Vapaaehtoisten mielenterveyden tukemisen peruspalikat kuuluvat osaavan mentorin työkalupakkiin

Mielenterveys yhä enemmän esillä

Belgialainen Walid Sfeir ei oikein tykkää käyttää sanaa mielenterveys:

– Termi on edelleen vähän stigmatisoiva, ainakin ranskan kielessä. Puhun mieluummin mielen hyvinvoinnista, Sfeir tuumii. – Mutta on totta, että parin viime vuoden aikana vapaaehtoisillamme on ollut yhä enemmän mielenterveyteen liittyviä pikku pulmia.

Sfeir toimii belgialaisen vanhempainryhmittymän ylläpitämän yhteisöllisen kotikoulun, Ecole démocratique de l’Orneaun, vastaavana pedagogina ja välillä koulun vastaanottamien Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman vapaaehtoisten mentorina.

Unkarilaisen Sound-Picture Cultural Associationin (Hang-Kép Kulturális Egyesület) puheenjohtaja Andrea Keresztesi on ollut kansainvälisten vapaaehtoisten kanssa tekemisissä lähes 20 vuotta. Myös hän on havainnut mielenterveyden haasteiden lisääntyneen, joskin kokenut koordinaattori ja mentori arvioi muutoksen käynnistyneen jo useampia vuosia sitten.  

– Mielenterveys aiheena on koko ajan enemmän läsnä. Asiaa voi osittain selittää se, että nuoret puhuvat mielenterveyden huolistaan entistä avoimemmin. Sama pätee vapaaehtoisten tukiorganisaatioihin... Ehkä mielenterveyden haasteita oli aikaisemmin yhtä lailla, mutta me emme vain aina tienneet niistä? pohdiskelee Keresztesi.

Avoimuus mahdollistaa ennakoinnin

Sekä Sfeir että Keresztesi painottavat, että mielenterveyden haasteet eivät estä solidaarisuusjoukkojen kansainväliseen vapaaehtoistyöhön lähtemistä. Heidän mukaansa ohjelman rahoituksessa on huomioitu hyvin vapaaehtoisten erityistarpeet: 

– Ohjelman rakenne mahdollistaa haasteisiin varautumisen ennakolta – kunhan vain tiedetään, mihin varautua, Sfeir sanoo.

Sfeir kokeekin ongelmaksi juuri sen, jos vapaaehtoisen erityisen tuen tarve ei tule esille riittävän aikaisessa vaiheessa. Sfeirin mukaan harva nuori uskaltaa mainita haasteistaan rekrytoinnin ollessa käynnissä: 

– Ymmärrän kyllä, mistä se johtuu. Jos kolmesta sadasta vapaaehtoiskandidaatista meille valitaan kaksi, kokee nuori tilanteen kilpailulliseksi eikä siksi uskalla sanoa mitään, mikä voisi vaarantaa hänen valitsemisensa, Sfeir harmittelee.

Harmitusta lisää se, että yhteisöllisen kotikoulun toimintafilosofiaan kuuluu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen ja kaikenlaisten kilpailuasetelmien vastustaminen. 

– Meillä on ollut pari vapaaehtoista, joiden kohdalla masennusoireilu on paljastunut hieman liian myöhään, ja tilanne on ehtinyt kiristää vapaaehtoisten välisiä suhteita, Sfeir kertoo.

Sfeir arvioi, että hankalien asioiden salaileminen voi johtua osin myös kulttuurisista eroista. 

– Meillä on ollut omasta halustamme hieman kauempaa tulevia vapaaehtoisia, osa myös Euroopan ulkopuolelta.

Vaikka eipä esimerkiksi terapiassa käyminen ole asia, josta Sfeirin mukaan Belgiassakaan puhuttaisiin kuin patongin hinnasta. 

Mentorointi on herkkyyttä ja tasapainoilua

Andrea Keresztesi sanoo, että mentoreiden itsensä on hyvä tarkastella myös omia toimintatapojaan ja päivittää niitä vastamaan muuttuneita tarpeita. Vuosien varrella on kuulemma tullut tehtyä monenlaisia möhläyksiä:

– Olemme tehneet kaikenlaisia oletuksia, kuten kyselleet, onko vapaaehtoisen perhe tulossa käymään Unkarissa tai että onko miespuolisella vapaaehtoisella tyttöystävää. Jos vapaaehtoisella rikkinäinen perhetausta tai perheellä heikko taloudellinen tilanne, kysymykset saattavat nostattaa vaikeita tunteita pintaan. Sama hetero-oletusten kanssa.

Keresztesi katsoo, että on tultava tietoisemmaksi yhteiskunnallisista muutoksista, vältettävä normatiivista puhetta sekä herkistyttävä nuorten tärkeiksi kokemille aiheille. 

– Nykyisin esimerkiksi kysyn saapuvilta nuorilta, millä pronominilla he haluavat itseään kutsuttavan. Jos kyse on ryhmämuotoisesta projektista, saatamme käydä asiaa läpi yhdessä, jolloin se toimii myös oppimisen paikkana, hän selittää.

Pronomineilla Keresztesi viittaa englannin kielen sukupuolta määrittäviin persoonapronomineihin: she/her ja he/him. Nykykäytännön mukaan henkilöön voi viitata myös pronomineilla they/them, kun sukupuolta ei haluta määritellä binäärisesti.

Keresztesi kuitenkin huomauttaa, että hankalia tilanteita ja epäonnistumisen tunteita tulee eteen, vaikka mitä tekisi. Välillä tietoa jää välittymättä tai jotakin huomaamatta. Kukaan ei voi olla supersankari, joka ratkoo kaikki ongelmat.

– Siinä palaa helposti loppuun, jos alkaa yksin kantaa koko maailman taakkaa harteillaan. On löydettävä tasapaino sen suhteen, kuinka paljon voi tehdä. Nuoret tarvitsevat turvakseen vakaan henkilön, johon tukeutua, mutta hänkään ei pysty ihan kaikkeen, Keresztesi puntaroi.

Mentorikoulutukseen osallistunut suomalaisen Sininauhasäätiön vapaaehtoistyön koordinaattori Sirpa Terho toteaa myös mielenterveyden olevan aiheena pysyvästi pinnalla. 

Sininauhasäätiössä mentoreiden kuormaa tasapainotetaan jakamalla vastuuta vapaaehtoisten mentoroinnista useammalle ihmiselle. Terho vastaa itse vapaaehtoisten kuukausitapaamisista, joissa käydään läpi vapaaehtoistyöhön liittyviä asioita kuten tavoitteita, oppimista ja motivaatiota. 

– Lisäksi vapaaehtoisilla on vapaa-ajan mentorit, joiden tehtävänä on tukea vapaaehtoisten kotiutumista Suomeen. He auttavat vapaaehtoiset alkuun arkisissa käytännön asioissa kuten liikkumisessa, kaupassa käynnissä ja harrastusten löytämisessä. Heille saa myös soittaa aina, kun on tarvetta kysyä jotain tai vain jutella jonkun kanssa, Terho selittää.

Vapaaehtoistyö ottaa ja antaa

Terho kertoo, että Sininauhasäätiössä vapaaehtoisten jaksamista on mietittävä perusteellisesti jo vapaaehtoisia valitessa, sillä heillä vapaaehtoistyö itsessään voi kuormittaa henkisesti: 

– Vapaaehtoisten pääasiallinen työnsarka on asunnottomien parissa, joista monilla on sekä mielenterveys- että päihdeongelmia. Toinen keskeinen kohderyhmä on paperittomat.

Terhon mukaan parhaat edellytykset pärjätä työssä on niillä, joilla on erityistä kiinnostusta toimia juuri näiden kohderyhmien parissa. Motivaatiota selvitetään huolellisesti kandidaatteja haastatellessa. Myös kokonaisen vuoden kestävä jakso vaatii vapaaehtoisilta pitkäjänteisyyttä. 

– Otamme vapaaehtoisia 12 kuukaudeksi, koska luottamuksen rakentaminen asiakkaisiimme vie aikaa. Asiakkaat tutustuvat uusiin kasvoihin pikkuhiljaa ja tottuvat, tulevat lähemmäs ja alkavat luottamaan, kertoo Terho.

Työhön tutustutaan rauhassa tarkkailemalla. Vapaaehtoiset pääsevät työntekijöiden mukaan seuraamaan käytännön työskentelyä eri yksiköihin. 

– Meillä alku on aika hidas, mutta vapaaehtoiset ovat kiitelleet sitä, että työhön saa tutustua alussa rauhassa, sillä työ on luonteeltaan haastavaa eikä se ole kaikille vapaaehtoisille ennestään tuttua, Terho kertoo.

Haastavuuden kääntöpuolena ovat isot onnistumisen kokemukset ja merkityksellisyys, jota työ haavoittuvassa asemassa olevien parissa parhaimmillaan antaa. 

Joillekin vapaaehtoistyö voi olla jopa se juttu, joka kannattelee, kun muuten on vaikeaa. 

Andrea Keresztesi kertoo tapauksesta, jossa tiiminä toteutettavan vapaaehtoisjakson alkupuolen hauskanpito ja ryhmäytyminen muiden vapaaehtoisten kanssa oli liikaa eräälle nuorelle: 

– Tilanne korjaantui, kun vapaaehtoinen pääsi aloittamaan työt lintusairaalassa Hortobágyn luonnonsuojelualueella. Luonnolla ja eläimillä on parantava voima, hän huokaisee.

Vapaaehtoiset voivat olla keskenään hyvin erilaisia persoonia ja viihtyä erilaisissa ympäristöissä. Keresztesi kertoo oppineensa vuosien varrella, ettei mitään voi ottaa annettuna. Ryhmissä jotkut voivat kaivata enemmän omaa aikaa ja tilaa tai henkilökohtaisempaa huomiota, kun toiset taas nauttivat täysin palkein yhdessä tekemisestä. 

Kuukausipalavereja, hyvinvointipiiri ja ”perheitä”

Kaikkien kolmen mentorin organisaatioissa on löydetty keinoja tukea vapaaehtoisten hyvinvointia erilaisissa tilanteissa. 

Suomalainen Sirpa Terho kertoo, että vapaaehtoisten fiilistä tarkkaillaan läpi vuoden.

– Jos vapaaehtoinen vaikuttaa väsyneeltä tai kuormittuneelta, käydään läpi, mitkä tehtävät kuormittavat ja mitkä eivät. Esimerkiksi asiakastyöstä voi välillä suunnata johonkin muuhun: on lahjoitusvaatteiden lajittelua, toimistotehtäviä, kirjallisia tehtäviä. Yhden vapaaehtoisen kohdalla olemme jopa vähentäneet työaikaa, Terho kertoo. 

Vapaaehtoisten kuukausitapaamiset ovat tärkeitä vapaaehtoisten työssä jaksamisen kannalta. Niissä käydään yhdessä läpi esimerkiksi kaikki erikoistilanteet.

– Työssä on muuttuvia tilanteita, ja asiakkaat saattavat olla impulsiivisia. On tärkeää luoda turvallisuuden tunnetta. Korostamme myös sitä, että vapaaehtoinen ei ole vastuuhenkilö, Terho tähdentää.

Myös motivaatioon kiinnitetään huomiota koko jakson ajan. 

– Kysyn joka kerta, millainen on motivaatio on tehdä vapaaehtoistyötä meidän asiakasryhmän ja työyhteisön kanssa. Vapaaehtoiset ovat osanneet sanoa aika avoimestikin, kun motivaatio aaltoilee. Jos motivaatio on huono, yritämme löytää jonkin vapaaehtoisesta itsestään lähtevän asian, vaikka jonkin idean, jonka vapaaehtoinen voisi toteuttaa, kertoo Terho.

