Lukas Ranta ja Maija Tuovinen: Puumalaisnuoret oikeilla raiteilla Euroopassa – ja välillä vähän sivuraiteillakin

Puumalaisnuorten kesäkuinen raidematka Keski-Euroopassa ei olisi toteutunut ilman tutun porukan tuomaa turvaa. Pari päivää ennen lähtöä Maijan puhelimeen kilahti epäröivä viesti lapsuudenystävä Siiriltä. 

– Tuli viesti, että ei pysty, ei tästä tule mitään, ehkä en lähdekään. Ensimmäinen reissu, jossa on itse vastuussa itsestään, meinasi olla vähän jännä paikka, ihan ymmärrettävästi, Maija taustoittaa. – Kyllä sitten kuitenkin saatiin tilanne käännettyä, että ei tässä nyt enää mitään ruveta perumaan! 

Lukaksen, Maijan ja Siirin yhteinen reissuhaave oli kytenyt kahdeksannelta luokalta saakka. Elämyksellisistä nuorisovaihdoista Islannissa ja Maltalla oli jäänyt tunne, että olisi kiva matkustaa enemmänkin – ja entistä omatoimisemmin. 

– Että ei tarvi mennä minkään suunnitelman ja aikataulun mukaan. Voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa, Lukas luonnehtii. 

Kolmikkoa pidätteli matkakassan puute, kunnes konkreettinen mahdollisuus tarjoutui Puumalan kunnan nuorisopalveluiden ja DiscoverEU-osallisuushankkeiden rahoitushaun kautta. 

– Ei olisi kyllä mitään tsäänssiä ollut lähteä ilman tätä rahoitusta, Maija painottaa. – Kyllähän ne nuorisopalveluista myös tarjoutui, että joku voisi lähteä mukaan, mutta me oltiin vähän sitä mieltä, että ei tarvi – me kyllä selvitään. 

Vapauden kylkiäisenä kertyi kourallinen kommelluksia 

Vapaudenkaipuisen joukon joustavalla matkustustyylillä oli toisinaan kääntöpuolensa. 

Maijan sanoin viime hetkillä hutaisten varattu Brysselin majoitus sijaitsi melko levottoman tuntuisella alueella. 

– En oo oikein ikinä kohdannut niin isoa eroa alueiden välillä, että kun kuljet 500 metriä niin miljöö muuttuu aika reippaasti, Maija pohtii. – Kaikkialla ei sitten hämärän aikaan uskallettu kulkea, mutta toisaalta tulipahan nähtyä sitäkin puolta. Tuli kiitollinen olo siitä, miten asiat on Suomessa ja sai uutta näkökulmaa. 

Yllätyksiltä ei vältytty edes Lukaksen perheen entisessä kotikaupungissa Wienissä, jossa hän toimi toisille matkaoppaana. 

– Itävallassa pyhäpäivät oli todellakin pyhiä! Ei ollut mikään auki, ei yhtään mikään, Maija muistelee sunnuntaista saapumista säppiin pantuun kaupunkiin. 

Lukaksen gluteeniton ruokavalio toi ruokailuun vielä oman lisähaasteensa. Berliinissä tiedustelu “glutenfrei”-pitsasta ymmärrettiin laktoosittomuutena, ja junassa keliaakikon aamupalamenu kutistui siemennäkkileipään muiden hörppiessä kahvia ja valikoidessa täytteitä sämpylöihin. 

– Junan kahvissa oli kai vehnää, vitsailee ilman aamukahvia jäänyt Lukas. 

– Voisit kirjoittaa oppaan muille interreilaaville keliaakikoille! Maija lohkaisee. 

Lähes kuukauden päivät kestäneeseen matkaan mahtui pari muutakin mutkaa. 

Budapestin Gellértinvuorelle kapuaminen helteisenä päivänä oli tuskien taival, joka päättyi siihen, että näköalapaikka oli kiinni. Välillä oli tyydyttävä istumaan täyteen buukatun junan lattialla tai nuokuttava kirjakaupan jakkaralla unettoman yöjunan jälkeen. Väittelyiltä ei aina vältytty, ja loppumatkasta flunssa verotti useampaakin matkalaista. 

Lukas kiteyttää yksinkertaisen reseptin vastoinkäymisistä selviytymiseen: 

– Kai se oli ihan huumorilla. 

