Inklusiivista vapaaehtoistyötä edistämässä
Arvopohja yhdisti
Hanketta koordinoi valtakunnallinen sosiaalialan järjestö Sosped-säätiö, jossa käytännön työtä organisoi hankekoordinaattori Anna Purola. Kumppaneita hankkeessa oli Portugalista, Sloveniasta ja Kyprokselta. Sosped-säätiön ja portugalilaisen vapaaehtoistyötä edistävän järjestön Pista Magican edustajat tapasivat toisensa kansainvälisessä verkostokokouksessa ja totesivat heillä olevan hyvin samantyyppisiä ajatuksia muun muassa nuorille suunnatusta inklusiivisesta vapaaehtoistyöstä ja sen kehittämisestä. Niinpä he päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Molemmat kutsuivat mukaan jo ennalta tuntemansa, täydentävää lisäosaamista mukanaan tuoneen kumppanin: tutkimukseen ja kouluttamiseen erikoistuneen STANDOutEdun Kyprokselta ja nuorisokeskusten kattojärjestön Mreza Maman Sloveniasta.
Näin muodostui sekä kehittämistyön että tulosten vaikuttavuuden ja levittämisen kannalta paras mahdollinen kombinaatio. Jokaisella toimijalla oli selkeä vastuualue, mutta työtä tehtiin koko hankkeen ajan hyvässä yhteistyössä, Purola toteaa.
Tutkimuslähtöistä kehittämistä
Hankkeen aluksi oli tärkeää saada tietoa siitä, mikä on inklusiivisen vapaaehtoistyön nykytila kussakin hankemaassa, ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä ylipäätään on havaittavissa vapaaehtoistoiminnan kentällä eri maissa. Tästä näkökulmasta toteutettiin ”Inclusive Volunteering in partner countries” -tutkimus, joka koostui eri maiden havaintojen ja hyvien käytäntöjen kokoamisesta sekä niiden tueksi tehdyistä vapaaehtoistyötä koordinoivien ammattilaisten henkilö- tai ryhmähaastatteluista. Haastatteluiden pohjana oli kaikissa kumppanimaissa sama kysymyspatteristo, jotta saatiin kerättyä keskenään vertailukelpoisia vastauksia.
– Suomen osalta mukana oli kuusi vapaaehtoistyön ammattilaista, joiden haastatteluiden suunnittelu ja toteutus oli vastuullani, Purola taustoittaa ja jatkaa: – Hankkeen sisältöjen kehittämisessä oli Suomesta mukana myös kaikkiaan 16 nuorta. He olivat mukana jo alkuvaiheessa, kun kokoonnuimme noin 30 hengen porukalla kahdeksi päiväksi Tampereelle pohtimaan yhdessä nuorten ja tuettua vapaaehtoistoimintaa koordinoivien ammattilaisten kanssa muun muassa sitä, mitä inklusiivinen vapaaehtoistyö yhtäältä heille ja toisaalta yhteiskunnallisella tasolla merkitsee, ja millainen toiminta on mielenterveyssensitiivistä ja osallisuutta lisäävää toimintaa.
Tuetun vapaaehtoistyön osaamista ympäri Eurooppaa
Purolan mukaan hankkeessa luotujen materiaalien lähtökohtana oli hankkeessa mukana olleiden organisaatioiden vahva tahto kehittää uusia osallisuusmahdollisuuksia nuorille, kumppaneiden jaettu arvopohja ja tietotaito sekä halu levittää osaamistaan laajalti nuorisotyön ammattilaisten tietoisuuteen Euroopassa.
Sosped-säätiön vastuulla oli tuottaa ”Mielenterveyssensitiivinen lähestymistapa nuorisotyössä ja tuetussa vapaaehtoistyössä" -käsikirja, joka pohjautuu säätiön sosiaalipedagogiseen ja voimavarakeskeiseen ajattelutapaan ja todennettuihin kokemuksiin siitä, että tuettu vapaaehtois- ja vertaistoiminta vahvistaa mielenterveyden haasteista toipuvien nuorten hyvinvointia ja toimijuutta.
– Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ongelmakeskeisten vertaisryhmäkeskusteluiden sijaan autamme nuoria tunnistamaan omat voimavaransa ja vahvuutensa, ja kiinnitämme huomiota niiden tukemiseen ja toivon näkökulman vahvistamiseen. Käytännössä inklusiivista vapaaehtoistyötä tehdään Sosped-säätiössä esimerkiksi vertaisuuteen perustuvilla kulttuuripajoilla; niissä vertaisohjaajakoulutuksen käyneet nuoret ohjaavat ryhmätoimintaa muille haastavassa elämäntilanteessa oleville nuorille. Kulttuuripajoja Sosped-säätiöllä on kaikkiaan seitsemän kappaletta eri puolilla Suomea, Purola kertoo.
Lisäksi hankkeessa tuotettiin erittäin laaja opas siitä, mitä inklusiivinen ja tuettu vapaaehtoistyö on, millaisista osa-alueista se koostuu ja mitä asioita toiminnan järjestäjän tulisi tästä näkökulmasta ottaa huomioon. Opas sisältää vinkkejä ja hyviä käytäntöjä liittyen esimerkiksi vapaaehtoistyön johtamiseen, vapaaehtoisten rekrytointiin sekä siihen, miten antaa tunnustusta inklusiiviseen vapaaehtoistoimintaan osallistuvalle henkilölle.
