Dan Mpale: Rohkaiskaa pakolaisnuoria

Koekaniiniksi Ruotsiin?

Dan Mpale on varsin tavallinen miehenalku, joka rakastaa jalkapalloa ja tykkää kuunnella hiphopia. Suomessa Dan on asunut pari vuotta. 

‒ Tulin Suomeen pakolaisena perheeni kanssa. Olimme ensin Sambiassa, josta meidät siirrettiin Suomeen, Dan kertoo.

Raidematkalle Danin johdatti Loimaan evankelinen opisto, jossa Dan opiskeli vielä vuosi sitten suomen kieltä ja kulttuuria. Opisto oli hakenut ja saanut avustusta Erasmus+ -ohjelman uudesta toiminnosta, DiscoverEU-osallisuustoimesta. Oli vain löydettävä ensimmäiset rohkeat lähtijät!

‒ Koin, että minun piti tehdä matka kertaalleen itse, jotta voin neuvoa seuraavia lähtijöitä ja heidän tukihenkilöitään, selittää hankkeen käytännönjärjestelyistä vastaava Khrystyna Smilka ja jatkaa – ja Dani soveltui omalta osaltaan hyvin ensimmäiseksi testimatkaajaksi.

Danin ja Khrystynan muodostaman testiparin reissu suuntautui naapurimaahan Ruotsiin: Loimaalta Turun kautta Tukholmaan ja sieltä Göteborgiin. 

Itsevarmuutta ja päätöksentekokykyä

Suomalaisen risteilykansan näkökulmasta muutaman päivän reissu länsinaapuriin voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta sen paremmin kinshasankongolainen Dan kuin ukrainalainen Khrystynakaan eivät olleet aiemmin käyneet Ruotsissa. 

Yhteisöllisessä kulttuurissa kasvaneelle Danille oli myös uutta olla pois perheen luota ja opetella tekemään matkaa koskevia itsenäisiä päätöksiä.

Opin pitämään huolta itsestäni ja ottamaan enemmän vastuuta. 

‒ Ensi kerralla osaan esimerkiksi ottaa oman sateenvarjon mukaan, naurahtaa Dan. 

Tukihenkilö Khrystyna kertoo vaatineensa, että Dan haki tietoa ja valitsi itsenäisesti kaikki vierailukohteet. 

‒ Vaikka Dan oli alkuun aika ujo, ei minun tarvinnut häntä ohjata kädestä pitäen minnekään, Khrystyna vakuuttaa tiettyä ylpeyttä äänessään.

Parivaljakko kävi sekä Tukholmassa että Göteborgissa museoissa ja nähtävyyksillä. Kävelykilometrejä kertyi hurjasti. Välillä maisteltiin ruotsalaisia lihapullia. 

Entä tehtiinkö reissun aikana jotain mielenkiintoisia havaintoja?  

‒ Ruotsalaiset eivät vaikuttaneet niin ujoilta kuin suomalaiset. Sanoisin, että julkisissa paikoissa he olivat iloisempia ja puheliaampia. Suomessa sellaista ei näe niin usein, kertaa Dan kokemuksiaan.

Ukrainasta Italian kautta Loimaalle

Khrystyna kertoo, että alkuperäiseen reittisuunnitelmaan kuulunut Malmö päätettiin yhteistuumin jättää pois paluureitiltä. Poikkeaminen syvemmälle Etelä-Ruotsiin olisi merkinnyt liikaa istumista junassa. 

‒ Tukholmassa ollessamme emme saaneet varattua istumapaikkoja siihen junaan, johon olisimme halunneet, joten Göteborgiin lähtö viivästyi. Se oli minulle hyvä opetus: viikonloppuisin junat voivat olla niin täynnä, ettei reilaajille löydy paikkoja, Khrystyna kertaa. 

29-vuotiaan Khrystyna päätyminen evankelisen opiston DiscoverEU-hankkeen järjestelyistä vastaavaksi työntekijäksi on sekin oma tarinansa. Venäjän hyökätessä Ukrainaan Khrystyna oli asunut joitakin vuosia Italiassa, mutta sota vaikutti silti hänen tuloonsa Suomeen.

‒ Etsin vapaaehtoistyöpaikkaa Euroopan solidaarisuusjoukoista. Loimaan evankelisen opiston paikan kuvauksessa kerrottiin, että opistossa on paljon ukrainalaisia. Ajattelin voivani olla siellä aidosti hyödyksi, Khrystyna muistelee.

