Romaninuori voi tarvita paljon rohkaisua oman urapolun löytämiseen
Suomen romanit kouluttautuvat aiempaa enemmän, ja esimerkiksi korkeakoulutukseen suuntaavien romanien määrä on räjähdysmäisessä kasvussa, kertoo Mertsi Ärling. Hän tutki aihetta Työ- ja elinkeinoministeriölle toteuttamassaan YAMK-opinnäytetyössä. DIAKissa hän työskentelee aktiivisesti romanien kouluttautumisen parissa sekä toimii varapuheenjohtajana romanijärjestö Romano Missiossa.
– Myös romaninuoret haluavat toteuttaa itseään ja ansaita hyvän elannon. Monet romanit ovat hyvin yritteliäitä. On myytti, että romanit eivät haluaisi tehdä töitä, Mertsi sanoo.
Ensimmäinen työharjoittelukokemus voi kantaa pitkälle – hyvässä tai huonossa
Romaninuori tarvitsee usein kuitenkin keskivertoa enemmän tukea oman työllisyys- ja koulutuspolkunsa löytämiseen. Erilaisissa ammateissa toimivia romaneja on vielä melko vähän näkyvillä, ja samaistuttavien esikuvien puuttuessa romaninuorelta saattaa puuttua uskoa myös omiin mahdollisuuksiin.
Romanien on useissa selvityksissä todettu kohtaavan syrjintää työmarkkinoilla. Mertsi Ärlingin mukaan tämä näkyy jo peruskoulussa, kun nuoret hakeutuvat ensimmäisiin työharjoittelupaikkoihin TET-jaksolla.
– Jos ensimmäinen kokemus työelämästä on heti huono, kantaa se helposti pitkälle tulevaisuuteen. Moni TET:n pyrkivä nuori ajattelee, että jos romaneja ei oteta edes työharjoitteluun, on oikeisiin töihin mahdotonta päästä.
Positiivisia kokemuksia tarvitaan molempiin suuntiin. Syrjintä työmarkkinoilla perustuu usein ennakkoluuloihin, joita voidaan hälventää vain kokemusten kautta.
– Suomessa helposti ajatellaan, että romanien kulttuuriset tavat ovat joustamattomia. Kuitenkin esimerkiksi naiset voivat joustaa perinteisestä pukeutumisestaan, jos työtehtävät niin vaativat, Mertsi huomauttaa.
Ohjauksen ulottaminen perheeseen tuottaa hyvää
Koulutuksen alkutaipaleella romaninuorten opiskelu sujuu pääasiassa kuten muillakin, kertoo romanien koulutuksen parissa työskentelevä Miriam Schwartz Opetushallituksesta. Peruskoulun loppua lähestyttäessä alkaa monilla kuitenkin ilmetä vaikeuksia jatkosuunnitelmien hahmottamisessa.
– Nivelvaiheen siirtymät eivät tunnu luontevilta. Moni romani kokee, että kun opo puhuu luokalle, viesti ei ole heille. Kaikki eivät saa kotoa tarpeeksi tietoa ja tukea: ei koeta, että voidaan päästä oppilaitoksiin sisälle, pärjätä siellä, tai löytää töitä sen jälkeen, Miriam sanoo.
Ohjaajan rooli erilaisten vaihtoehtojen esittelemisessä ja opintoihin kannustamisessa voikin olla käänteentekevä. Huoltajilla saattaa olla ennakkoluuloja julkisia palveluja kohtaan, eikä niiden hyötyjä välttämättä tunnisteta.
Ottamalla vanhemmat ohjaukseen mukaan voidaan kurssi kääntää. Asioita yhteisesti avaamalla ohjaaja rakentaa luottamusta perheisiin, ja samalla laajennetaan kaikkien tietämystä.
Opetushallituksessa tiedetään, että joissakin kunnissa opettaja tai opo on ollut yhteydessä jokaisen toiselle asteelle siirtyvän romaninuoren perheeseen. Koulu on esimerkiksi järjestänyt koko kunnan romaniperheille tutustumiskäyntejä toisen asteen oppilaitoksiin ja firmoihin, ja vanhemmille on puhuttu koulutuksen lisäksi työllistymisestä. Sellaisissa kunnissa, joissa on laitettu lisäresursseja romanien ohjaukseen, ovat romaninuoret lähteneet keskimääräistä useammin jatko-opintoihin.
Suomen kielen haasteet tulee huomioida ohjaustilanteessa
Työvoimapulan Suomessa kaikki kykenevät henkilöt tarvittaisiin töihin, Mertsi Ärling toteaa. Ohjauksessa ensisijaista on aina keskittyä ohjattavan omaan potentiaaliin ja henkilökohtaisiin unelmiin.
– Vaikka ollaan tekemisissä hyvin kollektiivisen kulttuurin kanssa, silti jokainen on oma yksilönsä.
Romanien ohjauksessa on tärkeää huomioida kielen merkitys. Isossa kuvassa suomen kielen sanavaraston köyhyys on merkittävä tekijä: romanit käyttävät tutkitusti huomattavasti pienempää määrää sanoja suhteessa muihin suomalaisiin, Mertsi kertoo. Erityisesti kirjoitetun kielen ymmärtäminen voi olla haaste, ja kieliopin kanssa voidaan tarvita erityistä tukea.
– Kieltä käytetään romanikulttuurissa eri tavalla. Painotus on puhutussa kielessä, ja esimerkiksi kiertoilmaisujen käyttäminen on kohteliaisuussääntöjen vuoksi yleistä kulttuurissamme, sanoo Mertsi.
Ohjaajan onkin syytä varmistaa se, että ohjaustilanteessa molemmat ymmärtävät toisiaan oikein sekä panostaa apuun asioiden sanoittamisessa.
Ohjaajaa tarvitaan näkökulman avartamiseen ja motivointiin
Syrjintä työelämässä sekä samaistuttavien esimerkkien puute vaikuttavat Mertsin mukaan siihen, että jatko-opintoihin suuntaavat romanit tekevät monesti alavalintansa hyvin kapealta alueelta.
– Sen sijaan että miettisi omia kiinnostuksenkohteitaan, romaninuori saattaa suunnata alalle, jolle tietää jonkun toisen romanin työllistyneen.
Ohjaajan ammattitaitoa tarvitaan erilaisten vaihtoehtojen kirkastamiseen. Myös omien vahvuuksien esiin nostaminen on tärkeää. Monet syrjintää ja kiusaamista kohdanneet tarvitsevat tukea itsetunnon kasvattamisessa.
– Uskalla kannustaa reilusti! Kulttuurimme sisältää monia työelämänkin kannalta hienoja asioita kuten lojaaliutta, yhteisöllisyyttä ja kunnioittamista, luovuutta, sitkeyttä ja myyntihenkisyyttä. Ohjaaja voi olla tärkeässä roolissa luomassa romaninuorelle uskoa omaan osaamiseen, unelmien tavoittamiseen ja työllistymisen tulevaisuuteen, Mertsi tiivistää.