Teatterin maailma rikastuttaa nuorisovaihdon – Loimaalla puitiin turvallisempaa tilaa ja päästettiin irti
Loimaalla on tehty teatterin ympärille rakentuvaa yhteistyötä Irlannin suuntaan jo tovi. Loimaan Seudun Teatteriyhdistys ry:n edellisen nuorisovaihdon loppupuolella sade ropisi ja ideat lentelivät, kun nuoret kävelivät irlantilaisella maaseudulla ja pohtivat tulevaa. Olisipa kiva päästä vähän vapautumaan ja testaamaan omia rajoja, nuoret tuumivat sateenvarjojen alla, ja siitä sai alkunsa vuonna 2025 toteutettu nuorisovaihto Let It Go.
Hakemusteksti kulki Loimaan ja County Limerickin teatterien välillä nuorten tapaamisten mukaisessa rytmissä, ohjaaja Sari Äikää-Torkkeli kertoo. Ennen nuorisovaihtoa Suomen nuoret tapasivat jo viikoittain. Sopivien ajankohtien löytäminen ei aina ollut helppoa teatteriharjoitusten, muiden harrastusten ja koulun ristivedossa. Youth leadereina toimineiden Papun ja Eemilin mukaan sitoutuminen hankkeen suunnitteluun ja osallistumiseen ei kuitenkaan ollut vaikeaa. Irlannissa toteutetun nuorisovaihdon tuttuja ihmisiä odotettiin innolla Suomeen.
– Tärkeintä oli kansainvälisyys, ystävät ja teatteri, Papu kertoo. – Edellisessä vaihdossa Irlannissa mietittiin, että ehkä näitä tämmöisiä pelosta päästämisen aiheita voisi käsitellä. Halusin päästä tuomaan siihen oman näkökulmani.
Kielikysymykset yllättivät Papun ja Eemilin. Kehollinen ilmaisu ja sanaton viestintä tukivat niitä osallistujia, jotka tarvitsivat apua englannin ymmärtämiseen. Vaikkapa leikin ohjeistukset voitiin selittää englanniksi hyvinkin yksityiskohtaisesti, kunhan kehollinen viestintä oli mukana helpottamassa ymmärtämistä. Suomeksi voitiin sitten tehdä tiivistys edellä sanotusta.
– Pääsin myös vähän tulkkaamaan nuoren, joka ei hirveämmin puhunut englantia, ja irlantilaisen ohjaajan, joka ei ollenkaan puhunut suomea, välistä keskustelua. Mun mielestä oli tosi ihanaa huomata, miten tämä irlantilainen silti koko ajan puhui tälle nuorelle, vaikka siinä oli tämmöinen välikäsi, Eemil kertoo.
Turvallisempaa tilaa voidaan tutkia draaman keinoin
Edellisestä nuorisovaihdosta juontui paitsi itse aihe, myös halu panostaa turvallisemman tilan luomiseen sekä etukäteen että vaihdon aikana. Turvallisemman tilan käsitteen hahmottaminen oli koettu haastavaksi varsinkin vieraalla kielellä, ja aikaa sen käsittelyyn oli ymmärrettävästi kaiken muun ohjelman lomassa melko vähän. Avuksi ja asiantuntijaksi saatiin edellisessä vaihdossa mukana ollut Lari Lauanne.
– Mietimme, millä tavalla saataisiin lyhyessäkin ajassa selkeästi tuotua niitä asioita esille, Lauanne kertoo. – Niin että niitä olisi mielekästä käydä läpi ja pohtia fasilitoituna mutta kuitenkin osallistujien kesken.
Ratkaisuksi syntyivät kuvakortit, jotka auttavat hahmottamaan, mitä turvallisemman tilan periaatteilla tarkoitetaan ja minkälaisiin tilanteisiin ne voivat liittyä. Niiden tueksi Lauanne kehitti dialogeja, jotka toivat draaman keinoin mukaan vuorovaikutteisuutta.
– Keksimme, että jos kokeilisi ja tekisi näihin kortteihin ja periaatteisiin sellaiset elävät draamalliset tilanteet, Sari Äikää-Torkkeli selittää. – Kaksi Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoista, jotka olivat Loimaan nuorisotoimella kesävapareina, lupautuivat tulemaan tähän näyttelijöiksi. Nuoret ensin tutustuivat kortteihin pienryhmissä, sitten tuli jokin kohtaus, ja sen jälkeen nuoret saivat jutella ja nostaa esiin kortteja, jotka heidän mielestään toteuttivat sitä kohtausta. Sopivia periaatteita nousi aina tosi paljon. Se opetti mielestäni meille sen, että ne on ihan niitä keskeisiä meidän ihmisarvoon ja toistemme kanssa täällä olemiseen liittyviä periaatteita: kunnioitusta, kuuntelua, avoimuutta ja vuorovaikutusta.