Kielitaitoisesta vapaaehtoisesta oli toden totta hyötyä, ja Khrystyna viihtyi muutenkin erinomaisesti. 

‒ Pidän Suomesta. Vapaaehtoisjakson jälkeen kysyin, voisinko jäädä tänne töihin. Pääsin avustajaksi opiston kansainvälisiin hankkeisiin ja toimin myös kouluavustajana, Khrystyna kertoo.

Danin jälkeen Khrystyna on saatellut raidematkalle neljä opiston toiminnassa mukana olevaa ulkomaalaista nuorta. Seuraavana lähtövuorossa on kolme Afganistanista kotoisin olevaa poikaa, ja tulevana kesänä sama kokemus halutaan tarjota suomalaisille nuorille, joilla on erityistä tuen tarvetta. 

”Suomessa on helppo olla, koska meillä on täällä rauha”

Myös Danin kotimaassa on käynnissä vakava humanitaarinen kriisi. Hän on kotoisin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kotimaansa tilannetta Dan kommentoi lyhyesti:

‒ Ihmisiä kuolee siellä joka päivä. Heitä tapetaan joka päivä. Aina kun katson kotimaan uutisia, näen sen ja siitä tulee todella huono olo.

Enempää Dan ei halua aiheesta puhua, mikä on helppo ymmärtää. 

Kerrataan kuitenkin sen verran, että Kongon demokraattisen tasavallan historia on täynnä raakuuksia, joihin ovat sekoittuneet niin siirtomaavallat, suurvallat kuin lukuisat Afrikan valtiotkin. 

Kansainvälisten arvioiden mukaan maassa on tapettu vuoden 1996 jälkeen noin 6 miljoonaa ihmistä. Kyseessä on toisen maailmansodan jälkeisen ajan verisin konflikti. Viimeisin piikki levottomuuksissa ajoittui viime vuoden loppupuolelle, kansallisia vaaleja edeltävään aikaan. 

Nyt Dan on Suomessa ja opiskelee ammattikoulussa metallialaa, mistä hänellä on ”hyvät fiilikset”. Opinnot ja perhe ovat Danin elämän tärkeimmät asiat. Niihin hän haluaa keskittyä. 

Myös Suomi tuntuu maana hyvältä:

‒ Suomessa on helppo olla, koska meillä on täällä rauha. Tämä on kiva paikka elää, Dani sanoo hiljaa.

Pakolaisnuoret tarvitsevat mahdollisuuksia ja rohkaisua 

Dani näkee, että hänen tulevaisuutensa on Suomessa. 

‒ Pidän Suomesta ja haluaisin asua täällä myös jatkossa. 

Kysymys muista unelmista saa Danin mietteliääksi. Pienen pohdinnan jälkeen futispaitaan pukeutunut nuori mies uskaltautuu sanomaan:

‒ Okei, haluaisin tulla ammattilaisjalkapalloilijaksi. Se on mun unelma. 

Hän ei kuitenkaan ole laskenut kaikkea futiskortin varaan, ja siksi hän opintojen suorittaminen on hänelle prioriteetti. 

Nuorille Dan toivoo lisää mahdollisuuksia toimia positiivisena muutosvoimana: 

‒ Nuorilla on potentiaalia ja luovuutta muuttaa maailmaa positiiviseen suuntaan. Haluaisin nähdä enemmän mahdollisuuksia kasvulle ja inkluusiolle. 

Kun olemme jo lopettelemassa haastattelua, Dan pyytää vielä lupaa sanoa jotain Suomeen pakolaisena tuleviin nuoriin liittyvää. 

‒ Tänne tulee ulkomailta nuoria, joilla on unelmia. He tulevat tänne saavuttaakseen tavoitteensa. Kaikki tapahtunut on kuitenkin vaikuttanut moniin niin, että heidän on vaikea olla avoimia. He eivät pysty puhumaan kokemuksistaan – minä olen siitä hyvä esimerkki. Olisi silti tärkeää lähestyä nuoria ja rohkaista heitä puhumaan, Dan hengähtää ja pitää pienen tauon: - Sen halusin vain sanoa. 

Teksti: Hilma Ruokolainen

Haastattelu on osa 12.–19.4.2024 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin.