Sirkusta yli rajojen – kumppanuushanke toi sosiaalisen sirkuksen ohjaajakoulutuksen 2020-luvulle

Tänä vuonna nelikymppisiään juhlistavan tamperelaisen nuorisosirkus Sorin Sirkuksen kansainvälistyminen käynnistyi vuoden 2008 paikkeilla. Samoihin aikoihin tuottajana työskentelevä Katja Tuuli tuli taloon.

– Oli ilmoilla, että kansainvälisesti on tehty aika pitkään sen nimistä kuin “sosiaalinen sirkus” ja että me voitaisiin Suomessa lähteä mukaan siihen, muistelee Tuuli.

Alkoi tapahtua. Perustettiin alan toimijoita yhteen keräävä kansainvälinen Caravan-verkosto. Ensimmäisessä Erasmus+ -hankkeessa selvitettiin sosiaalisen sirkuksen ohjaajan tarvitsemia kompetensseja.

Kun sitten huomattiin, ettei näitä kompetensseja opetettu tasalaatuisesti missään, Circus Trans Formation (CTF) -hankkeessa luotiin sosiaalisen sirkuksen ohjaajakoulutuksen koulutusohjelma. Käytännössä ohjelmaa alettiin toteuttaa Erasmus+ -liikkuvuusrahoituksella CTF in action -hankkeissa: yksi koulutussykli koostuu neljässä eri maassa järjestettävästä viikon mittaisesta moduulista.

Vuosikymmen vierähti, ja ohjelmassa oli koulutettu yli 100 sosiaalisen sirkuksen ohjaajaa.

– Alkoi olla tunne, että maailma on muuttunut. Se liittyi vuoden 2015 pakolaistilanteeseen, koronapandemiaan ja sotaan Euroopassa, mutta myös sukupuolisensitiivisyyden ja intersektionaalisuuden kaltaisten lähestymistapojen kehittymiseen, diagnosoi Sorin Sirkuksen tuottaja Lari Aaltonen. – Alettiin puhua, että koulutusohjelma tarvii uudelleenkirjoitusta ja tiukempaa kontaktia ympäröivään maailmaan.

Tähän tarpeeseen vastasi Circus Trans Formation in Action Advanced. Vuonna 2022 alkanut Erasmus+ kumppanuushanke oli tähän saakka laajin Sorin Sirkuksen koordinoima hanke. Sen tavoitteena oli yhtäältä laajentaa paikallista, kansainvälistä ja sektorit ylittävää kumppaniverkostoa ja toisaalta kehittää koulutusohjelman vaikuttavuutta, pedagogiikkaa, käytänteitä ja alumniverkostoa.

– Samaan syssyyn tuli akkreditointimahdollisuus, ja me tajuttiin, että voidaan ottaa tämä uusi rahoitusinstrumentti käyttöön. Meillä on nyt rahoitus vuoden 2027 loppuun: siihen asti voidaan luvata, että joka vuosi on yksi sykli ohjaajakoulutusta ja lisäksi nuorisovaihtoja, summaa Aaltonen.

Sosiaalisella sirkuksella on erityinen tavoite – ja nuoriin vetoava “pärinäelementti”

Siinä missä taiteen perusopinnoissa keskiössä on sirkustekniikan oppiminen ikäryhmäkohtaisen opetussuunnitelman puitteissa, sosiaalinen sirkus on väline jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi. Se jokin muu tavoite voi olla esimerkiksi ryhmäytyminen.

– Taiteen perusopetus on tutkimusten mukaan osin hyväosaisten hommaa. Sosiaalinen sirkus panostaa saavutettavuuteen ja saatavuuteen – siihen, että saadaan mukaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät automaattisesti osaisi hakeutua sirkuksen pariin, linjaa Aaltonen.

Sosiaalista sirkusta tehdäänkin laaja-alaisesti erilaisten ryhmien kanssa, vaikkapa näkövammaisista ja autismin kirjolla olevista työyhteisöön, jonka dynamiikassa on haasteita. Sorin Sirkus on toiminnassaan jalkautunut niin ikään yliopistosairaalan lastenosastolle, nuorten psykiatriselle osastolle ja vankilaan.

– Periaatteessa sen sosiaalisen sirkuksen termin ei kuitenkaan pitäisi edes näkyä osallistujalle. Ei sirkus mene lähiöön ja sano, että tulkaa harrastamaan sosiaalista sirkusta, niin väkivalta vähenee, pohtii Aaltonen.

– Sosiaalista sirkusta tehdessä täytyy varoa sellaista asennetta, että “me olemme täällä teitä parkoja auttamassa”, täydentää Tuuli. – Ja vaikka sosiaalisella sirkuksella on jokin erityinen tavoite, taide ei silti ole siinä yhtään vähempiarvoista. Ihan yhtä taitavia akrobaatteja tai jonglöörejä voi syntyä sosiaalisen sirkuksen kautta kuin taiteen perusopetuksen kautta!

Erityisesti nuorille sosiaalinen sirkus voi tarjota oivallisen yhdistelmän turvaa ja jännitystä. Aaltosen mukaan sirkus on kilpailuvapaa, yhteistyöhön perustuva ympäristö, joka opettaa moka on lahja -asennetta.

