Janni Turpeinen: Vapaaehtoisena “saat käytännössä ilmaiseksi maailman kalleimman kokemuksen”

Kun Wrocławista tuli Jannin koti kymmenen kuukauden ajaksi, kotoisuuden tunne kumpusi pienistä arkisista samankaltaisuuksista paikallisten kanssa. 

– Mun mielestä oli maailman ihaninta, että kun Puolassa meni ruuhka-aikaan ratikkaan, siellä oli 90 prosenttia ajasta täysin hiljaista! Heilläkin on sellainen oman tilan periaate, Janni muistelee. 

Puolalaisen raitiovaunun rauhaan Jannin oli johdattanut lupaus, joka jäi mieleen kansainvälisiä vapaaehtoisia lähettävän ja vastaanottavan Maailmanvaihdon esittelykäynniltä: Euroopan solidaarisuusjoukoissa pääsee ulkomaille asumaan – “ilmaiseksi”. 

Merkityksellistä työtä – mutta kenelle? 

– Vapaaehtoistöihin hakeminen sai mut ajattelemaan sitä, kenelle mä teen sitä työtä, Janni kertoo. – Palkkaa ei makseta, joten mikä mun motivaattori on? 

Puolalaisjärjestö Foundation of Social Integration Promin toiminta vähävaraisten lapsiperheiden, romaniperheiden ja ukrainalaisten sotapakolaisten hyväksi tuntui merkitykselliseltä. Myös työnkuva sosiaalisen median, video- ja valokuvauksen sekä tapahtumasuunnittelun parissa houkutteli. 

Silti työn merkityksellisyyden teema saa Jannin varsin mietteliääksi. 

Oman työajan kuluminen pitkälti ruudun ääressä tai muiden vapaaehtoisten seurassa sai tarkkanäköisen nuoren kyseenalaistamaan panoksensa suoraa vaikutusta paikallisyhteisöön. 

– Mä en missään vaiheessa… Janni aloittaa, mutta korjaa sitten itseään: – Hmm, mä olin sanomassa, etten kokenut vaikuttavani siihen paikalliseen yhteisöön. Nyt aloin pohtia, vaikutinko sittenkin, koska näin, miten iloisiksi ne lapset tuli meidän järjestämissä tapahtumissa. 

Jannin mieleen nousee erityisesti muisto vapaaehtoisjakson viimeiseltä viikolta, kun päiväkoti-ikäinen lapsi palasi jo kerran paikalta poistuttuaan takaisin – vain toivottaakseen Jannille “hyvää päivää”. 

– Mun sydän suli siinä paikassa! Hän oli kattonu jostain kääntäjästä, että miten hän voi moikata mua suomeksi. Se oli niin sympaattinen juttu. 

Ystävyyttä ja yksinäisyyttä monikulttuurisessa miljöössä 

Alussa Jannista tuntui, että muut vapaaehtoiset lämpenivät uusille tuttavuuksille nopeammin. Hän ei osaa sanoa, oliko se “suomalainen kulttuuri -juttu” vai “minä-juttu”. 

Monilla muilla oli porukassa myös muita samasta maasta tulleita, kun taas toista pohjoismaalaista ei vapaaehtoispiireissä ollut. Se tuntui ajoittain yksinäiseltä, sillä Janni tunnisti itsessään kaipuun oman kulttuurin jakamiseen. 

Vapaaehtoisjakson jälkipuoliskolla osa ystävyyksistä kuitenkin syveni, ja lopulta kulttuuri oli niissä vain yksi asia muiden joukossa. 

– Ollaan kuitenkin kaikki omanlaisiamme persoonia, sama se mistä tullaan. Ystävyyksiä voi rakentaa monenlaisten siltojen yli, Janni pohtii, ja antaa esimerkin: – Yksi mun parhaista ystävistä ei saapuessaan käytännössä puhunut englantia, mutta jotenkin me opittiin kommunikoimaan ja pitämään hauskaa yhdessä! 

Monikulttuurisessa kämppis- ja kaveripiirissä oppiminen tapahtui keskustelujen lisäksi käytännön tilanteita tarkkailemalla. 

