Jenny Kuoppamaa: Kansainvälisyys ei vaadi täydellisyyttä

Kun lahtelaisen DraamaLaB-työpajan ohjaaja esitti kysymyksen: ”Haluaisiko jompikumpi teistä lähteä syksyllä Kroatiaan kahdeksi kuukaudeksi?”, ei Jenny Kuoppamaan tarvinnut miettiä vastaustaan pitkään.

‒ Mä innostuin ite heti, koska mulla ei ollu syksylle tiedossa töitä. Vaikka luullakseni ohjaaja heitti kysymyksen mulle ja mun ystävälle puolittain vitsillä, kertaa Jenny noin vuoden takaisia tapahtumia.

Myönteisen vastauksen jälkeen asiat etenivät jouhevasti. Elokuun lopulla Jennyn oli aika ottaa siivet alleen ja lentää etelään. 

Kun kynnys on tarpeeksi matala, ei jännityskään haittaa

Kaksi kuukautta kestänyt vapaaehtoisjakso pienessä Vrginmostin kylässä oli Jennylle ensimmäinen merkittävämpi kansainvälinen kokemus. 

‒ Mulla ei oikeestaan oo ees ollu mahollisuuksia reissata. Ja silti mulla on kuitenkin ollu semmonen haave, että ois jossain kohtaa mukava matkustaa tai ehkä opiskella ulkomailla. Musta oli tosi hyvä, että tuli tällanen mahollisuus – näin matalalla kynnyksellä.

Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmaan kuuluvan lyhytkestoisen vapaaehtoistyön tarkoitus onkin tarjota juuri matalan kynnyksen kansainvälistymismahdollisuuksia. EU-rahoitus tekee osallistumisesta nuorelle maksutonta, ja lisäksi on saatavilla tukea sekä käytännön järjestelyihin että henkisten esteiden selättämiseen.

Jenny kertoo, että innokkaasta asenteesta ja kovasta tahdosta huolimatta reissuun lähtöön liittyi melkoinen määrä jännitystä. 

‒ Jännitti ihan tosi paljon. Jännitti jo ennen lähtöö ja silloin kun oltiin matkalla ja vielä kun oltiin jo perillä, mutta se hälveni tosi noppeesti, kun ihmiset oli niin vastaanottavaisia.

Kahteen kuukauteen mahtuu yllättävä määrä iloa ja haikeutta

Lahdesta Jennyn kanssa Kroatian Vrginmostiin lähti myös toinen nuori vapaaehtoinen. Etukäteen kuullut varoitukset siitä, että kroatialaiset eivät välttämättä osaa kovin hyvin englantia, osoittautuivat täysin vääriksi. 

‒ Lapset ja nuoret olivat tosi rohkeita ja tottuneita vierasmaalaisiin. Niiden kanssa oli ihan älyttömän mukava touhuta, hehkuttaa Jenny. 

Vapaaehtoisten työpaikka oli toimintakeskus, jossa paikalliset lapset ja nuoret kävivät vapaa-ajallaan viihtymässä. Tehtävänä oli järjestää lapsille ja nuorille aktiviteetteja: liikuntaa, pelailua, askartelua ja käsitöitä. Välillä ohjaushommia oli myös viereisessä kylässä. Vanhainkodissa vapaaehtoiset kävivät pelaamassa – mitäpä muuta kuin – bingoa. 

Elokuun lopulla suomalaisten saapuessa paikalla oli vielä liuta muista maista tulleita vapaaehtoisia. Paahtavan helteen hellittäessä myös vapaaehtoisten määrä vakiintui viiteen.

Vaikka Jennyn vapaaehtoisjakso kesti vain kaksi kuukautta, ehti siinä ajassa lähentyä viiden muun vapaaehtoisten kanssa. Jennylle on jäänyt mieleen tiiviiksi muodostuneesta porukasta ensimmäisenä poistuneen turkkilaisen viimeinen ilta yhteisessä majapaikassa. 

‒ Meillä oli ihan tosi hauskaa: laulettiin, tanssittiin ja hassuteltiin. Työkaverin lähtö oli lopulta yllättävän kova paikka, koska me oltiin oltu joka päivä niin läsnä toisillemme, muistelee Jenny.