– Toisaalta nuorten aivot hakevat adrenaliinia nostattavia tilanteita, vaikka sitten energiajuomista ja päihteistä. Sirkuksessa on se “pärinäelementti” olemassa jo itsessään. Se miten sirkus didaktisesti rakentuu, on koukuttavaa: vähän jännää, haastavaa ja itsensä ylittämisen mahdollistavaa, analysoi Tuuli. – Nuorisovaihdoissa on aina myös upeaa huomata, kuinka universaali kieli sirkus on, vaikka muu kielitaito ei olisi niin vahva!

Hyvässä (kumppanuus)seurassa byrokratia on miltei mukavaa

CTF Advanced -hankkeen kumppanit löytyivät kansainvälisen nuoriso- ja sosiaalisen sirkuksen Caravan-verkoston kautta.

– Sattui niin, että onnistuimme löytämään todella parhaat mahdolliset kumppanit, joihin pystymme luottamaan sataprosenttisesti! Kun pääsee yhteisymmärrykseen siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi ja kaikki sitoutuvat siihen, kaikki se ympärillä oleva byrokratia on ihan mukavaa, nauraa Aaltonen.

Jokainen kumppani toi yhteiseen pöytään oman erityisosaamisensa. Caravan-verkoston päämaja Belgiassa tarjosi kontaktinsa kansainvälisiin kattojärjestöihin. Italialaisella AltroCircolla on vahva tutkimusperustainen lähestyminen sosiaaliseen sirkukseen, kun taas irlantilainen Galway Community Circus on solminut yliopistokontakteja esittävän taiteen tutkimuksen suuntaan. Ruotsalaisen Cirkus Cirkör taitaa lähiötyön ja tsekkiläisen Cirqueon vammaistyön.

– Tämä oli yksi kovimmista hankkeista, missä olen itse ollut mukana. Pedagogiikan taso oli ihan vertaansa vailla! hämmästelee Tuuli. – Kaikilla hankkeessa mukana olleilla oli pedagogista taustaa, joten hanke- ja tutkimustason lisäksi pureuduttiin ohjaajuuden ja ryhmädynamiikan ytimeen.

Yksi hankkeen tavoitteista oli kurkottaa sirkustaiteen kentältä sektorirajat ylittävään yhteistyöhön sosiaali-, terveys- ja nuorisosektoreiden kanssa. Sorin sirkus aloitti kartoituksen esittämällä kysymyksen: millaista osaamista toivoisitte, että meidän henkilökunnallamme olisi, kun teemme yhteistyötä?

Pysyvä seuraus on ollut paljon aiempaa läheisempi yhteistyö Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden kanssa viikoittaisten nuorille avointen sirkustreenien merkeissä. Myös aamukahvitellessa syntyi ainakin yksi uusi hanke, kun erilaisia toimijoita ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita kutsuttiin sosiaalisen sirkuksen aamukahveille.

Tutkijoiden “unelmatiimi” kiinnostui kehollisista menetelmistä

Koulutusohjelman vaikuttavuutta arvioimaan palkattiin kolme sirkustaustaista tohtoritason tutkijaa: Heta Mulari Tampereen yliopistosta, Ian R. Walsh Galwayn yliopistosta sekä riippumaton tutkija Ilaria Bessone Italiasta.

Tutkijatiimin tutkimusraportti kiteytyi suosituksiin siitä, mihin ohjaajakoulutuksissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Yhdeksästä suosituksesta ensimmäinen on “rohkea tila” – erotuksena viime vuosina monille tutuksi tulleeseen turvallisen tilan käsitteeseen. Rohkealla tilalla tutkijatiimi kuvaa sirkustyöskentelylle ihanteellista oppimisympäristöä, jossa turvallisuuden sijaan painopiste on uskalluksessa astua epämukavuusalueelle, ottaa riskejä ja kohdata haavoittuvuutta. Monet suosituksista käsittelevät osallistamista ja monimuotoisuuden huomioimista eri näkökulmista.

Suosituksiin päädyttiin tuottamalla tietoa kyselyillä sekä taideperustaisin visuaalisin ja kehollisin menetelmin. Menetelmien oli osaltaan määrä heijastella sirkuspedagogiikan kokemuksellisuutta, kehollisuutta ja vuorovaikutteisuutta.

Itseään tutkijatiimi kutsui nimellä dream team, unelmatiimi. Eikä suotta, sillä kolmikko on jatkanut tutkimuksellista yhteistyötä myös hankkeen loputtua.

– Tutkijatiimille käänteentekevää oli etenkin kehollisten tutkimusmenetelmien käyttäminen, ja sitä metodologiaa he nyt kehittävät eteenpäin uusissa projekteissa. He löysivät toisensa ja inspiroivan tutkimuskohteen hankkeen kautta, iloitsee Aaltonen. – Myös meille on hirveän tärkeää, että on ajankohtaista tutkimusta. Siten me voidaan perustella meidän toiminnan vaikuttavuutta, koska varsinkin sosiaalinen sirkus linkittyy hyvinvoinnin kysymyksiin, hän tähdentää.

Menneenä kesänä päättyneen laajan hankkeen disseminaatiovaihe, eli tulosten jalkauttamisen ja levittämisen vaihe, on ollut pitkä.

– Nyt käynnissä olevaan koulutussykliin me ollaan tehty “pedagoginen silmälisäys”, eli kutsuttu ylimääräinen ulkopuolinen henkilö tarkastelemaan hankkeen tulosten implementointia. Me halutaan varmistaa, että muutos on laadukas ja kantava, visioi Tuuli.

Teksti: Laura Mettälä