Valo Heikkinen ja Ella Kuvaja: Belgian nuorisovaihdossa roolipeli ryhmäytti ja pikamuotityöpaja pysäytti

Oulujärven Nuoriso Leaderin "Älä hättäile, istu mättäälle!" -nuorisovaihto keskittyi hankkeen nuorten omasta aloitteesta ilmastoon ja kestävään kehitykseen. 

– Oli siistiä, että teema tuli meiltä. Kun joku vielä nakkasi sen idean, että “älä hättäile, istu mättäälle”, se aiheutti porukassa hilpeyttä, Valo kertaa hankkeen nimen syntytarinaa. – Tuli heti olo, että tästä tulee hyvä projekti! 

Loppukesän koittaessa kurssi otettiin kohti ranskankielistä Belgiaa. Välejä vastaanottavan porukan kanssa oli lämmitelty etukäteen videopuheluissa ja esittelyvideoissa, mutta aluksi ryhmäytyminen ei tahtonut sujua. 

– Me tuotiin ite ilmi, että tää ei oo nyt ryhmäprojekti. Että on vähän ongelmia sen kanssa, miten päästäisiin tekemään hommia suomalaiset ja belgialaiset yhessä, eikä omissa porukoissaan, Valo kertoo. 

Poteroita alettiin purkaa tietoisesti. Vähitellen ryhmä hitsautui yhteen Maastrichtin päiväretken kaupunkisuunnistuksessa, jossa tiimit sekoitettiin yli kansallisuusrajojen, sekä iltanuotion, tähdenlentojen ja kummitusjuttujen äärellä. 

Alkukankeutta selitti osin vieraan kielen puhumiseen liittyvä jännitys. 

– Se tuntuu pelottavalta, kun lähtee tuolta pohjoisen korvesta, missä ei tarvi käyttää englantia. Meillä oli mukana myös yksi nuorempi kaveri, joka kauheesti jännitti jo lentokonetta ja ulkomailla käyntiä. Huomasin, että toisten tukeminen oli tärkeää, Ella linjaa empaattisesti.

Kun ryhmäytymiseen kiinnitettiin huomiota ja porukka kannatteli toisiaan, myös jännittäjät huomasivat vähitellen omien taitojensa kantavan. 

Lohikäärmeen munavarkaan jäljillä 

Yksi ryhmäyttävä kokemus osoittautui aiempiakin syvemmäksi: fantasiamaailmaan sijoittuvassa Youngsters and Dragons -roolipelissä tunteet kuohuivat, kun eri rooleihin ja yhteisöihin jaetut nuoret neuvottelivat paineen alla. 

Jälkeenpäin nuoret saivat kuulla, että pelissä olisi ollut mahdollisuus valita toisenlainen strategia. 

– Joku yritti ehdottaa, että mitä jos ei eliminoida ketään, mutta muut huusi päälle. Kun selvisi, että tämä henkilö oli oikeassa, moni avautui, että ärsyttää, ettei me kuunneltu tätä henkilöä. Porukalla tuli olo, että ei vitsi, meidän olis pitänyt toimia ryhmänä! Valo muistelee. 

Peli sai nuoret pohtimaan, miksi toisin toimimisen mahdollisuus jäi huomaamatta. 

– Me peilattiin sitä myös todelliseen maailmaan ja esimerkiksi siihen, miten valtiot reagoi toisiinsa. Mikä meitä estää katsomasta asioita uudesta näkökulmasta ja oppimasta menneestä? haastaa Ella. 

Kuinka vanha sun fitti on? 

Vaikka myös vierailut vaihtoehtoista ruoantuotantoa harjoittavaan yhteisöpuutarhaan ja maatilalle keräävät kaksikolta kehuja, pysäyttävimmät faktat pöytään löi suomalaisnuorten itse vetämä pikamuotityöpaja. 

– Jäi mieleen, että jos nyt kaikki vaatteiden valmistaminen lopetettaisiin, me pärjättäis olemassa olevilla vaatteilla 150–250 vuotta! Se oli myös omituista, että keskimäärin ihmiset käyttää vaatetta vain muutaman kerran, Valo äimistelee. 

Työpajassa laskettiinkin itsellä päällä olevien vaatteiden käyttöikä “paljonko sun outfit maksaa” -konseptista inspiroituen. Keskustelu laajeni myös globaaliin epäoikeudenmukaisuuteen, kun pikamuotiin liittyvä lapsityövoiman käyttö sai nuoret kuvittelemaan itsensä noiden nuorten asemaan. 

