Maaseudun nuorisotyöntekijöille kustomoitu opintovierailu kerää kiitosta – “Ihmiset oikein hehkuivat motivaatiota työhönsä!”

Kuluvan vuoden 2025 huhtikuussa lähemmäs kolmekymmentä nuorisotyöntekijää pieniltä paikkakunnilta Suomesta, Norjasta, Ruotsista ja Irlannista otti kurssin kohti Inaria. Sieltä starttasi Suomen ja Norjan kansallisten toimistojen järjestämä maaseutujen nuorisotyöhön keskittyvä opintovierailu, Study Visit for Youth Workers in Rural Areas.

Kolmen päivän ajan bussikuljetukset kierrättivät osallistujia Suomen ja Norjan pohjoisimpiin osiin Utsjoelle, Tanaan ja Nessebyhyn tutustumaan paikallisiin nuorten osallisuustyön käytäntöihin. Lisäksi osallistujat saivat tietoa Erasmus+ -ohjelman tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista.

Opintovierailu hitsasi maalaiskuntien nuorisotyöntekijät nopeasti yhteen

Bussin kyydissä köröttelivät muiden muassa suomalaiset nuoriso-ohjaajat Tomi Liuski Sotkamon kunnasta ja Nicole Kolehmainen 

Kuva: Paavo Pyykkönen

Vöyrin kunnasta, jonka KAJ-yhtye vihtoi maailmankartalle Ruotsin Euroviisuedustajana. Naapuripenkillä istui opettajana ennen nuorisotyöntekijän uraa työskennellyt Ingrid Bø Marøy Norjan Austrheimista.

Alun perin opintovierailu erottui osallistujien sähköpostivirrasta rajatulle kohdeyleisölle räätälöidyn sisältönsä ansiosta.

– Moni koulutus, johon olen törmännyt, on isommissa kaupungeissa, joissa nuorisopalveluissa saattaa työskennellä esimerkiksi kuuden henkilön tiimi. Niistä koulutuksista on vaikea saada irti, kun me ollaan niin erilaisessa tilanteessa, huomauttaa Kolehmainen.

– On tosiaan niitä pääkaupunkiseudun tapahtumia, mistä ei saa mitään irti. Asioita saatetaan käsitellä valtakunnallisessa mittakaavassa ja tehdä vain pintaraapaisu itse aiheeseen. Oli minulla pieni pelko, että tästäkin tulee sellainen, paljastaa Liuski. – Nyt kyllä odotukset ylittyivät! Kokonaisuus oli viimeisen päälle mietitty ja nerokkaasti rakennettu. Aika nopeastikin mentiin syvään päätyyn ja konkretiaan.

Liuski kehuu, että vierailujen ympärille oli varattu runsaasti aikaa keskusteluille. Osallistujat myös tuntuivat niin sanotusti puhuvan samaa kieltä.

– Varmasti auttoi se, että porukka oli niin samanlaisista lähtökohdista. Tuntui luonnolliselta keskustella, eikä pitänyt tehdä älytöntä pohjustustyötä ja etsiskellä yhteistä rajapintaa, Liuski pohtii.

Juuri opintovierailun sosiaalinen puoli oli sekä suurin yllätys että anti myös Bø Marøylle, joka osallistui vastaavaan koulutukseen ensi kertaa.

– En ollut varautunut siihen, että joukko toisensa juuri tavanneita ihmisiä voisi kolmessa päivässä muodostaa niin hyvän yhteyden! Bø Marøy hämmästelee. – Tunsin oloni turvalliseksi. Kaikkien kanssa oli helppo puhua avoimesti, mikä liittyy ehkä siihen, että nuorisotyöntekijänä on oltava avarakatseinen ja inklusiivinen. Ihmiset oikein hehkuivat motivaatiota työhönsä!

Nuorisovaltuustotapaamiset saivat ideat pulppuamaan

Koko kolmikko kertoo kokeneensa opintovierailun sisällöt sekä hyödyllisiksi että inspiroiviksi.

Erityisesti Inarin, Utsjoen ja Finnmarkin nuorisovaltuustojen tapaamisista saattoi ammentaa suoraan omaan työhön.

