”Tunnistimme, että meillä voisi olla toisillemme annettavaa”

Sateenkaari-ikkuna ry:n ja Ljubljana Priden edustajat kohtasivat toisensa ensikertaa pari vuotta sitten Sloveniassa. Alusta asti tuntui, että organisaatioilla on yhteinen kieli ja paljon annettavaa toisilleen.

– Puhuimme nuorista ja pidimme molemmin puolin vertaistukea tosi tärkeänä. Meillä oli myös sama kokemus siitä, että iso osa sateenkaarinuorista ei syystä tai toisesta hakeudu palveluihin, vaikka tarvetta olisi, Sateenkaari-ikkunan toiminnanjohtaja Sari Rantaniemi kertoo. 

Yhteistyön liekki roihahti nopeasti. Rantaniemen mukaan Sateenkaari-ikkuna oli tuolloin organisaationa aivan aloituspisteessä. Heille kumppanuus ljubljanalaisen organisaation kanssa tarjosi mahdollisuuden kehittää toimintaa perusteista lähtien, mikä tarkoitti tukea organisaation ja sen nuorisotyön rakenteiden luomiseen sekä tutustumista EU:n rahoitusohjelmiin.

Kumppaneita yhdistivät samanlaiset lähtökohdat; molemmat yhdistykset olivat alkujaan muutaman aktivistin kotoa käsin pyörittämiä nyrkkipajoja. 

– Koin slovenialaisen kumppanin olevan meille todella hyvä mentori, koska heillä oli ymmärrystä siitä, millaista on perustaa järjestö ja kasvaa sen mukana, Rantaniemi kertaa.

Mutta oli yhteistyölle muitakin perusteluja:

– Keskeinen syy siihen, että ollaan koettu tarvitsevamme kansainvälistä yhteistyötä, on, ettei Suomessa ole osaamista sateenkaari-ihmisten asunnottomuuden ja syrjäytymisen teemoista, selittää Rantaniemi, joka kertoo puhuneensa aiheen tärkeydestä Suomessa vuosia saamatta mainittavaa vastakaikua. 

Sateenkaariyhteisössä kaikki tietää jonkun, joka on ollut asunnoton.

Asunnottomuus ja mielenterveyden haasteet ovat viheliäinen mutta heikosti tunnistettu ongelma

– Sateenkaariyhteisössä kaikki tietää jonkun, joka on ollut asunnoton. Siitä on keskustelua jonkin verran, mutta ei se ole yhteisön ykkösaihe, Rantaniemi sanoo. 

Tarkkaa tilastotietoa sateenkaari-ihmisten asunnottomuuden yleisyydestä ei ole, sillä tilastoihin ei kerätä tietoa sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kuitenkin noin joka viides sateenkaari-ihminen kokee elämänsä aikana joko asunnottomuutta tai sen uhkaa, transihmisistä jopa joka kolmas. Syyt ovat tähän ovat moninaisia; taustalla voi olla katkenneita perhesuhteita, kiusaamista, syrjintää, yksinäisyyttä, työttömyyttä jne. 

Myös mielenterveyden haasteet ovat yleisiä. Syy ei ole sateenkaari-ihmisissä itsessään, vaan heidän elämänkokemuksissaan. 

– Mielenterveyttä haastaa erityisesti asunnottomuus tai sen uhka. Toisaalta heikentynyt mielenterveys voi olla myös syy asunnottomuudelle – ihmisellä voi olla tietoa, osaamista ja kykyä, mutta ei jaksamista omien asioiden hoitamiseen, Rantaniemi selittää asunnottomuuden ja mielenterveyden haasteiden yhteenkietoutumista. 

Aiheesta on kuitenkin vaikea puhua, sillä yhteiskunnallisen hyväksynnän saaminen jo pelkän sateenkaarevan identiteetin takia on vaikeaa. Sen lisäksi näkyväksi tuleminen esimerkiksi asunnottomuuden, mielenterveyden tai päihderiippuvuuden teemoihin liittyen voi olla ylivoimaista. 

– Vaikeassa elämäntilanteessa sateenkaarinuoret saattavat kokea, että tavanomainen sateenkaareva vertaistoiminta on liian ison kynnyksen takana, valistaa Rantaniemi.

Rantaniemen mukaan sekä Sateenkaari-ikkuna että slovenialainen kumppani kohtaavat paljon nuoria, jotka eivät ole missään muussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatussa toiminnassa mukana: 

– Nuoret tukevat toisiaan ja saattavat uupua toimiessaan toisiensa vertaisina omilla vähillä resursseillaan. Ajatus siitä, että haluamme tukea sateenkaarinuoria olemaan vertaisia sosiaalisesti kestävämmällä tavalla, sai alkunsa juuri tästä havainnosta, hän summaa.

”Pienimuotoinen kumppanuushanke tuntui semmoiselta, että sitä uskaltaa hakea”

Erasmus+ -rahoituksen pariin Sateenkaari-ikkunan johdatteli ohjelman hyvin tunteva ja sitä monipuolisesti hyödyntävä slovenialaisorganisaatio. Suomalainen organisaatio uskalsi lähteä koordinoimaan yhteistä hanketta, koska tiedossa oli, että kumppani pystyy tukemaan matkan varrella.

– Pienimuotoinen kumppanuushanke tuntui semmoiselta, että tätä uskaltaa hakea, Rantaniemi kiteyttää.

Rantaniemi kiittelee myös Sateenkaari-ikkunan rohkeaa ja innovatiivista porukkaa. Vaikka toiminnanjohtaja on yhdistyksen ainoa työntekijä, mukana on ollut joukko kokemusasiantuntijoita, vertaisohjaajia ja vapaaehtoisia. 

