Alina Ankudovich ja Anna-Leea Määttä: EuroPeers-vertaistiedottajuus kysyy kehittäjämieltä ja motivaatiota kulkea rinnalla
– Tää on ihan mun lempiaiheeni! Jarruttakaa sitten, jos alkaa mennä liian pitkälle, varoittelee Alina hyväntuulisesti.
Kaikki alkoi Pielaveden nuorisovaltuustosta, jonka kautta 16-vuotias Alina pääsi opiskelijaedustajana Viroon. Seuraavaksi hän löysi itsensä Erasmus+ -kumppanuusseminaarista Norjasta.
– Siellä uudessa ympäristössä oli täysin eri ilmapiiri. Tuli jotenkin semmoinen taikuuden fiilis, joku sisäinen valo syttyi. Kotiin palatessa kokemusta oli vaikea selittää muille. Tuli ajatus, että heidän pitäisi kokea se itse, Alina muistelee.
Anna-Leea nyökyttelee tietävästi. Hän löysi tiensä nuorisovaihtoihin Kontiolahden ja Joensuun suomalais-venäläisen koulun kautta.
– Ne reissut on niin kokonaisvaltaisia kokemuksia, melkein kuin joku Big Brother -talo, hän lohkaisee. – Utelias nuori jää helposti koukkuun siihen yhteisölliseen fiilikseen ja maailman avartumiseen.
Kaksikko vitsailee kehittäneensä hyvänlaatuisen addiktion ja edenneensä sen myötä nuorisovaihdoissa vastuullisempiin rooleihin. Alina on sittemmin osallistunut ahkerasti nuorisoalan kansainvälisiin koulutuksiin, ja Anna-Leea suorittanut työharjoittelut Italiassa ja Ranskassa sekä vapaaehtoisjakson Portugalissa.
– Asuin siellä, täällä ja tuolla, mutta CV:seen voisi käytännössä laittaa työnantajaksi Euroopan unionin, hän summaa.
Luonteva luisuminen vertaistiedottajaksi
Vaikka kaksikko tapaa toisensa ensi kertaa, selviää, että heidän polkunsa ovat kulkeneet hämmästyttävän rinnakkain.
Molemmilla on pohjalla matkailualan tutkinto, josta opinnot ovat jatkuneet yhteisöpedagogiikan pariin EU-hankkeiden herätettyä ammatillisen mielenkiinnon nuorisoalaa kohtaan.
Kansainvälistymisen ilosanoman levittäminen on kummallakin alkanut jo ennen EuroPeerin titteliä: Alinalla sosiaalisessa mediassa ja Anna-Leealla vapaaehtoisena Portugalissa.
– Koen, että tein EuroPeerin työtä jo anyways, kun huomasin, että paikallisen nuorisotalon nuoret koki vahvasti, että täytyy olla rikas matkustaakseen, Anna-Leea kertaa. – Ajatus maksutta ulkomaille pääsemisestä sai monen silmät loistamaan epäuskoisina.
Suoritettuaan vapaaehtoisvuoden päätteeksi EuroPeers-koulutuksen Slovakiassa Anna-Leea haaveili perustavansa Portugaliin sieltä puuttuvan kansallisen verkoston.
Esteeksi muodostuivat koronapandemia ja järjestösektorin leikkaukset. Niinpä Anna-Leea palasi Suomeen ja solahti sen sijaan osaksi täkäläistä EuroPeers-verkostoa.
Opetushallituksen ylläpitämä verkosto rakentaa yhteisöä EU:n nuoriso-ohjelmiin osallistuneille ja tarjoaa heille kanavan toimia vertaistiedottajina – tai kuten Alina ja Anna-Leea yhteistuumin kiteyttävät:
– EuroPeer tukee toisten nuorten kansainvälistä polkua, on sellainen motivoitunut rinnallakulkija.
Yleisöjen eteen ja pyöreiden pöytien ääreen
Anna-Leean EuroPeer-ura huipentui viime vuonna jäsenyyteen verkoston kansallisessa kehittäjäryhmässä.
– Koen, että siellä mulla oli eniten annettavaa, koska se oli semmoista strategista kehittämistä, hän perustelee.
Hän pääsi työskentelemään verkoston hyväksi kartoittamalla vertaistiedottajien mahdollisia yhteistyötahoja, päivittämällä materiaalipankkia sekä esittelemällä ryhmää kansainvälisten EuroPeers-koordinaattoreiden vierailulla.
Alina on puolestaan tahollaan astellut kolmesti Savonian ammattikorkeakoulun yleisön eteen esittelemään EU-ohjelmia sekä ottanut osaa kansainväliseen EuroPeers-verkostotapaamiseen.
Erityisen ylpeä hän on Hyvärilässä järjestetystä nuorisovaihdosta, johon saatiin saksalainen EuroPeer-kollega Almut pitämään esitelmä kuuden osallistujamaan nuorille.
– Yleisöltä tuli valtavasti kysymyksiä, ja saatiin iso määrä ihmisiä liittymään mukaan verkostoon! Alina iloitsee.
Toinen huippuhetki oli, kun Alina pääsi kutsuvieraana kurkistamaan kulissien taa EU-ohjelmien viestintävastaavien kansainväliseen CIOST-tapaamiseen. Siellä hän näki, miten moneen suuntaan huomiota ja budjettia allokoidaan ja kuinka hitaasti asiat ajoittain etenevät.
