Suomenlinnasta Eurooppaan: yhteishanke etsi keinoja linnoitusmaiseman kestävään hoitoon

Ilmastonmuutos uhkaa linnoituksia – ratkaisuja haettiin Euroopasta

Resilient Fortress -hanke sai alkunsa Suomenlinnan hoitokunnan käytännön tarpeista. Ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten talvien lauhtuminen, pitkittyneet rospuuttokaudet ja mittava matkailijakuormitus, aiheuttavat kasvavia haasteita historiallisten linnoitusrakenteiden ja maiseman säilymiselle.

– Talvisin muurit vettyvät sekä jäätyvät ja keväisin kiviä putoilee, ja ympäri vuoden jatkuva matkailu kuluttaa maastoa. Tarvitsimme uusia, ympäristövastuullisia ratkaisuja, kertoo hankkeen koordinaattori Tuija Lind hoitokunnasta.

Ratkaisua etsittiin eurooppalaisilta kumppaneilta, joilla olisi kokemusta vastaavista olosuhteista – meri- tai vuoristoalueilla sijaitsevista linnoituksista. Ympäristövastuullisuus oli yksi keskeinen kriteeri yhteistyökumppaneita valittaessa.

Koska Suomenlinnan hoitokunta oli jo ennestään verkostoitunut eurooppalaisen linnoitusperinnön asiantuntijoiden kanssa, hankkeen rakentaminen ei ollut sattumanvaraista. Yhteistyöhön lähti mukaan valtiollinen toimija, säätiö ja eurooppalainen linnoitusverkosto, joka toi mukanaan myös kaksi yksityistä huippuosaajaa.

Opettajia ja oppijoita – yhteisö loi ohjeistuksen linnoitetun maiseman suojeluun

Resilient Fortress -filosofian ytimessä on ajatus linnoitusmaiseman ekosysteemin ja rakennetun kokonaisuuden yhtäaikaisesta säilyttämisestä. Eurooppalainen 1500–1800-lukujen linnoitusarkkitehtuuri yhdistää kiviset ja maastoon muotoillut rakenteet – niin sanotun "mineraali- ja kasvirakennustaiteen" (Mineral and Vegetal Fortified Architecture).

Hankkeessa osallistujat toimivat vuoroin opettajina ja oppilaina. Työ huipentui yhteiseen ohjeistukseen kestävän kehityksen periaatteista linnoitetun kulttuurimaiseman hoidossa.

Neljä pääaktiviteettia rakensivat hankkeen rungon: lyhyet kuukausittaiset videotapaamiset, useat seminaarit ja kohdekäynnit sekä lopuksi kokoavan tiedonvaihtotilaisuuden. Ensimmäinen päätapahtuma, kolmipäiväinen Suomenlinna Summer School, sisälsi seminaaripäivän, työpajan ja useita kenttävierailuja. Kunkin kumppanin kokemukset rajatusta teemasta esiteltiin ja kirjoitettiin artikkelimuotoon, jotka julkaistiin hankkeen dokumentaationa.

– Tunnelma oli todella hedelmällinen, ja kaikki osallistujat sitoutuivat innolla hankkeeseen. Parasta oli se, että meillä ei mennyt aikaa byrokratiaan – saimme keskittyä täysillä sisältöön, kuvailee eräs tapahtuman osallistujista.

Kumppanuuksia, verkostoja ja kansainvälistä jatkoa

Hankkeen aikana syntyi uusia verkostoja ja yhteistyökuvioita. Hoitokunnan puutarhuri on tällä hetkellä residenssissä hollantilaisen kumppaniorganisaation vieraana, ja projektin esittelyt jatkuvat esimerkiksi ranskalaisessa kestävän kehityksen seminaarissa.

Osallistujajoukko oli laaja-alainen: mukana oli arkkitehteja, maisema-arkkitehteja, rakennuskonservaattoreita, insinöörejä, puutarhureita, biologeja sekä koulutuksen ja kestävyyden asiantuntijoita.

– Tämä oli todellinen asiantuntijoiden yhteisö, jossa jokainen oppi toisiltaan. Hakemuksen teko oli työlästä, mutta könttäsummamalli toimi hienosti: kun rahoitus oli selkeä, pystyimme keskittymään työn tekemiseen, projektin koordinaattori Lind toteaa.

Kaikki hankkeen vaiheet dokumentoitiin matkakertomusten ja raporttien muodossa, jotta syntynyt tieto säilyy ja on jaettavissa myös muille, sekä tuleville asiantuntijapolville.

TEKSTI: Tuija Lind, Sari Huttunen