Kielikoulutusta ja yhteisöllisyyttä – ukrainalaiset vapaan sivistystyön piirissä 

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käynnistyi helmikuussa 2022. Ukrainasta tulleiden tilapäisen suojelun piirissä olevien henkilöiden suomen- ja ruotsin kielen koulutuksiin myönnettiin vapaalle sivistystyölle erillistä rahoitusta vuosina 2022–2025: vuosina 2022–2024 vuosittain viisi miljoonaa euroa ja vuonna 2025 neljä miljoonaa euroa.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi rahoituksen vapaan sivistystyön oppilaitoksille valtionosuusrahoituksena. Rahoitusta sai vuosina 2022–2025 lähes 60 oppilaitosta ympäri Suomen, niiden joukossa Laajasalon opisto Helsingissä, Linnasmäen opisto Turussa ja Vaasan kansalaisopisto Alma. Tässä jutussa kerromme näiden oppilaitosten kokemusten kautta, millaista ukrainalaisten kielikoulutus käytännössä oli etenkin sodan ensimmäisinä vuosina.  

Ukrainalaisille suunnattuja koulutuksia ryhdyttiin toteuttamaan keväällä 2022  

Ukrainalaisten koulutustarpeisiin pystyttiin vastaamaan nopeasti, sillä oppilaitoksilla on pitkä kokemus kieli- ja kotoutumiskoulutuksesta sekä valmius käynnistää kohderyhmälle räätälöityjä koulutuksia lyhyelläkin aikataululla. Jo ennen rahoituksen varmistumista opistoissa pohdittiin keväällä 2022 etenkin sitä, miten suunnitella kielikoulutukset ukrainalaisten tarpeiden mukaisesti ja mahdollisten erityistarpeiden mukaan.  

Suomeen saapuneet ukrainalaiset ohjautuivat oppilaitosten tarjonnan pariin kuntien ja työvoimapalveluiden kautta. Ukrainalaisten tavoittamista helpotti myös olemassa olevat yhteydet Suomessa jo asuviin ukrainalaisiin ja sotaa pakenevia ukrainalaisia auttaviin kansalaisjärjestöihin. Ukrainalaiset otettiin myös heti osaksi oppimisyhteisöä, mikä oli tärkeää heidän arkeensa kiinnittymisen kannalta. 

Ukrainalaisten opiskelijoiden määrät olivat korkeimmillaan vuosina 2022–2023. Etenkin noina vuosina oppilaitokset järjestivät ukrainaa osaavan opettajan tai ohjaajan tukemia vain ukrainalaisille suunnattuja kielikoulutusryhmiä. Näissä ryhmissä etuna oli opettajan tai avustajan kielitaito. Opettajien ja muun henkilökunnan ukrainan tai venäjän kielitaito helpotti arjen sujumista ja mahdollisti myös sen, että opiskelijat pystyivät halutessaan puhumaan muistakin kuin opintoihin liittyvistä asioista.   

Kielitaitoinen opettaja pysyi myös kärryillä siitä, millainen ilmapiiri opiskelijoiden keskuudessa vallitsi, ja mitkä asiat heitä puhututti – sodan tapahtumat kun tulivat väistämättä luokkahuoneeseen sosiaalisen median ja uutisvideoiden kautta. Toisaalta opiskelu tarjosi hengähdystauon jatkuvasta uutistulvasta ja epävarmuudesta, joka liittyi esimerkiksi Ukrainaan jääneiden läheisten turvallisuuteen.   

Moni opiskelija koki kuitenkin opiskelun tehokkaammaksi ryhmissä, joissa oli opiskelijoita eri maista. Tällöin suomen kieltä täytyi käyttää enemmän eikä omaan kieleen pystynyt samalla tavalla tukeutumaan. Myös oppilaitoksen järjestämä yhteisöllinen toiminta, kuten säännölliset kahvitunnit, lisäsi opiskelumotivaatiota ja tuki kielitaidon kehittymistä.   

Kielikoulutuksen tarve jatkuu edelleen  

Kielikoulutuksiin osallistuneista ukrainalaisista suurin osa oli naisia ja heillä oli usein ammatillinen tai korkeakoulututkinto kotimaastaan. Monilla olikin halu oppia suomen kieli ja siirtyä työelämään. 

Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa jo viidettä vuotta, ukrainalaisten opiskelijoiden määrät vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ovat laskeneet, mutta kielikoulutuksen tarve jatkuu edelleen. Suurin osa ukrainalaisista opiskeleekin muiden maahanmuuttajien tavoin kotoutumiskoulutuksen ryhmissä oman kielitaitonsa mukaan.   

Epävarmuus tulevaisuudesta ja Suomessa oleskelun kestosta on vaikuttanut myös ukrainalaisten opiskelumotivaatioon. Joillekin opiskelijoille uusi alku Suomessa on herättänyt ajatuksen uuden ammatin opiskelusta: tällaisissa tapauksissa opinto-ohjauksen avulla on pohdittu keinoja hyödyntää jo hankittua koulutusta.   

Opetushallitus jakaa tänä vuonna toista kertaa valtionavustusrahoitusta maahanmuuttajanaisten työllistymistä edistävään suomen ja ruotsin kielen koulutukseen vapaan sivistystyön oppilaitoksille. Tätä rahoitusta voidaan kohdentaa esimerkiksi Suomeen muuttaneisiin naisiin, jotka eivät ole kotoutumiskoulutuksen piirissä ja työllistyäkseen tarvitsevat kielitaidon vahvistamista.  

Juttuun on haastateltu Laajasalon opiston vararehtoria Kaisa Herliniä, Linnasmäen opiston rehtoria Juha Kaivolaa ja Vaasan kansalaisopisto Alman johtavaa rehtoria Sannasirkku Autiota.