Epätäydellisyys yhdistää

Lahden kaupungin koordinoima vapaaehtoistyöhanke, johon Jenny osallistui, on nimeltään #YouthTogether. Se listaa tavoitteeseen edistää solidaarisuutta, hälventää pelkoja eri kulttuureista ja lähtökohdista olevia kohtaan, edistää tasa-arvoista kohtaamista ja kohtelua sekä lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten Jenny arvioi näiden tavoitteiden toteutuneen?

‒ Kyl mun mielestä tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Oon ite ollu avoin ja pyrkiny aina kohtaamaan muut ennakkoluulottomasti, mutta silti yhteisen kielen puute luo ulkomaalaisten kohtaamiseen kynnystä ja jännitystä. 

Jennyn mielestä parasta reissussa oli juuri se, että pääsi kohtaamaan erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Kokemusten jakaminen, vieraista kulttuureista ja tavoista oppiminen oli nuoren naisen sanoin ”ihanaa”. 

Täähän on tosi perusjuttu; eihän tässä tarvinnukaan olla mitenkään täydellinen.

Englannin kielen käyttämiseen liittyvää epävarmuutta helpotti eniten se, ettei kukaan osannut kieltä täydellisesti. Niinpä nuoret päätyivät kyselemään toisiltaan oikeaa sanaa ja auttamaan toisiaan hankalissa kohdissa. Lopulta juuri epätäydellisyys inhimillisti ja yhdisti.

‒ Siinä jotenki tajus, että täähän on tosi perusjuttu; eihän tässä tarvinnukaan olla mitenkään täydellinen, ja silti me kaikki tullaan kuulluksi ja me kaikki tullaan ymmärretyksi, Jenny nauraa. 

Nuorissa on tulevaisuus ja toivo

Niinhän siinä usein käy; kokemus vapaaehtoistyöstä ei suinkaan hillinnyt nälkää kansainvälistymiseen, vaan pikemminkin kasvatti sitä.

‒ Kyllä mulle jäi sellanen kipinä, et olis mahtavaa, jos pystyis joskus työskentelemään kansainvälisesti ja mieluiten just nuorten parissa. Tai sitten jos olis mahollisuus lähtee uuestaan vapaaehtoshommiin, Jenny miettii ja toteaa, että hänellä vielä jokunen vuosi aikaa haudutella asiaa, koska yläikäraja Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön on 30 vuotta.

Jenny haluaa uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka esimerkiksi sota ja ilmastonmuutos aiheuttavat stressiä monille nuorille, myös Jennylle itselleen. Lasten ja nuorten asiat ovat muutenkin Jennyn sydäntä lähellä: 

‒ Kun nuoret sais olla nuoria ja lapset kasvaa rauhassa, hän puuskahtaa.

Jenny kuvailee, että syvällä sisimmässään hän vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta luottaa siihen, että nuorten avoimuus ja halu edistää oikeita asioita vie asioita parempaan suuntaan. 

‒ Vaikka välillä tuntuu epätoivoiselta, niin toivois, ettei tuu sellasta, että heitetään täysin hanskat tiskiin, vaan jaksettais puhua ja toimia tärkeiden asioiden puolesta. 

Jenny pääsee kunnolla vauhtiin, kun kysyn, mitä hän muuttaisi maailmassa, jos voisi muuttaa mitä vaan. Ihan ensimmäisenä Jenny tarttuisi sosiaaliseen ja psykologiseen turvallisuuteen. 

‒ Tarkoitan yhdenvertaisuutta. Siinä on menty eteenpäin, mutta vielä on tekemistä! Ettei ihmisten taustan, kulttuurin, ihonvärin, koon, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai vamman takia tarttis pelätä, miten toiset ihmiset kohtaa. Että kaikki voitas olla omia ittejämme, Jenny visioi. - Ja tottakai, jos mulla olis taikasauva, lopettaisin heti kaikki sodat. 

Lopuksi Jenny toteaa, että jos saisi vielä yhden muutostoiveen esittää, lisäisi hän roimasti panostusta mielenterveyteen, sillä ”siitähän se kaikki lähtee”.

Teksti: Hilma Ruokolainen

Haastattelu on osa 12.–19.4.2024 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin.