Kirjasto-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut yhteistuumin vapaaehtoisia vastaanottamassa – Nivalassa iloitaan sujuvasta startista Euroopan solidaarisuusjoukoissa

Ensimmäinen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen saapui Nivalan kaupunkiin edellisenä vuonna Saksan Flörsheim am Mainista, toinen kuluvana vuonna Itävallan Grazista.

Nivalan tavoitteet kansainvälistyä on kirjattu kaupunkistrategiaan ja hyvinvointisuunnitelmaan, mutta rohkaisua lähteä mukaan kansainväliseen vapaaehtoistoimintaan haettiin myös paikalliselta yhteistyökumppanilta.

– Keskipiste-Leader on hankkinut kansainvälisiä vapaaehtoisia nuoria lähikuntiimme. He sitten tiedustelivat, olisiko meillä kiinnostusta. Sain kuulla hyviä ja toki haastavampiakin kokemuksia, joiden kautta rohkaistuin, että kyllä mekin lähdemme mukaan! kertaa Nivalan kaupungin hyvinvointijohtaja Timo Alatalo. 

Huolellinen suunnittelu mahdollistaa monipuoliset tehtävät ja saa yhteistyön rullaamaan

Nivalan ensikokemukset Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistoiminnasta ovat olleet onnistuneita, mitä kenties selittää se, että vapaaehtoisten vastaanottoon on onnistuttu sitouttamaan koko hyvinvoinnin toimiala.

– Kuulemani perusteella vapaaehtoisten tehtävät on meillä hieman eri lailla järjestetty kuin monilla muilla. Nuoret eivät ole asettuneet tietylle sektorille ja olleet vaikka sen puoli vuotta, vaan päässeet monipuolisesti näkemään koko hyvinvoinnin toimialaa kirjastomaailmasta nuoriso- ja kulttuuripalveluihin, valottaa Nivalan kaupungin hyvinvointikoordinaattori Meri Vähäkangas.

Näin vapaaehtoisten tehtäviin on pienelläkin paikkakunnalla saatu monipuolisuutta: kirjaston tapahtumien järjestämistä, kansainvälisyysteemaisia kouluvierailuja, pop up -kahvilan pitämistä, ohjaajan tehtäviä nuorisotilalla… 

– Jos vaikka sattuu, että tietty toimiala ei ole se kaikista mieluisin, tietää, että luvassa on muunlaisiakin tehtäviä. Uskon, että tämä on ollut hyvä ratkaisu sekä meidän että myös vapaaehtoisen kannalta, Alatalo arvioi. 

Alatalon ja Vähäkankaan mukaan eri palvelualojen panoksen koordinoimisessa vapaaehtoisia vastaanottaessa ykkössääntö on riittävän tarkka, mutta tarvittaessa joustava, suunnitelma. 

– Olemme aloittaneet katsomalla tapahtumakalenterista, milloin vapaaehtoinen voisi antaa eniten milläkin palvelualalla ja myös saada irti eniten. Itse ajattelen, että vaikka vapaaehtoisen vastaanottaminen antaa paljon, se myös työllistää, Alatalo linjaa. – Joten päädyttiin siihen, että jokaisella palvelualalla on tietty ajanjakso, mihin pystyy varautumaan, sitoutumaan ja tarjoamaan vapaaehtoiselle ohjelmaa ja hyödyllistä tekemistä. 

– Vastuiden jakamista on helpottanut se, että yhteistyö on meillä muutenkin tässä toimialalla päivittäistä ja toimivaa, täydentää Vähäkangas. – Sen myötä myös tullaan tutuksi nuoren kanssa ja nähdään tätä sellaisinakin päivinä, kun hän ei työskentele omalla palvelualalla. Toki ihmiset ovat erilaisia ja joku voisi kaivata yhtä ja samaa työpistettä koko jakson ajan, mutta tähän saakka meidän nuoret on sopeutuneet järjestelyyn hyvin.

Apukädet ja kansainvälistyminen antavat enemmän kuin vaivannäössä ottavat

Mieliala kaupungin uuden kansainvälisen toiminnan aluevaltauksen edetessä on ollut innostunut.

– On uskallettu mennä vähän epämukavuusalueelle ja nähty, että hyöty – tai ehkä hyöty on suppea sana, mutta sellainen kokemusten kartuttaminen ja rikastuttaminen – on voittanut sen lisätyöpanoksen ja suunnittelun vaivan, summaa Alatalo.

– Sen lisäksi, että vapaaehtoiset tuovat konkreettisesti apukäsiä kiireisiin ajankohtiin, he tuovat myös paljon uutta meidän toimintaan, täydentää Vähäkangas. – Eihän meillä esimerkiksi tuota tykättyä pop up -kahvilatoimintaa ole aiemmin ollut ja kouluilla kiertävä nuorisotyöntekijä olisi tuskin muuten valinnut kansainvälisyysteemaa.

Kehuja onkin kuulunut monesta suunnasta: ensimmäistä vapaaehtoista Majaa esimerkiksi pyydettiin uudestaan kouluvierailulle kotimaataan esittelemään ja nuorisotilan nuoriso-ohjaajien mukaan nuoret ovat kyselleet toisen vapaaehtoisen Sophien perään.  

– Meille ei ihan hirveästi niitä hakemuksia tullut, mutta molemmilla kerroilla tehtiin todella onnistuneet rekrytoinnit, vahvistaa Alatalo.

Tyytyväisyys on ollut molemminpuolista, sillä vapaaehtoisten puitteisiin on haluttu Nivalassa panostaa. Nuorille on osoitettu mentori, jonka kanssa heillä on ollut yhteisenä kielenä nuorten oma äidinkieli saksa. Lisäksi nuorille on nimetty vapaa-ajan mentoreita toisista nuorista. Asunnon ja yhteydenpitovälineiden lisäksi on tarjottu harrastemahdollisuuksia: lippuja jääkiekko-otteluihin, kuntosalikäyntejä sekä mahdollisuuksia kokeilla esimerkiksi tankotanssia ja ilmajoogaa. 

– Mielestäni olemme onnistuneet tavoitteessa lisätä kansainvälisyyttä Nivalaan. Tämä on ollut yksi erinomainen keino siihen, hehkuttaa Vähäkangas ja jatkaa luonnehtimalla kotikansainvälistymisen hyötyjä: – Kansainväliset vapaaehtoisemme ja heidän myötään eri kulttuurit ovat kohdanneet nuorisotilalla ja kouluissa paikallisten nuorten kanssa. Lisäksi kirjasto- ja kulttuuripuolella sekä sosiaalisessa mediassa vapaaehtoisten toiminta on tullut näkyväksi laajemmin kaikille kiinnostuneille.

Alatalo tarkastelee kansainvälistymistä myös omakohtaisesti motivoivana ammatillisena haasteena: 

– Aika vähän tulee muuten englannin kieltä käytettyä omassa työssä, joten on hienoa päästä kehittämään omaa kielitaitoa. Se on ollut vahva motivoiva tekijä itsellä. Ollaan saatu koulutustakin, että pärjätään paremmin vapaaehtoisten kanssa tarvittavassa sanastossa, hän iloitsee. 

Nivalan niksit: hyödynnä vertaistukea, varaudu siihen mihin on mahdollista – ja uskalla loput

Pohtiessaan parhaita vinkkejään solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistoimintaa harkitseville Alatalo ja Vähäkangas palaavat suunnittelun hyveeseen ja vertaistuen voittamattomuuteen.

– Ensimmäisen vapaaehtoisen kohdalla huomattiin itse, että suunnittelun olisi voinut aloittaa vieläkin aikaisemmin, mutta toisen kohdalla oltiin sitten jo tästä opittu, Vähäkangas muistelee.  

– Omaa suunnittelua kannattaa etukäteen helpottaa myös haastattelemalla muita organisaatioita, joilla on kokemusta vapaaehtoisten vastaanottamisesta, vinkkaa Alatalo. – Meille esimerkiksi Keskipiste-Leader oli korvaamaton tuki hakuprosessissa ja käytännön järjestelyissä. Laatumerkkiä hakiessa byrokratia ensiksi vähän hirvitti, mutta katseltiin se sitten porukalla läpi. 

Alatalo ja Vähäkangas nostavat esiin myös vapaaehtoisen vapaa-ajan ja loma-aikojen toiveiden kartoittamisen, sillä työajan ulkopuolisen tuen ja ohjelman tarjoaminen voi tuntua haastavalta.

– Esimerkiksi joulunajassa on askarruttanut, millä tavalla pystymme tarjoamaan sellaista vapaa-ajan toimintaa, että vapaaehtoinen kokisi kuuluvansa yhteisöön, Alatalo havainnollistaa. – Mutta siihenkin on meidän henkilökunta mukavasti vapaaehtoisesti sitoutunut. Maja pääsi joulunviettoon Haapavedelle saksalaisen vaihto-oppilaan perheeseen ja Sophie viettää jouluaaton kulttuurituottajamme luona ja joulupäivän minun luonani.

Lopulta yksikään suunnitelma ei ole aukoton, eikä kaikkeen voi koskaan varautua tai välttämättä vaikuttaakaan. Vaikkapa paikkakunnan koko, tarjonta tai ilmasto voivat yllättää vapaaehtoisen, muistuttaa Alatalo.

– Ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Ei pidä pelätä liikaa, että vapaaehtoistoiminta vain työllistää ennestään pienillä resursseilla toimivia kuntia, vaan muistaa, että se voi myös tuoda apua arkeen ja uusia näkökulmia toimintaan. Ainakin me olemme kokeneet, että saamme enemmän lisäarvoa kuin lisätyötä, rohkaisee Vähäkangas vielä kertaalleen.

Teksti: Laura Mettälä