Pöytätennikselle kehitetään roolia tasa-arvotyössä ja maahanmuuttajien integraatiossa

Yhteistyön ituja kylvettiin, kun suomalaiset ja virolaiset järjestivät takavuosina yhteisiä kisoja maiden pöytätennisseurojen välillä. Näihin peleihin tuli kuitenkin joitakin vuosia sitten tauko, kertoo turnauksien järjestelyissä mukana ollut vantaalaisen pöytätennisseuran TIP-70:n puheenjohtaja Jarmo Siekkinen.

– Pelit loppuivat oikeastaan siksikin, kun meillä suomalaisilla ei ollut heitä vastaan mitään jakoa, Siekkinen muistelee.

Virolla on pöytätenniksessä vahvoja perinteitä jo Neuvostoliiton ajoilta, Siekkinen kertoo. Tuolloin eri alueilla oli erikseen painotettua urheilulajeja ja Baltiassa yksi niistä oli pöytätennis.

– Silloin rakennettiin se perusta, jonka myötä seuroilla on palkattuja valmentajia yhä tänäänkin. Erityisesti tyttöjen ja naisten puolella he ovat olleet meitä edellä, ihan reilustikin. Siekkinen sanoo.

Mutta ajat muuttuvat ja tänä vuonna naisten ja tyttöjen kisat järjestettiin uudelleen, ja kuinkas kävikään?

– Me otimme siinä turnausvoiton, mikä virolaisia suuresti harmitti. He haluavat kyllä revanssin siitä, Siekkinen sanoo ripaus ylpeyttä äänessään.

Tasa-arvoa ja integraatiota hankkeen avulla

Suomessa laji ei ole koskaan ollut kovin suuri, mutta yksi asia yhdistää TIP-70:n neljää tyttöjen sarjojen kärkipelaajaa: he ovat kaikki maahanmuuttajataustaisia.

– Pöytätennis on harrastajamäärältään yksi maailman suosituimmista lajeista. Meille tulee väkeä maista, joissa laji on suositumpi. Maahanmuuttajat ovat meille iso voimavara, Siekkinen sanoo.

Pöytätenniksen ykkösmaa Kiina on tietenkin omissa luvuissaan, mutta esimerkiksi Saksassa on noin miljoona rekisteröityä pöytätenniksen pelaajaa.

Parhaillaan Suomen ja Viron yhteistyötä tiivistetään pöytätenniksessä TIP-70:n sekä Suomen ja Viron lajiliittojen yhteisellä Erasmus+ -hankkeella.

Hankkeella on kaksi kärkeä: maahanmuuttajien integraatio sekä tasa-arvotyö pöytätennisharrastuksen kautta. Hankkeessa siis tutkitaan, miten yhtäältä tyttöjä ja toisaalta maahanmuuttajataustaisia saataisiin harrastuksen pariin, ja millainen rooli seuroilla ja liitoilla voi toiminnassa olla.

Pöytätennis on jo valmiiksi erityisen tasa-arvoinen laji, jonka harrastamiselle on matala kynnys. Varusteet ovat varsin edulliset ja pallon saavat aloittelijatkin liikkumaan, vaikka lopulta kyse onkin äärimmäisen vaikeasta pelistä.

– Jo pelkästään kilpailujärjestelmässämme on rating-systeemi, joka osoittaa pelaajan tason. Jos taso riittää, veteraanit, juniorit, naiset, miehet tai esimerkiksi paraurheilijat voivat harjoitella ja pelata keskenään, sanoo Suomen Pöytätennisliiton toiminnanjohtaja Mika Räsänen.

Työpajoja, tyttöryhmiä ja hyviä käytäntöjä

Nykyisin suomalaisista pöytätenniksen harrastajista tyttöjä ja naisia on vain kymmenisen prosenttia. Hankkeen joulukuun alussa Tallinnassa järjestettävässä tapahtumassa painopiste on tyttöjen pöytätennisharrastuksessa.

– Siellä meitä kiinnosta, miten tytöt saisi lähtemään pöytätennissalille. Olemme lähdössä sinne seuran yli 13-vuotiaiden tyttöjen kanssa isommalla porukalla, Siekkinen kertoo.

Sama koskee maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria, joita silmällä pitäen hankkeessa järjestetään työpaja Lehtikuusen koulussa Vantaan Hakunilassa.

– Teemme siellä päivän mittaisen tapahtuman, jossa pelautamme koulun luokkia ja kerromme, mitä harrastus voisi olla. Osalle riittää harrastaminen, toisille reitti voi viedä kilpasarjoihin.

Hankkeen webinaareissa kohderyhmien tarpeita ja toiveita syvennetään.

– Jo nyt olemme pohtineet varsinkin tyttöryhmien perustamista. Hakusessa on toimivia käytäntöjä, ja kun niitä löytyy, hyviä toimintatapoja halutaan levittää suomalaiselle seurakentälle kanaviamme pitkin, sanoo Räsänen.

Tyttöjä ja maahanmuuttajataustaisia pelaajia koskevia oppeja voidaan hyödyntää kaikkien potentiaalisten pelaajien kanssa, Räsänen sanoo. Sitä mieltä on Siekkinenkin: pingissalin ovet ovat auki kaikille.

– Mielestäni seura on terve, kun siinä on harrastajia kaikista taustoissa ja kaikissa ikäluokissa ja sarjoissa, Siekkinen sanoo.

Harrastuksesta kokonaisvaltaista tukea

Pitkän linjan vantaalaisseuralla TIP-70:llä on kokemusta paitsi Viro-yhteistyöstä myös hanketoiminnasta. Seura oli mukana esimerkiksi Sporttia kaikille -hankkeessa, josta syntyi Vantaalle samanniminen yhdistys ja pysyvä matalan kynnyksen liikuntapalvelujen järjestäjä.

Integraatiotyössä on koettu sellaisiakin onnistumisia, jotka osoittavat, että seurat voivat tukea nuoria pelkkää urheiluelämää laajemminkin.

– Meille on tullut harrastajia, joiden vanhemmat eivät välttämättä puhu Suomea, eivätkä he ole tietoisia kaikista mahdollisuuksista, joita urheiluharrastus voi avata, Siekkinen sanoo.

Hän kertoo esimerkin nuoresta huippupelaajasta, jonka vanhempia epäilytti ajatus urheilulukioon hakeutumisesta.

– Vanhemmilla oli ajatus, että se olisi vain urheilua, kun opiskellakin pitäisi. Saimme tämän asian avattua, ja nyt tyttö opiskelee Mäkelänrinteen urheilulukiossa, Siekkinen sanoo.

***

Suomen ja Viron pöytätennisliittojen ja TIP-70:n hankkeen nimi on ”Integration of Immigrants and Gender Equality in Table Tennis through Comprehensive Inclusion”.