Pitkä matka oman alan töihin
Kun inkerinsuomalainen Marina Pelgemainen muutti Suomeen reilut kaksikymmentä vuotta sitten, hänellä oli vuosien työkokemus ja kaksi tutkintoa: hän oli ammatilliseen koulutukseen erikoistunut opettaja ja puheterapeutti.
”Olin erikoistunut pienten, 0–3 vuotiaiden lasten puheen ja kommunikaation kuntoutukseen”, Pelgemainen sanoo. ”Työskentelin myös kuurojen, sokeiden, kehitysvammaisten ja autististen pienten lasten kanssa.”
Hänelle oli ennen muuttoa kerrottu, että tutkintojen tunnustaminen olisi Suomessa helppoa, mutta käytäntö osoitti toisin. Tuolloin hänelle ei tarjottu kunnollista ohjausta tutkintojen hyväksymiseen, työllistymispalveluihin tai kielivaatimusten suorittamiseen – polku tuntui epämääräiseltä ja vaikealta.
”Välillä tuntui kuin yrittäisi päästä seinän läpi”, hän sanoo.
Pitkä polku töihin
Sittemmin korkeakoulut ovat parantaneet ulkomailta Suomeen muuttaneiden ohjauspalveluita. SIMHE-palveluilla voidaan esimerkiksi ohjata suomen kursseille ja täydentäviin opintoihin. Palvelujen piirissä myös tarjotaan ilmaisia suomen kursseja.
Työelämään pääsy ei ollut mutkatonta sekään. Pelgemainen sai ammatillisen opettajan tutkinnon hyväksyttyä, mutta työpaikat tuntuivat aina menevän suomalaisille. Hän perusti siis yrityksen ja toimi puhekuntouttajana, sillä puheterapeutin pätevyys olisi vaatinut laillistamista.
Myöhemmin Pelgemainen sai erityisopettajan pätevyyden, mikä avasi kunnolla ovet työelämään. Hän toivoo, että ura olisi lähtenyt aiemmin liikkeelle. Hän oli ennen tätä asunut Suomessa jo 20 vuotta, ja vasta nyt ovet ovat kunnolla auenneet.
"Monet sanovat, että omaa paikkaa pitää etsiä, mutta liian kauan tässä meni", Pelgemainen sanoo.
Monet poistuvat maasta
Vaikka nykyään ohjauspalveluita on enemmän tarjolla, eivät korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten polut työelämään ole helppoja.
Projektipäällikkö Päivi Vartiainen Tampereen ammattikorkeakoulusta sanoo, että tilastojen mukaan ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista on valmistumista seuraavan vuoden jälkeen muuttanut Suomesta noin 23 prosenttia, kolmen vuoden jälkeen 27 prosenttia ja viiden vuoden jälkeen 33 prosenttia. Luvut ovat opetushallinnon avoimesta Vipunen-tietokannasta. Luvut ovat todennäköisesti alakanttiin, sillä moni muuttaa maasta ilman, että muuttoa kirjataan tietokantoihin.
"Osa lähtee heti, ja on ehkä aikonutkin lähteä valmistuttuaan", Vartiainen sanoo. "Mutta nekin, jotka ovat tavoitelleet jäämistä, ovat usein muutaman vuoden sisällä syystä tai toisesta häipyneet jonnekin muualle."
Yksi merkittävä pullonkaula on työharjoittelu, jonka ovet tuntuvat olevan tiukassa ulkomailta Suomeen tulleille. SIMHE-palvelujen lisäksi korkeakouluilla on ollut vuosina 2021–2024 Talent Boost -rahoitusta, jota on käytetty monissa korkeakouluissa yritysyhteistyön vahvistamiseen.
"Esimerkiksi yritysvierailut ovat todella merkittäviä ja ne tukevat kansainvälisiä opiskelijoita kohti harjoittelua", Päivi Vartiainen sanoo.
Joillain aloilla on kyse ajoituksesta
Usein ulkomaalaistaustaisten ihmisten työllistymisvaikeuksista syytetään puutteellista kielitaitoa ja suomalaisten työpaikkojen arkuutta palkata vieraskielisiä osaajia. Välillä ongelma voi olla yksinkertaisempi. Esimerkiksi tekniikan alan maisterintutkintoja suorittamaan tullaan kahdeksi vuodeksi. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on käytännössä yksi kesätyö ja lopputyö aikaa kerryttää työkokemusta Suomessa ennen valmistumista.
"Teknologiateollisuudessa nämä ovat ne väylät, joilla melkein kaikki päätyvät töihin", sanoo hankepäällikkö Owain Hopeaketo ammattiliito TEK:sta. Hän vastaa vaikuttamistyöstä liiton kansainvälisten jäsenten kanssa.
"Tekniikan alalla opiskelijalla on 2–4-kertainen todennäköisyys työllistyä, jos hän on tehnyt lopputyön yritykselle", Hopeaketo sanoo.
Hopeakedosta on tärkeää, että oppilaitokset ja yritykset tekevät yhteistyötä, jonka avulla myös kansainväliset opiskelijat saavat yrityskontakteja. TEK on järjestänyt Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa esimerkiksi lopputyöpäiviä ja -messuja.
Pakollisempaa tukea ja osaamiskartoituksia?
Hopeaketo arvelee, että korkeakoulujen vapaaehtoisten ohjauspalvelujen äärelle eivät välttämättä päädy aina ne ihmiset, jotka niitä eniten tarvitsisivat. Hänestä voisi pohtia, täytyykö uraohjauksen ylipäätään olla vapaaehtoista. Ehkä kaikille olisi hyvä istua tunniksi alas ohjaajan kanssa valmistelemaan ansioluetteloa ja pohtimaan harjoittelupaikkoja?
Marina Pelgemainen on tukenut vapaaehtoisena monia maahanmuuttajia, ja hänestä korkeasti koulutetuille ihmisille olisi hyvä tehdä kunnollinen osaamisen kartoitus, jotta he pääsisivät mahdollisimman nopeasti omalle alalleen tai voisivat kouluttautua uuteen ammattiin.
Myös hyvät ohjaajapalvelut ovat hänestä tarpeen, koska monet maahan muuttaneet eivät tiedä, miten Suomessa toimitaan, mitä palveluita on olemassa ja mitkä ovat ilmaisia palveluita, mitkä maksullisia. Polun pitäisi olla selkeämpi, jotta uraa voisi suunnitella ja sen eteen ponnistella.
Kieli- ja kahvivinkkejä
Ulkomaisille opiskelijoille Owain Hopeakedolla on pari vinkkiä, jotka hän aina antaa.
Ensimmäinen on: keksi, miksi olet parempi kuin suomalainen.
"Ulkomaisuus nähdään aina heikkoutena, joten on hyvä miettiä valmiiksi oman taustan ja osaamisen vahvuuksia ja niiden viestimistä."
Toinen vinkki on: puhu työhaastattelussa kaikki se suomi, minkä osaat.
"Kannattaa laittaa ansioluetteloon, jos käy suomenkielen kursseja, koska suomalaiset olettavat, että ulkomaalaiset eivät puhu yhtään suomea."
On hyvä harjoitella muutamia fraaseja hyvin ja sanoa ne haastattelun alussa tai lopussa, kun kysytään, onko hakijalla mitään lisättävää.
Myös kulttuurista osaamista tarvitaan. Eräällä Hopeakedon kollegalla on tapana opettaa, miten reagoida, kun kysytään, haluaako haastateltava kahvia. Silloin ei kannata esimerkiksi pyytää cappuccinoa – moni ulkomaalainen ei välttämättä ole tietoinen suomalaisten työpaikkojen sitkeästä Moccamaster-kulttuurista.
Teksti: Esa Salminen