Sofia Ståhlberg: Eläinten puolesta diplomatian keinoin

Johtoryhmää, budjetointia ja vastuullisia tehtäviä

”Nuoret mukaan!” -hankkeen johtoryhmään kuuluminen tarkoitti osallistumista rahoitushakuun sen alkumetreistä lähtien: suunnitteluun, budjetointiin sekä rahoituspäätöksen joitakin kuukausia kestävään odotteluun. Tuolloin 18-vuotiaasta Sofiasta vastuullisiin päätöksiin osallistuminen ei tuntunut vaikealta.

‒ Enhän mä ollut yksin siinä, vaan mukana oli muitakin nuoria ja tietenkin meidän ohjaaja, joka oli tehnyt todella hyvän pohjatyön. Oikeastaan se tuntui ihan helpolta, kertoo Sofia.

”Nuoret mukaan!” painottui 15–20-vuotiaisiin jäseniin, joilla on yhdistyksen aiemmin tekemän kyselyn mukaan kova tahto tehdä jotain konkreettista eläinten hyväksi. Hankkeella haluttiin kehittää nuorten mahdollisuuksiaan toimia ja vaikuttaa sekä kansalaisjärjestössä että itsenäisesti eläinten hyvinvoinnin puolesta. 

Nuorille oli luvassa monenlaista tehtävää ja oppimismahdollisuutta: projektinhallintaa, tapahtumanjärjestämistä, haastatteluiden ja kyselyiden tekemistä, budjetointia, fasilitointia, ryhmätyöskentelytaitoja ja viestintää. 

Sofian työpanos oli pääasiassa viestintää. 

‒ Lähinnä keskityin graafisiin töihin, tein nettisivuja, kirjoittelin tekstejä, osallistuin kokouksiin… ja olin mä mukana yhden kyselyhaastattelun tekemisessä, hän kertaa.

Tekeminen lisää toiveikkuutta

Sofia, kuten moni muukin eläin- ja ympäristöasioista kiinnostunut nuori, on välillä kokenut olevansa yksin isojen ja raskaiden asioiden kanssa. 

‒ Isoin henkilökohtainen anti, mitä hankkeesta oon saanu, on toivo. Just se, että muitakin kiinnostaa ja että asioille tehdään jotain. Mun mielestä tosi ihailtavaa, että nuoret, kellä on muutenkin paljon kaikkee elämässä, haluaa käyttää resurssejansa vapaaehtoistyöhön, Sofia henkäisee.

Hän arvelee, että hankkeesta saatu kokemus on vaikuttanut positiivisesti siihen, että hänet on hiljattain valittu tutkimusapulaiseksi eläimiin liittyvään tutkimushankkeeseen. Kandivaiheessa olevalle hallintotieteilijälle tutkimusapulaisen paikka on ”unelmajuttu”. 

Epävarmuus voi olla aika pelottavaa.

Viimeisimmät vuodet pandemioineen, sotineen ja huonoine uutisineen esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden tilasta eivät ole olleet Sofialle helppoja. Välillä on tuntunut, että on hukassa, mistä on syntynyt kova tarve tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. 

‒ Epävarmuus voi olla aika pelottavaa. Musta tuntuu, että tässä maailmantilanteessa nuorten on vaikea löytää semmoista selkeyttä elämässä – kun koko ajan tulee tietoa joka suunnasta, Sofia kuvailee.

Epävarmuudesta ei pääse eroon, mutta sen voi yrittää hyväksyä. Tulevaisuuden urapolun suhteen Sofia haluaa pitää mielensä avoimena, ettei tulisi lukinneeksi vaihtoehtoja liian kapea-alaisesti. Unelmia kuitenkin on.  

‒ Kyllä mä eläinten puolesta haluan joka tapauksessa tehdä työtä muodossa tai toisessa, oli se sitten vapaaehtoistyötä tai palkkatyötä. Sen enempää en tässä vaiheessa uskalla sanoa, hän toteaa.

Muutosta ei saada aikaan pienellä porukalla

Sofia kertoo, että hänen omassa kaveripiirissään nuoret ovat yleisesti aika huolestuneita maapallon kantokyvystä. Hän ei kuitenkaan tunnista itseään kaikkein radikaalimmasta joukosta, joka saa huomiota esimerkiksi uutisissa. 

Eri sukupolvien välistä vastakkainasettelua hän haluaa välttää. 

‒ Nuorilla on yleisesti vähän eri asenteet kuin vanhemmilla sukupolvilla, mikä on täysin ymmärrettävää. Me ollaan eletty eri aikoina, ja esimerkiksi meidän opinnoissa ilmastonmuutos on kaikkialla mukana. Me ollaan kasvettu siihen, Sofia selittää.

Nuoret ovat aktiivisempia myös sosiaalisessa mediassa, jossa algoritmit välittävät heille koko ajan lisää tietoa ympäristön hätätilasta. Tällöin lähtökohdat tiedon käsittelyyn ovat aivan erilaiset. 

‒ Mitä mä toivoisin, ois että nää erilaiset lähtökohdat ymmärrettäisiin paremmin eikä lähdettäisi syyttelemään puolin tai toisin. Keskustelussa voisi olla kunnioittavampi ilmapiiri, toivoo Sofia.

Sofia uskoo, että rakentavalla ja kunnioittavalla keskustelulla luodaan molemminpuolista ymmärrystä ja saadaan aikaan enemmän muutosta.  

‒ Nuorista voi tulla semmoinen mielikuva välillä, että ollaan tosi kärkkäitä syyttelemään vanhempia vaikka lihansyönnistä. Toivoisin, että löydettäisiin mieluummin yhteinen suunta sukupolvien välille, Sofia sanoo. - Me kumminkin tarvitaan tähän kaikkia; muutos ei ole vaan pienen ihmisryhmän hoidettavissa.

”Ei kukaan halua eläimille pahaa”

Sofian mukaan ruoka ja muut henkilökohtaiset elämänvalinnat ovat niitä aiheita, joista tulee eniten toisin ajattelevien kanssa kiistaa. 

‒ Mä oon tosi pienestä asti ollut kasvissyöjä tai vegaani, niin kyllä siitä tullut eniten palautetta ja syntynyt keskustelua, sanoo Sofia diplomatiaa äänessään.

Esimerkiksi ilmastonmuutos on Sofian kokemusten mukaan Suomessa sellainen asia, jota harva enää haluaa kiistää. 

‒ Ne keinot sitten on se, missä ollaan eri mieltä, hän täsmentää.

Sofia ei myöskään halua tehdä ympäristö- tai eläinoikeusasioista sukupolvikysymystä. Erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä mahtuu kaikkiin ikäluokkiin. Eivätkä ihmiset hänen mielestään ole pahoja:

‒ Se, mitä eläinasioista oon puhunu, oon huomannut, että ei kukaan – sukupolvesta riippumatta – halua eläimille pahaa. Ei kukaan nimenomaisesti halua, että eläimille aiheutetaan esimerkiksi lihantuotannossa kärsimystä. 

Teksti: Hilma Ruokolainen

Haastattelu on osa 12.–19.4.2024 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin.