Aineetonta kulttuuriperintöä tuodaan opetukseen digitalisaation tarjoamin keinoin

HEART (Heritage Art) -yhteistyöhankehankkeessa kehitettiin työkalupakki, jolla aineetonta kulttuuriperintöä saadaan paremmin kerättyä ja hyödynnettyä. Tavoitteena oli sekä tuoda konkretiaa aineettoman kulttuuriperinnön laajaan käsitteeseen että tehdä sitä näkyväksi. Hankkeessa oli mukana viisi organisaatiota neljästä eri maasta.

- Halusimme hankkeessamme kehittää uusia työkaluja ja työtapoja aineettoman kulttuuriperinnön opettamiseen ja sen aiheiden tuomiseen monenlaiseen opettamiseen ja koulutustoimintaan, Annamari Martinviita hanketta koordinoineesta Kansalaisfoorumista kertoo.

- Tällä hetkellä on tärkeää myös suojella ja tukea elävää perintöä siten, että se pystyy ottamaan uusia muotoja ja elämään eteenpäin. Digitaalisuus on keino tuoda aineetonta kulttuuriperintöä näkyväksi nykymaailmassa. 

Kantavina teemoina hankkeessa olivat yhteisöllinen taidekasvatus ja transformatiivinen oppiminen, jotka muokkasivat lähestymistapaa. Transformatiivisella eli uudistavalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa ajattelutavassa ja asenteissa tapahtuu muutosta.

Digitaalisuuden hyödyntämistä mietittiin etenkin siitä näkökulmasta, miten sen tarjoamien uusien keinojen ja työkalujen avulla aineeton kulttuuriperintö saataisiin mahdollisimman monen ulottuville eli lisättäisiin saavutettavuutta.

- Loimme hankkeessa digitaalisen työkalupakin, jossa keskeinen työkalu ovat 360-kamerat. Niiden avulla voidaan tuottaa materiaalia, joka on paljon elävämpää ja yksityiskohtaisempaa kuin perinteinen video.

Aineetonta kulttuuriperintöä luonnehtii vahvasti yhteisöllisyys

Aineeton kulttuuriperintö on valtavan laaja käsite, joka kattaa käytännössä kaikki ihmiselämän aspektit.

- Käsitteeseen liittyy vahvasti yhteisöllisyys – aineeton kulttuuriperintö on yhteisöllisiä asioita. Meidän suomalaisten on helppoa tunnistaa tällaisista esimerkiksi sauna ja saunomiskulttuuri, Hanna Pulkkinen Kansalaisfoorumista toteaa.

– Toinen hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa iltasadut ja niiden kertominen. Aineeton kulttuuriperintö on elävää ja muuttuvaa.

Ja ovathan myös digitaalisuus ja sen käyttötavat arkielämässämme oman aikamme aineetonta kulttuuriperintöä.

Suomalaisena hankekumppanina mukana oli Itä-Suomen yliopisto, ja sitä kautta yhdeksi aiheeksi nousi kyläyhteisöt.
 
- Tarkastelimme sitä, mitä tällaisessa pienessä kylässä tapahtuu. Kun siellä ihmiset tuntevat toisensa, niin onko olemassa jotain perinteitä siihen, miten ollaan yhdessä ja mitä tehdään.

Arkisen tekemisen lisäksi aineetonta kulttuuriperintöä voi olla jokin hyvin spesifi asia, kuten vaikkapa kaustislainen viulunsoitto, joka on mukana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalla.

Läsnäolon tuntu saavutettiin 360-videoilla

Hankkeessa käytettiin 360-kameroita, joilla tallennettiin muun muassa työpajoja paikallisten toimijoiden kanssa. Tällaisia olivat esimerkiksi käsityöhön ja tarinoiden kerrontaan liittyvät työpajat. 360-kameroiden tallentama materiaali on niin mukaansa tempaavaa, että se ei välttämättä vaadi edes VR-laseja, jotta katsojalle tulisi vahva läsnäolon tuntu.  

- Vaikutelma on ihan erilainen kuin perinteisessä videossa, kun katsoja voi itse valita katseen suunnan ja ketä osallistujaa seuraa, Annamari Martinviita sanoo.

Työpajoissa 360-kamera oli jalustalla tarinoita kertovien ihmisten keskellä, jolloin kuvaaminen oli huomaamatonta, ja osallistujat jopa unohtivat, että tilannetta kuvataan. Näin aineistosta tuli paitsi kattava, niin myös autenttinen ja luonteva, kun osallistujat eivät esiintyneet kameralle.

- Itse taidekasvattajana olen aiemmin kokenut digitaalisuuden jotenkin vaikeaksi ja kokenut, että ihmisten pitää olla nimenomaan kehollisesti läsnä. Tässä hankkeessa huomasin, että oma asenne voi muuttua – sain rohkaisua siihen, että kyllä digitaalisuutta kannattaa käyttää hyväksi, Hanna Pulkkinen toteaa.

- Ja huomasin että onkin aivan mahtavaa, että voimme antaa muillekin taidekasvattajille vinkkejä siitä, miten digitaalisuutta voi käyttää myös historian ja aineettoman kulttuuriperinnön esille tuomiseen. 

Digitaalisuus voi helpottaa osallistumista tietyissä tilanteissa ja madaltaa kynnystä mennä myöhemmin paikan päälle. Se poistaa myös maantieteellisiä esteitä.  

- Kansalaisfoorumi on koko maan laajuinen oppilaitos, ja haluamme tavoittaa ihmisiä eri puolilta Suomea.

Osaamisen kirjo on laaja

Muilta hankkeeseen osallistuneilta opittiin ja saatiin vinkkejä ihan käytännön tasolla - esimerkiksi sopivan 360-kameran valintaan ja opastusta sen käyttöön.

- Espanjalaisella hankekumppanilla oli enemmän kokemusta näistä kameroista, joten he pitivät työpajan siitä, millaisia malleja on olemassa ja mikä on sopiva hintaluokka. He esittelivät meille muille myös erilaisia tapoja virtuaalinäyttelyiden rakentamiseen, Annamari Martinviita kertoo.

Digitalisaatiossa ollaankin hyvin eri tasolla; sekä eri maissa että eri ihmisten välillä. Tästä teemasta hanketta suunnittelevan onkin hyvä ottaa huomioon se, että taidot ja asenteet digitalisaation suhteen vaihtelevat todella paljon.

- On mahtavaa, että pystyimme kuitenkin hankkeessa toimimaan yhdessä ja oppimaan toisiltamme, Martinviita toteaa.

- Ja oli hienoa nähdä, miten yhteisöllisyyskin pystyy välittymään 360-videon välityksellä,  
Hanna Pulkkinen sanoo.

– Irlantilaisten hankekumppanien videota katsellessa tuntui aivan siltä kuin olisi itsekin ollut mukana siellä heidän iirinkielisessä työpajassaan.