Kolmekymmentä vuotta polkuja kansainvälisyyteen ja solidaarisuuteen
Kun Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service, tunnettu myös EVS-lyhenteellä) vuonna 1996 käynnistyi, Suomi ja Eurooppa olivat varsin toisen näköiset kuin nykyisin.
– Alusta asti EVS:n tarkoituksena oli mahdollistaa nuorten osallistuminen yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja ympäristöllisiin projekteihin toisessa jäsenvaltiossa, ohjelman parissa työskennellyt johtava asiantuntija Terhi Liintola Opetushallituksesta kertoo. – Suomalaisille nuorille tämä tarkoitti uudenlaista reittiä kansainväliseen oppimiseen, ja suomalaiset vastaanottavat organisaatiot saivat ensimmäistä kertaa säännöllisen EU-rahoitteisen vapaaehtoistoiminnan mallin.
Pilottivuonna 1996 Euroopan komissio kehitti pohjan monivuotiselle vapaaehtoisohjelmalle. Euroopan tasolla ja kansallisesti oli luotava tukirakenteet, laatukäytännöt sekä koulutusmallit niin vapaaehtoisille kuin organisaatioillekin.
Nuorisotyön kentällä uusi ohjelma otettiin uteliaana vastaan. Jo pilottivuonna järjestöt, kunnat ja nuorisokeskukset lähtivät luomaan eurooppalaisia kumppanuuksia vapaaehtoistoiminnan järjestämiseksi. Ohjelman vakiintuessa mukana oli laajasti kuntien nuorisopalveluita, nuorisojärjestöjä, nuorten työpajoja ja nuorisotiedotuspisteitä.
– Puhuimme paljon kotikansainvälistymisestä, Liintola muistelee. – Kuinka monta lasta, nuorta, aikuista ja senioria EVS-vapaaehtoinen kohtasi paikallisyhteisössä jaksonsa aikana? Puhuttiin sadoista!
Näin myös paikalliset nuoret saivat kannustusta lähteä Eurooppaan vapaaehtoiseksi. Vapaaehtoisjakso tarjosi reitin pidemmälle ulkomaanjaksolle esimerkiksi välivuotta pitäville tai opintojen ulkopuolella oleville nuorille. Lisäksi vapaaehtoispalvelun kautta Eurooppa avautui niille nuorille, jotka tarvitsivat vapaaehtoisjaksollensa erityistä tukea esimerkiksi vamman tai terveydentilan vuoksi.
– Suomesta lähti kautta aikojen ensimmäinen apuvälinettä, tässä tapauksessa pyörätuolia, käyttänyt vapaaehtoinen, Liintola kertoo. – Suomessa puolestaan vastaanotimme ensimmäiset kehitysvammaiset EVS-vapaaehtoiset, kaksi Down-nuorta Maltalta.
Mukaan tulivat myös lyhytkestoiset ryhmähankkeet, jotka suunniteltiin erityisesti nuorille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia. Viimeaikaisten sääntömuutosten myötä lyhyemmät vapaaehtoisjaksot ovat tarjolla kaikille nuorille.
Vapaaehtoispalvelusta solidaarisuusjoukkoihin
Kun eri sektorit kattava yhteinen Erasmus+ -ohjelma vuonna 2014 käynnistyi, siirtyi EVS hetkeksi Erasmus+ -ohjelman alle. Vuonna 2018 käynnistynyt Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelma toi, kuten nimikin vihjaa, solidaarisuuden vapaaehtoistoiminnan keskipisteeseen.
Uudessa ohjelmassa vahvistuivat edelleen vapaaehtoistoiminnan vaikutukset ympäröivään yhteisöön. Samalla haettiin uusia kohderyhmiä nuorisotyön rinnalle. Uusia organisaatioita löysi mukaan toimintaan, ja toisaalta vanhat toimijat löysivät ympäriltään uusia yhteistyötahoja: esimerkiksi kunnissa mukaan on tullut nuorisotoimen lisäksi kirjastoja ja museoita.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen aikana vapaaehtoistiimit ovat kasvattaneet suosiotaan yksilöjaksojen rinnalla, ja nykyisin Opetushallituksen rahoittamassa vapaaehtoistoiminnassa lähes puolet osallistujista on tiimihankkeissa.
– Minusta hienointa on se, että mahdollisuuksia lähteä vapaaehtoiseksi on tarjolla hyvin erilaista lähtökohdista tuleville nuorille. Monelle pystytään järjestämään hyvinkin yksilöllistä tukea tarvittaessa, kertoo johtava asiantuntija Jutta Kivimäki, joka vastaa Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistoiminnasta.
Vapaaehtoisjakso voi olla tärkeä askel itsenäistymisen, kielitaidon ja jopa työllistymisen kannalta. Myös muu Eurooppa tuntuu läheisemmältä ja sen asioihin vaikuttaminen itselle tärkeältä.
– Monelle nuorelle vapaaehtoispaikka on tarjonnut kipinän opiskeluun, ja se oma ala on löytynyt. Toisille jakso on taas tarjonnut ajan rauhoittua ja oppia itsestään tai itsenäistymisestä. Joillekin se on tuonut elämänkumppanin tai työpaikan. Vapaaehtoistoiminta voi avata erilaisia polkuja työelämään, ja ihan vain työelämätaitojenkin opettelu on tärkeää, toteaa Kivimäki.
Organisaatiolle vapaaehtoiset tuovat uusia näkökulmia, energiaa ja osaamista. Kansalliset ja kansainväliset verkostot vahvistuvat, ja vapaaehtoishankkeilla on usein myös paikallisesti näkyvä vaikutus. Myös työntekijät saavat paljon: vapaaehtoisen kanssa työskentely kehittää niin kielitaitoa kuin ohjaus- ja mentorointiosaamista.
Kolmenkymmen vuoden takaisesta pilottivuodesta alkaen vapaaehtoistoiminta on kehittynyt, saanut uusia muotoja sekä vastannut ajan haasteisiin ja tarpeisiin. Nykyinen ohjelmakausi päättyy vuoden 2027 lopussa. Seuraavalle ohjelmakaudelle annettu ohjelma-asetusesitys on yhdistämässä Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman toiminnot Erasmus+ -ohjelmaan. Vaikka ohjelma vaihtuu, EU:n tukema vapaaehtoistoiminta näyttää jatkuvan vahvana myös tulevaisuudessa.