– Minkään kanssa ei tarvinnut olla yksin, Maija täydentää. – Jälkeenpäin pohdittiin, että ei kuitenkaan mitään hirveitä katastrofeja sattunut, ei todellakaan mitään ylitsepääsemätöntä. Mitään ei edes hävinnyt, paitsi yksi lippis! hän naurahtaa. 

Yhteisiä seikkailuja ja oman tilan ottamista 

Krakovan lennon jälkeen retkue risteili ensin Itävallan ja Unkarin välillä ja koukkasi sitten Saksasta Belgiaan ja Alankomaihin ennen Berliinin paluulentoa. Kölnissä joukon jatkeeksi liittyi nuorisovaihdosta tuttu maltalaiskaveri Kayleigh. 

Porukalla tehtyä reissua rikastutti sellaisten asioiden kokeilu, joita ei yksin olisi tullut edes ajatelleeksi. Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa kukin oli saanut valita yhden itseä eniten kiinnostavan maan. 

– Siiri esimerkiksi tietää paljon hevosista, niin me käytiin Budapestissä heppakisoissa, Maija muistelee uniikkia kokemusta unkarilaisista raveista. 

Toisaalta samoista asioista ei ollut pakko innostua. 

Muita ei haitannut, jos joku valitsi välillä jäädä kämpille suoratoistopalvelu seuranaan. Kerran porukka myös jakautui kahteen eri museoon, jotta kunkin oli mahdollista valita: iltapäivä automobiilin kehitysvaiheiden kertailua vai dinosaurusten luiden tutkailua. 

Parin tuhannen asukkaan paikkakunnalta ja 12 oppilaan luokalta tutut kaverukset olivat jo lähtiessään läheisiä, mutta reissun päällä porukka tiivistyi entisestään. Tuttujen tyyppien tukeen oli helppo luottaa. 

– Jos vaikka Siiri oli järkyttävän kipeä, minä ja Lukas käytiin kaupassa ostamassa nenäliinoja ja ruokaa. Jaettiin hommia ja tuettiin toisiamme, Maija summaa. 

Raiteilla rajat hälvenivät ja eurooppalaisuus konkretisoitui 

Lukakselle, joka on perheineen asunut paitsi Itävallassa myös Kiinassa, Keski-Euroopan raidematka ei tuntunut valtavan mullistavalta. 

Maija kuitenkin arvioi, että hänelle ja Siirille reissu toi Eurooppaa paljonkin lähemmäs. Raidematkaillessa EU-kansalaisena pani merkille valtioiden rajojen häilyvyyden. 

– Siinä vahvistui just se, mitä näillä hankkeilla ehkä tavoitellaankin: sellainen ajatus EU-kansalaisuudesta. Pääsi helposti kulkemaan maasta toiseen, eikä kukaan kysellyt oikein mitään. Ihmisiä kulki rajan yli töihin tai saattoi vaikka käydä tekemässä ruokaostokset ihan toisessa maassa, Maija hämmästelee. 

Hän matkustaisi jatkossakin mieluusti maata pitkin, myös ilmastosyistä. Lukaskaan ei sulje mahdollisuutta pois, mutta haaveilee auton tuomasta entistäkin suuremmasta vapaudesta. 

Maijaa ihmetyttää, kuinka vähän DiscoverEU-osallisuustoimen hankkeita on toistaiseksi Suomessa tehty. 

Hankemuoto on tarkoitettu nuorille, jotka tarvitsevat lisätukea voidakseen osallistua toimintoon. Maija rohkaiseekin, ettei matkaan lähteminen vaadi kummempia taitoja, mutta kokemus voi antaa paljon: esimerkiksi aluksi jännittänyt Siiri haki reissun jälkeen hevostenhoitajaksi Slovakiaan. 

– Rohkeutta kertyi niin paljon, että Siiri olisi uskaltanut lähteä ihan itsekseen asumaan ulkomaille, Maija kehuu. – Ei tainnut lopulta ikävä kyllä saada juuri sitä paikkaa, mutta jo hakeminen kertoo, että meidän reissulla oli tosi iso vaikutus. 

Teksti: Laura Mettälä

Haastattelu on osa 24.4.–1.5.2026 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin. Tänä vuonna nuorisoviikko keskittyy solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan 30-vuotiseen menestystarinaan.