Pienimuotoiset kumppanuushankkeet soveltuvatkin erinomaisesti juuri kokemattomampien toimijoiden ensikosketukseksi Erasmus+ -ohjelmaan. Rahoitus on niin sanottu könttäsumma, joko 30 000 tai 60 000 euroa, jolla voi tehdä aika lailla mitä haluaa, kunhan suunnitelma on toimintotyypin tavoitteiden mukainen. 

Sateenkaari-ikkunan yhteistyöhanke koostui viidestä osasta, joista kaksi ensimmäistä keskittyi toimijoiden kapasiteetin vahvistamiseen ja verkostoitumiseen.  

– Aluksi meiltä lähti kolme henkeä Sloveniaan tutustumaan Ljubljana Priden perustoimintaan, nuorisotyöhön ja etenkin Erasmus+ -ohjelman mahdollisuuksiin. Siellä kun on jatkuvasti jotain kansainvälistä projektia meneillään, Rantaniemi selittää.

Seuraavaksi kumppanit kohtasivat Brysselissä opintovierailulla, jonka tavoitteena oli tutustua paikallisiin toimijoihin ja oman toiminnan kannalta keskeisiin eurooppalaisiin kattojärjestöihin.

Malli ja manuaali sosiaalisesti kestävästä vertaistoiminnasta

Hankkeen tärkein osuus oli kuitenkin sosiaalisesti kestävän vertaistoiminnan kehittäminen asuntoasioiden ja mielenterveyden kanssa painiskeleville sateenkaarinuorille:

– Lähdettiin luomaan hyviä käytäntöjä. Meillä Sateenkaari-ikkunassa on paljon kokemusasiantuntijoita mukana, ja Suomessa on runsaasti kokemusta siitä, kuinka vahva vertaistyö tuodaan osaksi erilaisia palveluja. Tämä oli se, missä me pystyimme viemään omaa osaamistamme Sloveniaan, Rantaniemi sanoo.

Hankkeen loppuaika kuluikin vertaistyön mallintamiseen, vertaistyön valmennuksen pilotoimiseen ja vertaistyön manuaalin tuottamiseen. 

Lopputuotoksena valmistunut vertaistyön manuaali opastaa, mitä vertaistoiminta vaatii organisaatiolta ja sen työntekijöiltä. Se sisältää kuvauksen vertaistyön valmennuksesta sekä teoreettisempaa taustaa sateenkaarinuorten – mukaan lukien turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat – mielenterveydestä ja vähemmistöstressistä. Lisäksi mukana on kirjoituksia hankkeen aikana nousseista havainnoista, kuten saavutettavuuteen ja neurokirjoon liittyvistä erityiskysymyksistä.

Syvimmän muistijäljen Rantaniemeen on jättänyt Sloveniassa järjestetty vertaisvalmennuksen pilotti. Valmennukseen osallistui sekalainen joukko nuoria, joista osa oli joutunut oman sateenkaarevuutensa vuoksi jättämään kotimaansa ja päätynyt Sloveniaan. 

– Erilaisten taustojensa takia nuoret ehkä alussa kyseenalaistivat, onko heillä mitään annettavaa aiheeseen. Ammattilaisena sitä on nähnyt monenlaista, mutta jotenkin se hetki, kun nuoret tajusivat, miten paljon heillä on yhteistä… Voidaan olla tosi erilaisia, mutta silti niin samanlaisia! Uskon, että se kokemusten jakamisen kautta syntynyt vahva yhteys kantaa pitkälle, hän huokaa.

Sivutuotteena solidaarisuushanke ja uskoa tulevaisuuteen

Rantaniemeä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, miten paljon pieni ja melko kokematon organisaatio on saanut aikaan vain yhden vuoden aikana. 

– Joo, olen saanut palautetta, että hanke on kunnianhimoinen, tehtävää paljon ja tiukat aikataulut. Kyllä se loi painetta etenkin kesällä, Rantaniemi myöntää.

Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, vaikkei koko ajan ole ollut helppoa. Yhdistyksen ainoana työntekijänä Rantaniemi on ottanut haltuun hanketyön kiemurat ja hallinnolliset työkalut.

– Se on vaatinut sen, että ottaa asioista selvää. Mutta mä oon oppinut ihan hirveästi ja organisaatio on oppinut tosi paljon. 

Ensikertalaista ovat helpottaneet Erasmus+ -ohjelman kansallisen toimiston järjestämät haku- ja hankeneuvontatilaisuudet, joihin Rantaniemi on osallistunut ahkerasti ja joita hän myös kehuu helposti lähestyttäviksi. 

– Henkilökunta on ihanaa. Viime viikko viestiteltiin loppuraportista ja kysyin niin yksityiskohtaisia ja urpoja kysymyksiä, et välillä ihan hävetti, hän nauraa. 

Rantaniemelle kansainvälinen yhteistyö on aina näyttäytynyt innostavana ja monipuolisia mahdollisuuksia tarjoavana vaihtoehtona. Kansallisten rahoituskanavien supistuminen saa Erasmus+ näyttämään potentiaaliselta kasvun mahdollistajalta.

– Se luo uskoa tulevaan, kun tietää kaikista näistä mahdollisuuksista, joita voi askel kerrallaan alkaa toteuttaa, Rantaniemi pohtii.

Eikä Sateenkaari-ikkuna ole jäänyt lepäämään laakereilleen. Kaikista hankkeen tuloksista Rantaniemen lempilapsi on hankkeen aikana mukaan tulleiden nuorten ideoima solidaarisuushanke. Nuoret pitivät asunnottomuusteemaa niin tärkeänä, että halusivat tehdä oman osansa sen esiin tuomiseksi. 

Eikä tässä vielä kaikki: vuoden viimeisen hakukierroksella on taas uusi hankehakemus vetämässä. 

Teksti: Hilma Ruokolainen