– Me totuttiin siihen, että ei aina heti ymmärretä toistemme tapoja. Sellaisen suvaitsevaisuuden oppiminen olisi monille hyödyllistä. 

Matka omaan itseen kaukana kotoa 

Jälkeenpäin Janni arvioi vapaaehtoisjakson kirkastaneen hänen arvojaan. Avoimuus uusille kokemuksille vahvistui. Ja toisaalta: kun kävi kaukana omista läheisistä, heitä oppi arvostamaan uudella tavalla. 

Arvokartan lisäksi kokemus viitoitti opiskelualan valintaa. Sosiaalisen median työtehtävät herättivät kiinnostuksen markkinointiin, ja palo kansainvälisyyteen ohjasi nimenomaan kansainvälisen liiketoiminnan tutkinto-ohjelmaan. 

Vapaaehtoisjaksoon kuuluneet vastoinkäymiset puolestaan vauhdittivat Jannin itsenäistymistä. Nyt hän luottaa siihen, että selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Jälkeenpäin esimerkiksi oman kielitaidon jännittäminen on tuntunut “tosi tyhmältä pelolta”. 

Kun Jannilta kysyy, kenelle hän suosittelisi tänä vuonna kolmekymppisiään juhlistavaa eurooppalaista vapaaehtoistoimintaa, hän parahtaa:

– Voi, kun mä haluaisin sanoa, että ihan kaikille ja kaikista mahdollisista syistä! Toisaalta haluaisin, että sellaiset ihmiset näkisi tän mahdollisuuden, kenelle se ei oo ilmiselvä vaihtoehto. Vapaaehtoistyö ei oo pelkästään ilmaista työtä, vaan myös sijoitus suhun ittees. Sä saat käytännössä ilmaiseksi maailman kalleimman kokemuksen! 

Tulevaisuus täynnä toivoa – ja epävarmuutta 

Lähitulevassa Jannilla häämöttää muutto pääkaupunkiseudulle Aalto-yliopiston Mikkelin kampuksen siirtyessä Espoon Otaniemeen. Pienen paikkakunnan kasvatti myöntää, että hänellä on varauksensa pääkaupunkia kohtaan. 

– Lopulta Helsinki on aika monikulttuurinen paikka. On kansainvälisiä kulttuureja ja ihmisiä eri puolilta Suomea. Ehkä mä sulaudun sinne ihan hyvin, Janni tuumii rauhaa äänessään. 

Rauha kuitenkin hieman karisee, kun katse kääntyy laajempiin kysymyksiin. Vaikka Janni suhtautuu omaan tulevaisuuteensa toiveikkaasti, maailman tila herättää hänessä aivan toisenlaisia tunteita. 

Sodat, ilmastonmuutos ja polarisaatio huolettavat. Maailma ei suoraan sanoen vaikuta kovin oikeudenmukaiselta paikalta, saati monet vallankahvassa olevat ihmiset tehtäviinsä sopivilta. 

– Ja vaikka kaikki diktaattorit ja trumpit ja hirviömiljardöörit jotenkin deletoitaisiin, sinne nousisi joku muu. Korkeissa asemissa olevat ihmiset usein jotenkin sokaistuu, Janni huokaa. – Haluaisin, että maailman vaikutusvaltaisimmat ja rikkaimmat ihmiset näkisi, mitä elämä siellä toisessa ääripäässä on. 

Tulevaisuuden epävarmuus harmittaa Jannia paitsi omasta, myös kaikkien lasten ja nuorten puolesta. Eikä syyttä: tuoreen Nuorisobarometrin mukaan jo puolet suomalaisnuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. 

– Mutta ehkä moni nuori ajattelee myös, että me voidaan muuttaa asioita, koska me ollaan se tulevaisuuden sukupolvi. 

Teksti: Laura Mettälä 

Haastattelu on osa 24.4.–1.5.2026 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin. Tänä vuonna nuorisoviikko keskittyy solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan 30-vuotiseen menestystarinaan.