näkemään muutakin kuin perusopetusta, Kuoksa kuittaa.

Yhteistyötä yli toimialojen

Pienessä kunnassa eri toimialojen väliset rajat liudentuvat kuin itsestään. Opintovierailijat ihastelivat esimerkiksi sitä, kuinka tehokkaasti koulun tiloja on valjastettu nuorisotyön tarpeisiin myös koulupäivien ulkopuolella. Lukuvuoden aikana koulun ovet avautuvat nuorisolle säännöllisesti Nuokut-iltamien merkeissä. Lisäksi Emilia Ketolainen luotsaa koululla sisävälitunteja, joissa jutellaan ja pelataan korttia.

– Koulunuorisotyötä kehitetään yhteistyössä koulun kanssa. Lukuvuoden lopussa järjestettiin esimerkiksi ysiluokkaisten päivä teemalla ”itsenäistyminen” – ja koulujen päättäjäispäivänä järjestimme yön yli kestävän School's out -tapahtuman. Kesäkuun alussa järjestämme myös nuorten paint ball- pelit, Ketolainen listaa.

Touko-kesäkuun taitteeseen ajoittui myös uuden nuorisovaltuuston valinta. Ketolainen toivoo, että valtuusto voisi osaltaan aktivoida nuoria osallistumaan nuorisotyön suunnitteluun. Tällä hetkellä koulun ulkopuolinen nuorisotyö kiteytyy tapahtumien järjestämiseen ja nuorisotiloilla oleskeluun. Oman panoksensa kunnan nuorisotyöhön antaa myös Pelkosenniemen seurakunta, joka pyörittää lasten ja nuorten kerhoa. Muualta tulleille vieraille uutta oli se, että seurakunnan kerho on kaikille avoin, eikä uskonto ole keskiössä.

– Turkissakin lapsille ja nuorille on toimintaa moskeijoissa – mutta se liittyy aina uskontoon, Kulaksiz vertaa.

Kolmikko pääsi tutustumaan myös kompostoinnin saloihin 7.-luokkalaisen Sonja Niemen opastuksella. Hän kertoi vieraille englanniksi siitä, kuinka oppilaat hoitavat koulun biojätehuoltoa vuorollaan. Kierrätys oli kaikille vieraille tuttu teema. Leran mukaan Espanjassa kestävän kehityksen teemat ovat yhä vahvemmin esillä myös nuorisotyössä – ja Pálfyn mukaan Budapestissa on erityisen edistynyt kaupunkipyöräjärjestelmä.

– On hauskaa, että ulkomaalaiset ihailevat monia suomalaisia tapoja. Jotkut asiat ovat kuitenkin myös samanlaisia ja joissakin asioissa me voisimme oppia heiltä, neljää kieltä puhuva Niemi aprikoi.

Arjen ravistelua

Monet nuorisotyöntekijät työskentelevät Euroopan syrjäseuduilla, pienissä kylissä ja kunnissa. Seutuja yhdistävät tietyt erityispiirteet, kuten pitkät välimatkat ja harva asutus, niukka koulutustarjonta ja pula työpaikoista. Yksi selkeä ero on kuitenkin siinä, että esimerkiksi Turkin ja Espanjan kaltaisissa maissa nuorisotyö on tyypillisesti vapaaehtoisuuteen perustavaa kansalaisjärjestötoimintaa. Pienillä paikkakunnilla opettajat hoitavat usein myös nuorisotyötä ja järjestävät nuorille toimintaa heidän vapaa-ajallaan.

– On tärkeää, että syrjäisilläkin alueilla on nuorisotyöntekijöitä. He tuovat nuorille tietoa, tekemistä ja uusia mahdollisuuksia. Vaikka moni asia yhdistää syrjäseutujen nuorisotyöntekijöitä, voimme oppia toisiltamme paljon uutta. Täällä Lapissa yksi erityispiirre on ainutlaatuinen ja autenttinen ympäristö, Pálfy tulkitsee.

Kotimaassaan, Unkarissa Pálfy työskentelee nuorisojärjestössä palkattuna nuorisotyöntekijänä. Hän on myös perustamassa omaa nuorisojärjestöä noin 60 000 asukkaan Veszprémiin, joka on Rovaniemen ystävyyskaupunki. Lera työskentelee englannin opettajana noin 13 000 asukkaan Lavianassa, Espanjassa – ja Kulaksiz toimii englannin opettajana suurkaupungissa, Adanassa, mutta on työskennellyt aiemmin Turkin maaseudulla. Sekä Leran että Kulaksizin kohdalla nuorisotyö kulkee käsi kädessä opetustyön kanssa.

– Tämä opintovierailu on vahvistanut käsitystäni siitä, miten hyvin nuoret on otettu huomioon Suomen kouluissa ja suomalaisessa nuorisotyössä. Täällä on poikkeuksellisen paljon toimintaa myös koulupäivien ulkopuolella, ja nuoret osallistuvat aktiivisesti. Tätä kaikkea toivoisin lisää myös kotimaahani, Lera pohtii.

Vierailun hyödyt ovat olleet kiistattoman kaksisuuntaiset. Ketolainen ja Kuoksa kokevat, että kansainväliset vieraat ovat ravistelleet urautuneita ajattelu- ja toimintamalleja, ja lisänneet innostusta kehittää toimintaa.

– Kun arki pyörii, se vaan pyörii. Siinä helposti unohtuu kokeilla uusia juttuja. Kun joku tulee katsomaan toimintaa ulkopuolelta, se muistuttaa siitä, mihin kannattaisi tarttua. Toivomme, että saisimme luotua uusia kotimaisia ja kansainvälisiä verkostoja – ja että kansainvälinen toiminta muodostuisi rutiiniksi, Kuoksa linjaa.

Teksti: Maria Paldanius