Näitä ja muitakin hankkeessa tuotettuja materiaaleja pilotoitiin hankekumppaneiden yhteisessä, kansainvälisessä hanketapaamisessa noin 30 osallistujan voimin Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa kesäkuussa 2023.
Uusia kokemuksia ja onnistumisen tunteita
Suomesta Nikosiassa oli mukana myös Tampereen kulttuuripajan vertaisohjaaja Jose yhdessä Anna Purolan, kahden muun vertaisohjaajan sekä kahden kulttuuripajojen työntekijän kanssa.
– Anna kysyi minulta, olenko kiinnostunut lähtemään mukaan tällaiselle matkalle. Vastasin heti, että kyllä olen, ja laitoin passihakemuksen menemään, Jose muistelee.
Nikosiassa hankeporukka vietti kokonaisen Vol’Go-koulutusviikon, joka koostui tuotettujen materiaalien esittelyistä ja pilotoinneista eri tavoin niin, että kukin kumppanimaa oli vastuussa yhden päivän ohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta. Suomen vastuupäiväksi valikoitui keskiviikko.
Anna Purolan mukaan kyseinen päivä oli jaettu kahteen osaan siten, että aamupäivällä käytiin läpi Sosped-säätiön tuottamaa käsikirjaa ja lounaan jälkeen oli pop-up kulttuuripajojen vuoro. Kuten kulttuuripajoilla yleensäkin, myös Nikosiassa jokainen osallistuja sai valita kolmesta toimintavaihtoehdosta sen, joka sillä hetkellä eniten inspiroi. Ryhmiä ohjasivat myös Kyproksella Sosped- säätiön kulttuuripajojen nuoret vertaisohjaajat.
– Olin mukana jo aamupäivän ohjelmassa ja lisäksi toimin ohjaajana yhdessä kolmesta pop-up-pajasta. Ohjaajana toimiminen oli upea kokemus. Tuli hyvä mieli siitä, että osallistujat olivat todella innokkaita tekemään taidetta yhdessä minun kanssani, Jose kertoo.
Anna Purola on samoilla linjoilla.
– Oli hienoa nähdä, kuinka osallistujat olivat valmiita heittäytymään eri ohjelmanumeroiden pyörteisiin. Välillä yhteinen kielikin oli vähän hakusessa, mutta se ei menoa haitannut. Ei etenkään siinä pop-up-ryhmässä, jonka laatiman biisin kaikki lauloivat yhdessä – eikä se ollutkaan ihan mikä tahansa laulu, vaan Vol’go-räppi, hän lisää.
Josen mukaan se, että hänellä oli mahdollisuus olla mukana käytännössä koko hankkeen ajan, on antanut hänelle todella paljon.
– Jo pelkästään mahdollisuus päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, maihin ja kulttuureihin oli silmiä avaava kokemus. Huomasin, että osaan toimia ja pärjään englannin kielellä vieraassa maassa, Jose iloitsee.
Pienen pohdinnan jälkeen osallistumiselle löytyy vielä toinenkin, syvällisempi merkitys.
– Tämä kokemus jätti minulle rohkaistuneen olon ja fiiliksen. Sain itseluottamusta ja onnistumisen tunteita, ja löysin uusia, positiivisia puolia itsestäni. Pystyn nyt tekemään sellaisiasikin asioita, jotka ensin pelottaisivat tai jopa ahdistaisivat minua. Olen itseluottamukseni lisääntymisen myötä paitsi harjaantunut hoitamaan käytännön asioita arjessani aiempaa enemmän, niin myös lähtenyt rohkeasti mukaan aivan uusiin juttuihin ja tarttunut erilaisiin eteeni tulleisiin tilaisuuksiin, Jose kertoo ja jatkaa:
– Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan tällaisiin projekteihin, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, koska nämä antavat todella paljon!
Uusia oivalluksia nuorisotyöhön
Anna Purola kertoo olevansa hankekoordinaattorina erittäin tyytyväinen siihen, mitä hankkeessa saatiin aikaan ja millä tavalla. Hankkeen tulokset ovat herättäneet mielenkiintoa kaikissa hankemaissa. Tästä kertoo sekin, että niin kutsuttuja tulosten levitystilaisuuksia oli Suomessa suuren kysynnän vuoksi yhden sijasta kaksi.
– Uskon, että hankemateriaalit antavat nuorten kanssa työskenteleville asiantuntijoille uusia oivalluksia omaan työhönsä ja kannustavat heitä uudenlaisten toimintatapojen soveltamiseen ja käyttöön. Tällä tavoin saamme myös nuorten ääntä kuuluviin aiempaa paremmin ja juuri se oli tavoitteenakin, Purola sanoo.
Hankkeen onnistumisesta kertoo myös sille myönnetty Good Practice -tunnustus, jonka yhtenä myöntämisperusteena olivat sen tuottamat laadukkaat, nuorisoalan tietotaitoa lisäävät materiaalit ja niiden laaja levinneisyys.
Teksti: Marko Jääskeläinen