Kyvykkyydet ennen järjestelmiä: näin ammatillisen koulutuksen digitalisaatiota edistetään opiskelijan eduksi

Digitalisaatiossa on Taitotalon IT- ja digijohtaja Tuukka Soinin mukaan kyse tiedosta ja kommunikaatiosta ihmisten välillä ja siitä, mihin tietoa voidaan käyttää. Merkittävintä on ymmärtää toiminnan tavoitteet ja minkälaisilla digiratkaisuilla nämä tavoitteet toteutetaan. Kysymys kuuluukin, mitä tietoa ja millä tavoin sitä kerätään, jalostetaan ja valjastetaan opiskelijan oppimisen ja koko organisaation johtamisen tueksi. Miten teknologia valjastetaan auttamaan toteuttamaan organisaation perustehtävää? Mitä kyvykkyyksiä tarvitaan?  

 Ammatillisen koulutuksen laatu rakentuu toimivasta arjesta. Digitalisaatio näyttäytyy arjen apuvälineinä, joiden avulla voidaan tehdä oikeita asioita helpommin ja yhdenvertaisemmin. Opiskelijan etu toteutuu silloin, kun tieto ei jää taustajärjestelmiin, vaan muuttuu selkeäksi tilannekuvaksi, paremmaksi ohjaukseksi ja opintojen sujuvammaksi etenemiseksi. Digitaalisten ratkaisujen tulee tukea oppimistavoitteita ja niiden keräämä tieto kytkeytyä koulutuksen järjestämisen laadun kokonaisuuteen. Tietopohja rakennetaan ehyeksi, jotta voimme seurata jatkuvasti ja herkästi opiskelijoiden etenemistä. Järjestelmät keräävät tietoa, jotta voimme puuttua siihen, kun opiskelijoilla on vaikeaa.  Tärkeää on kehittää toimintakulttuuria ja teknologiaa yhdessä. Uusi teknologia vaatii uutta osaamista, samoin uudet käytännöt. 

Alustuspuheenvuorojen jälkeen osallistujat työskentelivät pienryhmissä, joissa tavoitteena oli koota ajatuksia ammatillisen koulutuksen digitalisaation edistämiseksi. Alle on koottu pienryhmätyöskentelyn ja yhteisten keskustelujen keskeisiä havaintoja.  

Opiskelijan tilannekuva on keskiössä 

Koulutuksen järjestämisen laatu paranee, kun opiskelijan eteneminen, ohjaus ja päätöksenteko rakentuvat samalle tietopohjalle. Tilannekuvan tuottaminen opiskelijalle voisi olla tulevaisuudessa yksi palvelulupaus. Tällöin resurssit kohdentuvat vaikuttavammin: tuki kohdentuu oikea-aikaisesti ja ohjaus kohdistuu sinne missä sitä tarvitaan. 

Johtaminen tarvitsee visualisoitua, ajantasaista tietoa 

Tarve visualisoidulle, roolikohtaiselle tilannekuvalle korostui myös organisaatiotasolla: ohjauksen, resurssien, riskienhallinnan ja toiminnan vaikuttavuuden johtaminen edellyttää sitä, että tieto on koottu ja ymmärrettävässä muodossa. Huomioitavia reunaehtoja ovat muun muassa kyberturvallisuus, tietosuoja ja järjestelmien elinkaari. Ne on huomioitava kokonaisarkkitehtuurissa ja toimintamalleissa alusta lähtien. 

Yhteentoimivuus ratkaisee: yhteiset tietomallit ja rajapinnat kuntoon 

Digitalisaatio edistää laatua ja tehokkuutta vain, jos kokonaisarkkitehtuuri toimii ja on kunnossa. Yksittäiset järjestelmät eivät auta, jos ne eivät keskustele keskenään tai jos tieto jää siiloihin. Pienryhmäkeskusteluissa keinoina nousivat esiin mm. yhteiset tietomallit (sovitaan, mitä tietoa kerätään ja miten se liikkuu), rajapintojen hyödyntäminen (data virtaa ilman manuaalista kopiointia), valtakunnalliset yhteiskilpailutukset sekä roolikohtaiset tietotyöpöydät ja analytiikka.  Parhaimmillaan yhteentoimivuudella edistetään kitkatonta arkea ja mahdollistetaan opiskelijalle laajempi osaamistarjonnan hyödyntäminen.  

Digiosaamisen eri ulottuvuudet ja niiden tarkastelu 

Digitalisaatio vaikuttaa kaikkiin ammattialoihin ja siksi on tarve kehittää myös opetuksen sisältöjä ja menetelmiä. Perusdigitaitojen ohella tarvitaan alakohtaista teknologista osaamista. Opettajilta edellytetään digipedagogista kyvykkyyttä, jossa teknologioita hyödyntäen edistetään oppimista.  

Pienryhmissä ratkaisuksi ehdotettiin osaamisen johtamista arjen rakenteilla: 

• tiimikohtaiset osaamisprofiilit
• jokaiselle opettajalle oma osaamisen kehittämisen “HOKS”
• vertaismentorointi ja vierituki
• yhteissuunnittelupäivät ja saavutettavuusklinikat
• käytännön tietoturvaharjoitukset (esim. simuloidut kalastelut)
• tekoälylukutaito perustaidoksi 

Koulutus yksin ei riitä, jos arjen käytännöt ja aikataulut eivät tue uuden oppimista. Kyvykkyydet syntyvät toistosta, tuesta ja yhteisestä tekemisestä. 

Laadukas pedagoginen toiminta 2030-luvulla 

2030-luvulla inklusiiviset ja saavutettavat oppimisratkaisut ovat tärkeitä ja niistä hyötyvät kaikki. Oppimisratkaisujen saavutettavuus tulisi huomioida jo hankinnoista lähtien. Adaptiiviset oppimisympäristöt huomioivat erilaisten opiskelijoiden lähtökohtia ja tukevat eritasoisia oppijoita.   

Verkostopuheesta yhteisiin päätöksiin ja kehittämiseen 

Verkostot koettiin tärkeiksi, mutta pelkkä keskustelu ei riitä. Pienryhmissä tuotiin esiin tarve pysyvälle koordinaatiolle ja johtamiselle. Temaattisilla verkostoilla voidaan edistää muun muassa vertaiskehittämistä, yhteiskilpailutuksia, luoda laatukriteereitä, suunnitella ristiintarjottavia tutkinnon osia tai yhteisiä mallipohjia opintojaksoille.  

Osallistujat kuvasivat tavoitetta “yhden verkoston” periaatteella: hankkeet päättyvät, mutta yhteistyörakenne jatkuu, jolloin päällekkäinen työ vähenee ja vertaiskehittäminen tehostuu. 

Keinoja ammatillisen koulutuksen digitalisaation edistämiseen on tunnistettu yhdessä muun muassa OA-hankkeen julkaisussa Oppimisanalytiikasta ammatillisen koulutuksen supervoima. Kokonaisselvitys oppimisanalytiikan mahdollisuuksista ammatillisessa koulutuksessa (OA-hankeverkosto, 2023).

Lisätietoja: ammatillinenkoulutus [at] oph.fi (ammatillinenkoulutus[at]oph[dot]fi)