– Sain konkreettisia ideoita. En esimerkiksi ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että nuorisovaltuuston kanssa voisi tavata ihmisiä myös etänä – jos vaikka Oslossa on joku nuoria inspiroiva tyyppi. Haluan myös jatkaa keskusteluja Finnmarkin nuorisovaltuustovastaavan kanssa ja mahdollisesti järjestää valtuustojemme tapaamisen, visioi Bø Marøy.

Ajatus nuorisovaltuustojen välisestä yhteistyöstä innosti myös Liuskia.

– Se kuulosti aivan mahtavalta, miten Koillismaalla on tehty yhteistyötä nuvien välillä! Kun tulee meidän nuorisovaltuuston seuraava kokous ja pääsen kertomaan reissun kuulumiset, niin katsotaan haluaisivatko nuoret lähteä yhdessä kehittämään jotain yhteistyökuviota, Liuski myhäilee.

Kolehmaisen tapaamiset saivat pohtimaan, mitä kaikkea päätöksenteko nuorisovaltuustossa voi olla.

– Inarissa oli saatu hygieniatuotteet ilmaisiksi koulujen vessoihin ja järjestetty pride-kulkue. Sain nähdä, että nuorisovaltuustossa myös tällaiset helpommin läpi vietävät päätökset ovat sallittuja, eikä päätöksentekoa ole pakko miettiä niin vaikeaksi, hän havainnollistaa.

Bø Marøy kehuu, että opintovierailu oli eri kategoriassa kuin hänen aiemmin tekemänsä sinänsä hyvät työmatkat.

– Kansallisten toimistojen työntekijät tietävät, mitä tekevät ja ovat hyviä siinä – se oli itsessään inspiroivaa. Kaikki oli ensiluokkaista ja relevanttia juuri sen kannalta, mitä teen nuorisotyöntekijänä, hän suitsuttaa.

Liuski muistelee, että päivissä oli niin paljon informaatiota ja ohjelmaa, että iltaisin oli pieni aivosumu.

– Ei se silti tuntunut liian raskaalta. Ehkä oltiin niin vahvasti omalla mielenkiinnon alueella, että sitä oli valmis ottamaan tietoa vastaan niin paljon kuin sitä vaan tulee, hän aprikoi.

Yhteisten ongelmien lohtu, toisten onnistumisten toivo

Liuskille opintovierailun mieleenpainuvin hetki oli kohtaaminen paikallisten nuorten kanssa. Se toi oivalluksen siitä, että nuoret ongelmineen ovat täsmälleen samanlaisia kuin kotipaikkakunnalla.

– Sama hoksaaminen tuli eri maiden nuorisotyöntekijöiden kanssa, että aika lailla samojen ongelmien kanssa painitaan. Se vähän rauhoitti, että en minä ihan yksinäni näitä ajattele täällä Sotkamossa joka viikko ja että ongelmat on vähän eri tasolla kuin vain meidän nuorisotoiminnassa, Liuski tähdentää.

Kolehmainen on yhtä mieltä siitä, että tuntuu ristiriitaisen hyvältä kuulla, että kansainvälisillä ja kotimaisilla kollegoilla on samankaltaisia ongelmia: ainakaan ei ole yksin tai tee mitään väärin.

– Toisaalta on harmi, että niin monissa paikoissa kamppaillaan samojen ongelmien kanssa, eikä niihin ole helppoja ratkaisuja, Kolehmainen pahoittelee. – Aika, raha ja välimatkat. Ne olivat pääaiheet, mitä porukalla ihmeteltiin, että miten tämä voi olla näin. Pitkiin välimatkoihin liittyy se suuri kysymys, että miten me voitaisiin tarjota kaikki palvelut myös syrjemmässä asuville.

Kuva: Paavo Pyykkönen

– Kuulin joidenkin suunnittelevan pick up -bussia, joka toimisi vähän kuin taksi. Nuori voisi ilmoittaa reaaliajassa, että olen täällä, tulkaa hakemaan. Se voisi olla jonkinlainen ratkaisu, tuumailee Bø Marøy.

