Toista kotimaista kieltä on tarpeen vahvistaa ja tehdä näkyväksi varhaiskasvatuksessa

Opetushallitus on yhdessä Helsingin yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin kanssa kartoittanut henkilöstön ja johtajien näkemyksiä toisesta kotimaisesta kielestä varhaiskasvatuksessa. Toisella kotimaisella kielellä tarkoitetaan ruotsin kieltä suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa ja suomen kieltä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Selvitys on osa opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämisohjelmaa toisen kotimaisen kielen kehittämiseksi varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle vuosina 2022–2023.

– Selvityksen tavoitteena on kartoittaa toisen kotimaisen kielen, suomen ja ruotsin, opetuksen nykytilaa kansallisen ohjauksen ja käytännön toteutuksen näkökulmasta, kertoo opetusneuvos Kati Costiander.

Selvityksessä kartoitettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön kielipedagogisen osaamisen tilaa ja varhaiskasvatuksen johdon näkemyksiä siitä, kuinka toinen kotimainen kieli huomioidaan ja sisällytetään osaksi varhaiskasvatustoimintaa. Tavoitteena oli tarkastella varhaiskasvatuksen kielellistä toimintaympäristöä ja pedagogisia järjestelyjä sekä paikallisia ja kunnallisia päätöksiä, käytännön toteutuksia ja toisen kotimaisen kielen, ruotsin tai suomen, resursseja varhaiskasvatuksessa.

Kaikilla lapsilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua toiseen kotimaiseen kieleen

Selvityksen lähtökohtana oli, että kaikilla lapsilla tulee Suomessa olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua toiseen kotimaiseen kieleen asuinpaikasta ja kielitaustasta riippumatta. Taustalla on Suomen virallinen kaksikielisyys ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sisältyvät normatiiviset kuvaukset. Selvityksen lähtökohtana oli myös ajatus, että jokaiselle lapselle tulee antaa mahdollisuus tutustua kansalliskieliin silloin, kun kielenoppimisen herkkyyskausi on vahvimmillaan. 

– Selvitys osoittaa, että varhaiskasvatuksessa tehdään paljon työtä kielitietoisuuden edistämiseksi, mikä on positiivista. Silti on vielä paljon tehtävää, jotta varmistamme, että koko henkilöstö ja pedagoginen johto ottaa kielitietoisuuden huomioon osana toimintakulttuuria. Tarvitsemme lisää systemaattista kehitystyötä, jonka avulla lisätään kielitietoisuutta toiseen kotimaiseen kieleen liittyen sekä lisätään henkilökunnan luottamusta omaan kielitaitoonsa. Tämä on tärkeää, jotta toinen kotimainen kieli voidaan esitellä varhaiskasvatuksessa leikkisällä ja hauskalla tavalla, toteaa Mari Bergroth, Helsingin yliopiston kasvatustieteen dosentti.

Toimenpide-ehdotuksia jatkokehittämistyölle

Selvitys osoittaa, että toista kotimaista kieltä tulisi tukea suunnitelmallisesti jo varhaiskasvatuksessa. Näin varmistetaan, että jokaisen lapsen oikeus toiseen kotimaiseen kieleen toteutuu.

– Raportissa on kymmenen toimenpide-ehdotusta jatkokehittämistyölle niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Ehdotusten pitkän aikavälin tavoitteena on edistää yhtenäinen ja yhdenvertainen kielipolku jokaiselle lapselle, sanoo opetusneuvos Charlotta Rehn. 

Raportissa esitetään muun muassa toimenpiteitä, kuten henkilöstön täydennyskoulutusta ja tukimateriaalia, käsitteiden ja sisällön selventämistä ohjaavissa asiakirjoissa sekä kansallisella että paikallisella tasolla ja kielitietoisen johtajuuden tukemista sekä yksiköissä että kunnan tasolla. 

Tärkeä näkökohta, joka raportissa nousee esiin, on toisen kotimaisen kielen jatkuvuuden vahvistaminen eri koulutusasteiden välillä. Näin vahvistetaan lapsen yksilöllisen kielipolun ja eri asteiden ylittävän kielipedagogiikan jatkumoa.

Selvitys osoittaa myös, että tarvitaan enemmän strategista työtä paikallisella tasolla esimerkiksi laatimalla kielistrategioita. Siksi yksi raportin toimenpide-ehdotuksista on koota ja jakaa kuntatason kielistrategiamalleja ja kehittää valtakunnallinen strategiamalli, jossa huomioidaan kotimaiset kielet.

Toimenpide-ehdotukset muodostavat perustan jatkokehitystyölle, jota suunnitellaan yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, opettajankoulutuksen, varhaiskasvatuksen järjestäjien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Selvitys mahdollistaa osaltaan myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman täytäntöönpanon, jossa painotetaan kielenoppimisen tukemista varhaiskasvatuksesta lähtien vahvistamalla ja laajentamalla kotimaisten kielten kielikylpyä ja kielisuihkutoimintaa varhaiskasvatuksessa.

Lisätietoja: 

opetusneuvos Kati Costiander, p. 029 533 1526, kati.costiander [at] oph.fi
johtaja Jarkko Niiranen, p. 029 533 1440, jarkko.niiranen [at] oph.fi