Työpaja pani monen pohtimaan ostamisen vähentämistä ja vaihtoehtoja. Ella kertoo, että vaateosaston ohi kulkiessa kivaa paitaa katsoo nykyään eri näkökulmasta: 

– Tarviinko mä oikeesti tätä, tuunko käyttämään, miten se on tuotettu? 

Kaiken takana on yhteisö 

Seuratessaan viimeaikaista uutisointia nuorten synkistä tulevaisuuskäsityksistä Ella kertoo pohtineensa, turtuuko heidän sukupolvensa vähitellen elämään kriisistä kriisiin vai jaksavatko he yrittää parantaa tilannetta. 

Ella ja Valo ovat kuitenkin molemmat niitä nuoria, jotka ovat olleet mukana oppilaskunnissa alakoulusta saakka ja harrastavat tahoillaan partiota ja teatteria. Nuoriso Leader -aktiiveina he ovat paitsi järjestäneet useampia nuorisovaihtoja myös selvittäneet maakunnan nuorten toiveita ja tarpeita muun muassa kiertämällä Kainuuta pakohuonepelin kanssa. 

Mikä sitten pitää heidän vaikuttamishalunsa yllä? 

– Sit tietää, että on ainaki yrittäny, Valo kiteyttää. 

– Itellä se on se yhteisö, Ella summaa. – Välillä meinaa tuntua epätoivoiselta, mutta kun taas näkee sitä porukkaa ja pääsee jakaan ajatuksia, se herättää toivoa. Näkee, mitä kohti ollaan tähtäämässä. Me halutaan luoda mahdollisuuksia nuorille ja yhteisöllisyyttä maaseudulla. 

Ajatus on merkillepantava yksilö- ja suorituskeskeisessä ajassa: vaikuttamishalu ja aktiivisuus syntyvät yhteisössä, jossa tehdään yhdessä jotakin merkityksellistä muiden hyväksi. 

Leveämmät hartiat ilmastohuolen kantamiseen 

Kainuulaiskaksikko on huomannut, että kansainvälistyminen kutistaa maailmaa. 

– Mitä enemmän on reissannu, sitä lähemmältä kaikki tuntuu. Vaikka tietyllä tasolla on erilaista, se ei tunnu niin vieraalta. Belgialaistenkin kanssa meillä oli paljon samoja ajatuksia, mielenkiinnonkohteita ja huolenaiheita, Ella kertoo. 

Yksi jaetuista huolista oli ilmastokriisi. 

Haastattelun aikana Valo ponnahtaa pystyyn, kääntää puhelimen takakameran päälle ja esittelee takapihansa sulaa maata; tavallisesti tähän aikaan vuodesta on täydelliset hiihtokelit. 

– Tuolla ei hirveesti hiihellä, hän toteaa. – Mutta ilmastohuoli tuntuu kevyemmältä taakalta kantaa, kun tietää että muualla maailmassa on muita samanikäisiä, joita asia kiinnostaa ja turhauttaa. 

Ilmastokriisi on myös oikeudenmukaisuuskysymys. Ella on huomannut, että Suomessa sitä saatetaan vähätellä, koska pahimmat seuraukset realisoituvat vielä kaukana omasta elämänpiiristä. Samaan aikaan nuoret joutuvat elämään keskellä kriisiä, jota eivät itse ole aiheuttaneet, Valo huomauttaa. 

Painavien huolien jakamisen rinnalla vaihdossa tehtiin myös hupaisia havaintoja. Belgialaisesta kulttuurista nauravaiselle kaksikolle tulee ensimmäiseksi mieleen peruna – eikä mikä tahansa suomalainen pottu. 

– Belgialaisissa ranskalaisissa oli joku juju. Niitä ei missään nimessä saanut sekoittaa niihin tavan ranskalaisiin, mitä meillä on. Belgialaiset kertoi niistä perunoista pitkään ja intensiivisesti! 

Teksti: Laura Mettälä 

Haastattelu on osa 24.4.–1.5.2026 järjestettävää Euroopan nuorisoviikkoa, jonka tavoitteena on edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista ja kansalaisvaikuttamista tuomalla nuorten ääntä kuuluviin. Tänä vuonna nuorisoviikko keskittyy solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä eurooppalaisen vapaaehtoistoiminnan 30-vuotiseen menestystarinaan.