Samankaltaista ajatusta hyödynsi osallistujille toivoa tuonut, Norjan vierailulla esitelty Rockebussen eli Rokkibussi. Se kulki 1 000 kilometrin matkan itäisen Finnmarkin Nessebystä länsiosan Andenesiin. Määränpäänä oli päihteetön bänditapahtuma, ja matkan varrella bussi poimi kyytiin pienten paikkakuntien nuoria, joille tällainen matka olisi muutoin ollut mahdoton.

– Samaan aikaan, kun me tuskaillaan, että saadaan nuoret vietyä loma-aikana Kuopion Matkukseen ostosreissulle 2,5 tunnin matkan päähän, he tekivät 18 tunnin bussimatkan, ja siihen löytyi rahoitus ja osallistujat. Siitä tuli olo, että pitkäjänteisesti kun jaksaa tehdä ja löytää jutun, mikä kiinnostaa oman paikkakunnan nuoria, voi syntyä vaikka Rockebussenin kaltainen sensaatio, Liuski iloitsee.

– Se Norjan reissu toi mahdollisuuden tunnetta – semmoista positiivista fiilistä, että okei, nyt ei muuta kuin tsempataan ja etsitään uusia tapoja saada tämä toimimaan! Kolehmainen komppaa. – Sitä tarvitaan, kun rahoitushakemuksiin tippuu ei-vastauksia ja yrittää luoda kestävää toimintaa pienten vakituisen toiminnan budjettien ja väliaikaisten hankerahoitusten todellisuudessa.

Kansainvälisen yhteistyön aloittaminen palasteltiin pienemmiksi askeliksi

Liuskia on harmittanut jo pitkään, millä tolalla kansainvälinen nuorisotyö on Kainuun seudulla.

– Toivon, että jonain päivänä tänne perämettäänkin saataisiin kansainvälistä toimintaa ravistelemaan katukuvaa ja ilmapiiriä! Koulut ovat vähän aktivoituneet, mutta haluaisin tarjota kansainvälisyyttä nuorisotyön näkökulmasta. Tiedän, että meidän nuoret ovat valmiita näkemään maailmaa Sotkamon ulkopuolella, Liuski vakuuttaa. – Olisi hienoa, jos voisi itse näyttää esimerkkiä muulle Kainuun väelle.

Bø Marøy oli lähinnä kuullut mainittavan Erasmus+ -hankkeista, ja Kolehmaisen oli ollut vaikea hahmottaa, mistä lähteä liikkeelle. Opintovierailu auttoi omaksumaan selkeät suuntaviivat kansainvälisen yhteistyön käynnistelemiseksi.

– Sai oikein hemmotella itseään saamalla juuri sitä tietoa, mitä tarvitsi – mutta sitä ei tarvinnut etsiä itse! Totta kai viikon poissaolo vaikutti työhön, mutta lopulta se oli ajansäästöä, Kolehmainen linjaa. – Omassa arjessa nuorten keskellä priorisoin heidät ennemmin kuin keskityn lähettelemään sähköposteja eri suuntiin, joten opintovierailu oli korvaamaton mahdollisuus tavata ihmisiä omalta alalta ja ideoida projekteja yhdessä.

Valmiita hankeideoita tärkeämmäksi anniksi nousi kuitenkin ymmärrys yhteistyön mahdollisuuksista myös kuntien sisällä ja välillä.

– Jos nyt lähden kehittämään, otan ehdottomasti yhteyttä lähialueiden nuorisokeskuksiin, jotka jo tekevät kansainvälistä työtä. Olisi helpompi hypätä mukaan valmiiseen konseptiin, mitä pystyisi hyödyntämään – tietenkin omalla twistillä, Liuski visioi.

– Nuorisovaltuuston kanssa voisi pilotoida jotakin pientä, josta lähteä laajentamaan. Meillä on myös naapurina Nykarleby, jossa on tehty nuorisovaihtoja jo pitkään. On herännyt ajatus ottaa yhteyttä heihin nyt, kun minulla on vähän enemmän skinn på näsan, kokemusta, Kolehmainen hymyilee opintovierailun oppeihin viitaten.
 

Teksti: Laura Mettälä