Belgialaista kotikouluyhteisöä johdetaan jäsenten tasa-arvoiseen osallistumiseen perustuvissa piireissä eli yhteisökokouksissa. Walid Sfeir paljastaa, että muiden piirien rinnalle on perustettu hyvinvointipiiri, jotta yhteisön jäsenten hyvinvointiin liittyviä aiheita tulisi käsiteltyä säännöllisesti. Piirin voi myös kutsua koolle tarpeen mukaan, ja sen rooli voi olla esimerkiksi kuunteleva tai sovitteleva. 

Andrea Keresztesin järjestössä puolestaan on otettu ryhmätoiminnoissa käyttöön ”perheet”, mikä tarkoittaa nuorten jakamista pienempiin ryhmiin, joiden rooli on pitää erityistä huolta jäsenistään. 

– Perheiden ideana on rohkaista nuoria huomioimaan toisten hyvinvointi ja puhumaan omista tunteistaan. Aina perheet eivät toimi, mutta välillä ne toimivat tosi hyvin. Parhaimmillaan perheet hengaavat yhdessä myös vapaa-ajalla, Keresztesi hymyilee.

Mentoreiden pilottikoulutus saa kiitosta

Kaikki kolme mentoria vaikuttavat aidosti tyytyväisiltä Suomessa järjestetyn vapaaehtoisten mielenterveyden tukemiseen keskittyneeseen mentorikoulutukseen. 

Keresztesi ja Terho haluavat jakaa saatuja materiaaleja ja oppeja eteenpäin. 

– Aloin koulutuksen aikana ajatella, että olisi hyvä syventää meidän vapaa-ajan mentoreiden perehdytystä, jossa näitä materiaaleja voisi käydä läpi tiivistäen ja luoda jonkinlaisen perehdytyspaketin, Terho suunnittelee.

Keresztesillä on samantyyppisiä suunnitelmia. 

Sfeir kertoo tulleensa koulutukseen hakemaan uusia työkaluja sekä laajentamaan ammatillista perspektiiviä juuri vapaaehtoisten hyvinvoinnin tukemiseen. 

– Tavoitteena oli muun muassa löytää oikea tapa puhutella nuoria ja löytää tehokkaat argumentit vakuuttamaan, että mielen hyvinvointiin liittyviä asioita ei tarvitse salata.

Sfeir kertoo pohtineensa jälkikäteen, että keskenään huonoihin väleihin ajautuneiden vapaaehtoisen keskinäisen tilanteen kiristyessä on täytynyt olla jotain pieniä signaaleja, joihin ei vain osattu kiinnittää huomiota. Olisi hyödyllistä oppia paremmin havainnoimaan ja lukemaan pieniä vihjeitä.

Kokeneen pedagogin mielestä koulutuksen eri osa-alueet, teoria, käytäntö ja vertaisoppiminen, olivat erinomaisesti tasapainossa. Vaikka kyseessä oli pilottikoulutus, Sfeirin on vaikea löytää sisällöistä kehitettävää:

– Ehkä koulutuksessa voisi ottaa esille myös yhteiskunnallisia ja globaaleja teemoja, jotka vaikuttavat nuorten mielenterveyteen. Covidilla on ollut oma vaikutuksensa, ja nyt sota voi painaa monen mieltä. Tämä korostuu, kun vapaaehtoisia tulee eri puolilta Eurooppaa ja kauempaakin. Emme aina osaa huomioida kaikkia kulttuurisia näkökulmia, Sfeir keksii lopulta.

Supporting Volunteer’s Mental Health through Mentoring on osa Erasmus+ nuorisoalan ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen kansallisten toimistojen välistä pitkäkestoista Mental Health in Youth Work -yhteistyöhanketta. Pilottikoulutuksen kokemusten pohjalta mentoreille kehitetään työkaluja ja materiaaleja vapaaehtoisten mielenterveyden tukemiseen. Pysy kuulolla!

Teksti: Hilma Ruokolainen