– Pääsi niin sanotusti siihen aivotoiminnan ytimeen, Alina intoilee. – Oivalsin, että on oltava kärsivällinen, jos haluaa jonkin idean läpi.
Mediaseksikkäitä appeja ja luottamuksen siltojen rakentamista
EuroPeereinä Alinaa ja Anna-Leeaa yhdistää motivaatio tehdä kansainvälistymisestä saavutettavampaa yhä moninaisemmalle joukolle nuoria.
– Viestintä on aina haaste, Anna-Leea linjaa. – Tietoa on ripotellen vähän siellä sun täällä. Kehittäjäryhmässä me puhuttiin paljon siitä, että pitäisi olla joku mediaseksikkäämpi platform, sivusto tai appi.
Silti saavutettavuus ei palaudu platformeihin tai appeihin.
Tarvitaan pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista ja kulttuurista ymmärrystä. Sen Alina huomasi harvaan asuttuihin seutuihin keskittyneellä Erasmus+ -opintovierailulla Armeniassa.
– Tajusin, että varsinkin alaikäisten nuorten osallistuminen voi jäädä siitä kiinni, kuinka tuttu tämä Erasmus-maailma on heidän vanhemmille. Kulttuurista riippuen pitäisi avata ihan eri tavoilla, mihin omaa lasta ollaan lähettämässä ja miksi.
Sama pätee Anna-Leean mukaan myös koto-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Hän viittaa osana opinnäytetyötään järjestämäänsä antirasismikoulutukseen, jossa käsitteli sitä, miten EU-mahdollisuudet voivat näyttäytyä osalle nuorista etäisinä ja vain tietyn piirin juttuna.
– Ei auta, että jalkaudutaan kerran jonnekin, vaan presenssi pitäisi säilyttää, Anna-Leea painottaa. – Esimerkiksi joidenkin musliminuorten, varsinkin tyttöjen, kohdalla perheiden suojelevaisuus voi korostua. Siksi olisi tärkeää, että heillä olisi omasta yhteisöstään tuttuja aikuisia, jotka tuntevat nämä mahdollisuudet.
Lopulta kyse on samaistuttavista esikuvista, jotka muuttavat kaukaisilta tuntuvat mahdollisuudet realistisiksi.
Pikkupaikkakunnilla varttunut kaksikko muistaa itsekin, kuinka ratkaisevaa ensimmäiselle reissulle oli lähteä yhdessä ystävän kanssa ja kuinka hämmentävältä tuntunut eurooppalaisuuden käsite alkoi vähitellen valjeta.
– Ymmärsin, että näissä hankkeissa eurooppalaisuus perustuu arkipäivän kohtaamisiin ja yhteistyöhön, Anna-Leea sanoittaa. – Se ei ole yksi tapa olla, vaan näyttää erilaiselta eri ihmisille ja yhteisöissä.
Teksti: Laura Mettälä
Alina Ankudovich, 24, Lappeenranta
● Kotoisin Pietarista, josta muutti perheineen Pielavedelle 10-vuotiaana.
● Valmistui restonomiksi Kuopiossa ja muutti rakkauden perässä Lappeenrantaan. Opiskelee parhaillaan yhteisöpedagogiikkaa, etsii töitä EU-ohjelmien ja kansainvälisten asioiden parista sekä kartoittaa nuorisovaihtohankkeen mahdollisuuksia tutun irlantilaiskumppanin kanssa.
● Tärkeintä elämässä on terveys ja lähipiiri – lopulta muulla on vähän merkitystä.
● Toisi maailmaan oikeudenmukaisuutta antamalla ihmisille kulttuuritaustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet: “Menisimme samassa jonossa, eikä kenelläkään olisi ohikulkuoikeutta.”
● Hanke: EuroPeers on yhteistyöhanke, joka rakentaa yhteisöä Erasmus+ nuorisoalan ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen hankkeisiin osallistuneille nuorille ja tarjoaa heille mahdollisuuksia toimia vertaistiedottajina. Opetushallitus ylläpitää EuroPeers-verkostoa Suomessa yhteistyössä Allianssin nuorisovaihdon kanssa.
Anna-Leea Määttä, 28, Helsinki
● Kotoisin Jyväskylästä, kasvanut Kontiolahdella ja asunut viime vuodet Helsingissä.
● Yhteisöpedagogi, jolla on myös ammattikoulututkinto matkailualalta sekä maisterin paperit sosiaalisen syrjäytymisen ohjelmasta Åbo Akademista. Työskennellyt viime vuodet ohjaajana lastensuojelussa ja aloittanut uudessa työssä ryhmätoiminnan koordinaattorina Helsingin 4H-yhdistyksessä.
● Tärkeintä elämässä on vapaus – siinä merkityksessä, että jokaisella olisi vapaus elää omannäköistä elämää ja sen seurauksena antaa vastavuoroisesti takaisin ympärilleen.
● Toisi maailmaan oikeudenmukaisuutta poistamalla syrjinnän ja rasismin, jotta esimerkiksi kaikilla nuorilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja työllistyä.
● Hanke: Sama kuin yllä.
Haastattelu on osa 24.4.–1.5.2026 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin.