Kielikoulutus auttaa korkeasti koulutettua maahanmuuttajaa, mutta harjoittelupaikat ovat silti kiven alla
Elena Mitina muutti perheensä kanssa Venäjältä Suomeen saatuaan opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta. Suuntana oli siis Joensuu ja kasvatustieteen maisteriohjelma. Hän naurahtaa sittemmin käyneensä läpi kaikki maahanmuuttajan työvaiheet.
Aluksi hän teki opintoihin liittyvää työtä päiväkodissa. Korona vei kuitenkin ne työt, joten Mitina päätyi siivoamaan. Hän on toiminut myös keikkatöissä, koulunkäynnin ohjaajana, vastaanottokeskuksessa ja tulkkina. Nyt hän toimii omakielisenä työhön valmentajana venäjän- ja ukrainankielisille: auttaa kirjoittamaan ansioluetteloita, hakemaan töitä ja niin edelleen.
Se, miten Mitinan kaltaiset koulutetut tai korkeakouluun haluavat ihmiset saadaan ensin houkuteltua Suomeen ja sitten jäämään tänne töihin, on kysymys, jota korkeakouluissa mietitään nyt paljon.
"Työvoiman tarve on joillain aloilla jo nyt kova, mutta meidän työelämämme, yritykset ja organisaatiot eivät ole vielä valmiita palkkaamaan kansainvälisiä osaajia siinä laajuudessa kuin heitä korkeakouluista ja toiselta asteelta valmistuu", sanoo Kansainvälisten asioiden johtaja Liisa Timonen Karelia-ammattikorkeakoulusta.
Eli Suomeen tulevia ihmisiä koulutetaan, mutta heidän työllistymisensä on toistaiseksi jäänyt tavoitteista.
Kielikoulutuksesta on apua
Yksi usein toistuva pullonkaula maahanmuuttajien työllistymisessä on kielitaito. Jos ulkomailta tullut osaaja ei puhu riittävään hyvin suomea, se koetaan ongelmaksi vähintään epämuodollisissa keskusteluissa.
"Joissain työyhteisöissä on pelkoa siitä, miten suomea heikommin puhuva integroituu yhteisöön, ehditäänkö häntä tukea tarpeeksi ja miten asiakkaat suhtautuvat", Timonen sanoo.
Suomeen muuttaneet saavat kielikoulutusta esimerkiksi SIMHE-ohjelmissa, ja työharjoitteluja edistetään SIMHEn kanssa usein rinta rinnan toteutettavissa Talent Hub -ohjelmissa, joissa korkeakoulut ja yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä.
Elena Mitina opiskeli suomea itsenäisesti, mutta yliopiston SIMHE-palvelujen kautta hän pääsi englanninopetukseen.
"Se auttoi vähän avaamaan ovia, tapaamaan ihmisiä ja etsimään omaa paikkaa", Mitina sanoo.
Hän sai toisista opiskelijoista somekontakteja, ja sitä kautta Mitina sai tietää KAVA-koulutuksesta, jossa hän sittemmin opiskeli lisää suomea. Hän sanoo, että varmuutta puhumiseen sai hyvin siitä, että koulutuksessa ulkomailta muuttaneet puhuivat suomea keskenään. Kukaan ei puhunut täydellisesti, joten kaikki uskalsivat puhua, mitä osasivat. Suomalaisten kanssa puhuminen olisi pelottanut enemmän.
"On hyvä, että SIMHEn, KAVAn ja työvoimakoulutuksen kaltaisia palveluita on, näistä maahanmuuttajat ovat todella kiitollisia. Ne auttavat oikeasti", Mitina sanoo.
Hän toivoo kuitenkin, että jonot erilaisiin kotoutumispalveluihin ja kursseihin eivät olisi niin pitkiä. Kaikki eivät opiskele omatoimisesti, ja esimerkiksi osa hänen asiakkaistaan odottaa puolikin vuotta pääsyä kursseille.
Harjoittelupaikat kiven alla
Elena Mitina opiskelee tällä hetkellä ohjelmistokehittäjäksi, sillä hän näki opetussektorilla, että opettajilta vaaditaan yleensä äidinkielen tasoista suomea. Vaikka hän puhuu suomea hyvin, hän päätti vaihtaa alaa. Uudella uralla hän on törmännyt toiseen pullonkaulaan.
"Harjoittelupaikkojen tilanne on iso ongelma monilla aloilla", Mitina sanoo. "Ensimmäisen paikan löytäminen on todella hankalaa, mutta sen jälkeen se helpottuu, kun on CV:ssä joku merkintä. Ymmärrän, että jokainen firma haluaa valmiin ammattilaisen, mutta se ei onnistu, jos ei anneta mahdollisuuksia kehittyä ja oppia."
Tähän ongelmaan korkeakoulut pyrkivät pureutumaan yhteistyöllä yritysten kanssa. Yksi yritys, joka on ollut aktiivinen näissä hankkeissa jo vuosia, on Kontiolahdella Suomen-konttoriaan pitävä Phillips Medisize. Sen Engineering Manager Janne Turunen sanoo hänkin nähneensä, että etenkin ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille ei ole tarjolla riittävästi merkityksellisiä, omaa oppimista edistäviä harjoittelupaikkoja.
Phillips Medisize ottaa kymmenkunta harjoittelijaa vuodessa, ja mukana on aina maahan muuttaneita opiskelijoita. Se on Turusen mukaan liiketaloudellinenkin valinta: vaikka heillä ei työvoimpulaa ole vielä ollutkaan, niin Phillips Medisizella on tiedostettu, että se voi olla jo nurkan takana.
Ulkomaalaiset opiskelijat ovat solahtaneet työyhteisöön hyvin, sillä kyseessä on kansainvälinen yritys, jonka toimihenkilötehtävissä pärjää hyvin englannilla.
”Ymmärrän hyvin, että joillain aloilla kielitaitoa painotetaan enemmän”, hän sanoo. ”Jos toimii kotimarkkinoilla ja on vain vähän yhteyksiä ulkomaille, niin kynnys on varmasti suurempi", Turunen sanoo.
Kokemukset ulkomaalaistaustaisista harjoittelijoista ovat olleet hyviä.
”Henkilöstö on ollut hyvin vastaanottavainen, ja palautteissaan harjoittelijat ovat antaneet ymmärtää, että heidät on otettu hienosti vastaan."
Turunen sanoo, että korkeakouluryhmien vierailut yrityksessä ovat hyvä käytäntö. Hänestä on hyvä, että Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto ovat alkaneet panostaa tällaiseen markkinointiin, ja mukaan houkutellaan yhä uusia yrityksiä.
”Uskon että se alkaa kantaa hedelmää, ja rohkaisen muitakin yrityksiä mukaan."
Aktiivisuutta tarvitaan
Myös työnhakijoiden itsensä pitää olla aktiivisia, sanovat niin Elena Mitina kuin Janne Turunen.
"Ilman omaa aktiivisuutta ei tapahdu mitään. Oma aktiivisuuteni on ollut 90 prosenttia kaikesta menestyksestäni", Mitina sanoo.
Turunen korostaa, että yrityksissä vierailevien opiskelijoiden kannattaa avata suu rohkeasti: on tärkeää jäädä mieleen. Yhdellä vierailulla voi olla kokonainen vuosikurssi opiskelijoita, ja joukosta erottuu aina muutamia, joiden voisi kuvitella sopivan työyhteisöön.
Kun Turunen myöhemmin selaa harjoittelijahakemuksia, hän saattaa muistaa ne opiskelijat, joilla oli hyviä kysymyksiä ja positiviinen asenne. Jos joku on vierailulla jäänyt hiljaisempana taka-alalle, mielikuvaa ei ole välttättä syntynyt.
Korkeakoulut kilpailevat opiskelijoista
Korkeakouluissa tehdään paljon työtä, että ulkomaista työvoimaa saataisiin pyörittämään Suomen pyöriä. Suomen väestö vanhenee, joten kaikki korkeakoulut panostavat kansainvälisen koulutuksen kehittämiseen ja kansainvälisten opiskelijamäärien kasvattamiseen.
"Joissakin korkeakouluissa tavoitellaan lähivuosina jopa 40 prosenttia tutkinto-opiskelijoiden osuutta; Kareliassa tavoitteet ovat maltillisemmat", Liisa Timonen sanoo. Hänestä ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutusta ja ohjausta tullaan tarvitsemaan yhä enemmän.
Samaan aikaan korkeakoulut kehittävät kansainvälistä koulutusta houkuttelevaksi, sillä ulkomaisista opiskelijoista käydään kovaa kansainvälistä kilpailua – väestökehitys on hyvin samankaltainen kaikissa vanhoissa teollisuusmaissa.
Suuret englanninkieliset maat ja Saksa vetävät paljon opiskelijoita puoleensa, mutta Suomella on Timosen mukaan edelleen hyvä maine laadukkaan koulutuksen maana, jossa on turvallista.
Jokaisen panosta tarvitaan
Koska vanhenevan Suomen haaste koskee koko yhteiskuntaa, sitä ei voi jättää korkeakoulujen, edelläkävijäyritysten ja opiskelijoiden harteille.
Liisa Timonen toivoo, että Suomessa ymmärrettäisiin laajasti työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton tärkeys, ja että tämä näkyisi myös sallivammassa maahanmuuttopolitiikassa. Myös ihan tavallisten suomalaisten asenteet ja kansainväliset taidot ovat tärkeitä.
"Jokaisella korkeakoulusta valmistuneella pitää olla kansainvälisyysosaamista", Timonen sanoo.
Se ei tarkoita, että on pakko lähteä vaihtoon – vaikka sekin on toivottavaa –, mutta jollain tavalla olisi syytä olla vuorovaikutuksessa kansainvälisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa.
"Meillä pitää olla ymmärrys siitä, mitä monikulttuurisuus, monimuotoisuus ja yhteisöllisyys ovat", Timonen sanoo. Ulkomaiset kollegat nimittäin lujittuvat Suomeen helpommin, jos täällä on hyviä työkavereita ja ystäviä.
Teksti: Esa Salminen