Joistakin korteista heräsi myös keskustelua Suomen ja Irlannin ryhmien välillä. Esimerkiksi ruokarauha ja kehorauha eivät sellaisenaan olleet irlantilaisnuorille tuttuja käsitteitä. Yhteisen keskustelun ja pohdinnan avulla niitä saatiin avattua myös englanniksi. Ja ehkäpä joihinkin periaatteisiin kiteytyy jotakin kyseisen maan keskustelukulttuurista ja arvoista, eivätkä siksi ole sellaisenaan käännettävissä toiselle kielelle.
– Ruokarauha on tosi suomalainen käsite, Papu miettii. – Me jouduttiin oikein puimaan läpi, mitä se tarkoittaa. Eli ei siis sitä, että ollaan vaikka vain hiljaa ruokaillessa vaan ettei kommentoida toisen ruokailua.
Turvallisemman tilan periaatteiden ei tarvitse olla mitenkään kiveen hakatut, Lauanne muistuttaa. Suomessakin ne tulevat vastaan välillä vähän tiiviimmässä muodossa, välillä taas laajemmassa.
– Itse yritin korteissa kiinnittää huomiota moninaisuuden näkökulmaan ja keskustelukulttuuriin kuten kiittämiseen ja kannustamiseen, Lauanne kertoo.
– Ei se ole nollatoleranssi, pohtii puolestaan Papu. – Ei näitä opita ensi-istumalta vaan saa tehdä virheitä. Joskus voi myös tuntua vaikealta sanoa ei. Toisaalta välillä tuntui hyvältä mennä vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin, koska tiesi että siitä tilanteesta on mahdollista astua ulos. Rajoja kunnioitettiin mutta oli mahdollisuus myös testailla sitä, missä ne omat rajat menee, Papu selittää.
Eemil jatkaa: – Turvallisempi tila on tosi ihana termi. Aina opitaan uutta ja voidaan kehittyä. Sekin luo turvallisempaa tilaa, että on virheen tai oppimisen varaa.
Kortit nostettiin vaihdon ajaksi hyllynreunalle näkyviin, mistä ne oli helppo napata käsittelyyn tilanteen niin vaatiessa. Lisäksi ohjaajat saivat tuekseen materiaalia esimerkiksi sateenkaarinuorten kohtaamiseen ja sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen.
Myyttejä törmäyttämässä
Loimaan ja County Limerickin teatteriharrastajien vaihdoissa iso rooli on luonnollisesti teatterilla.
– Teatterin menetelmillä jaetaan todellisuutta ja luodaan sitä yhdessä. Se on tosi mielekästä, Äikää-Torkkeli pohtii. – Tällä kertaa esitys yhdisti kaksi myyttiä: irlantilaisen Children od Lír -tarinan ja Lemminkäisen. Nimeksi tuli Lírminkäinen.
Uusi myytti esitettiin kymmenen pienen kohtauksen avulla, ilman repliikkejä. Nuoret muodostivat neljä ryhmää: syntyi perinteiseen tapaan näyttelevät tarinankertojat ja sankarit, äänestä ja musiikista vastaava ryhmä, luonnonelementtejä kuten aurinko, kuu, meri ja tuuli edustava ryhmä sekä olennot kuten maahiset, kääpiöt, keijut ja bansheet.
– Ihanaa tässä oli se, ettei katsoja välttämättä tiennyt minkämaalainen joku on. Kaikki olivat tasa-arvoisina tuottamassa liikettä ja tarinaa. On aina suunnaton ihme, miten tuollaisessa lyhyessä ajassa syntyy esitys, Äikää-Torkkeli iloitsee.
– Halusimme mahdollisimman paljon semmoista ensamble-työtä, Papu kertoo. – Meillä ei esimerkiksi ollut lavasteita, vaan ihmiset rakensivat sen maailman lavalle kehollisen teatterin avulla. Sitä oli tosi kiva tehdä ja luoda, kun vapautta ja luovaa työtä oli enemmän. Olihan se tietenkin myös paljon näyttävämpi!
Lauanne kannustaa myös teatterin ulkopuolella toimivia lainaamaan rohkeasti menetelmiä teatterin maailmasta. Aloittaa voi vaikkapa turvallisemman tilan korteista ja niiden tueksi kehitetyistä dialogeista. Kehollinen ilmaisu voi toimia tukena turvallisempaan tilaan tutustumisessa ja auttaa ihmettelemään asioita yhdessä ohjaamisen tai opastamisen sijaan.
– Teatterin maailmasta voi myös ennakkoluulottomasti ottaa sisältöä vaikkapa ryhmäytymisen menetelmäksi, Lauanne rohkaisee.
Teksti: Riikka Uljas-Bärman