Yrittäjämäinen oppiminen opetussuunnitelmallisena käsitteenä on vielä varsin uusi ja sen yksikäsitteinen määrittely tarvitsee edelleen tarkennusta. Opetusministeriön yleissivistävälle koulutukselle asettamat yrittäjämäisen oppimisen (yrittäjyyskasvatus) tavoitteet liittyvät ensisijaisesti osallistuvan ja aktiivisen kansalaisuuden kehittämiseen sekä luovuuden ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseen (1). Näin ollen yrittäjämäinen oppiminen tulee ymmärtää enemmän opetusmenetelmänä kuin sisältönä.
Oppilas työskentelee elektroniikan työtehtävän parissa.
Foto: Satu Haavisto

Keskusteluissa yrittäjämäiseen oppimiseen liitetään käsitteet yrittäjämäisyys ja yritteliäisyys. Yleisesti yrittäjämäisyys on yrittämiseen ja liiketoimintaan liittyvä käsite. Yritteliäisyys puolestaan on yrittäjyysvalmiuksiin ja kompetenssiin liittyvä käsite (2). Liiketoiminnan tai yrittäjyysvalmiuksien oppimisesta ei ole kyse, vaan yrittäjämäinen oppiminen (yrittäminen ja yritteliäisyys) ymmärretään tässä yhteydessä eri tilanteiden kohtaamiseksi, jossa oppija oppii itse huomaamaan uuden oppimisen tarpeet ja joissa opitaan esimerkiksi virheiden ja vaikeuksien kautta. Keskeistä yrittäjämäisessä oppimisessa on sosiaalisuuden ja uteliaan ympäristön tarkastelun oppiminen, itseensä luottaminen ja omien vahvuuksien kehittäminen (3).

Yrittäjämäistä oppimista ei tule suoraviivaisesti ymmärtää yrittäjäksi kasvattamisena, vaan osana laajempaa kansalaisten elämänhallinnan lisäämiseen vaikuttavaa kokonaisuutta. Yrittäjämäiseen oppimiseen liittyvä yritteliäisyys edellyttää kykyä ja uskallusta tarkastella asioita eri näkökulmista sekä totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista. Tällöin esimerkiksi sosiaalinen yritteliäisyys tarkoittaa yksilön oma-aloitteista toimintaa, jossa tavalla tai toisella otetaan yhteisö huomioon (4). Myös perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa pohtinut työryhmä ehdotti selvityksessään tiettyjä sivistykseen kuuluvia ja yhteiskunnassa tarvittavia kansalaistaitoja, joita ovat ajattelun taidot, työskentelyn ja vuorovaikutuksen taidot, käden ja ilmaisun taidot, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot sekä itsetuntemuksen ja vastuullisuuden taidot (5). Käsityön oppimiseen liittyvässä kasvatuskokonaisuudessa edellä kuvattu voisi liittyä kokonaisen ja ositetun käsityöprosessin toteuttamiseen (6). Kokonaisella käsityöllä tarkoitetaan tekemistä, jossa sama henkilö suorittaa käsityöprosessin kaikki eri vaiheet ideoinnista ja suunnittelusta valmistuksen kautta oman toiminnan pohdintaan (arviointi) itsenäisesti, jolloin prosessi on kokonaisvaltaisen oppimisen näkökulmasta kasvattava. Ositetussa käsityöprosessissa käsityötuotteen valmistusprosessissa hyödynnetään toisen henkilön tekemää suunnitelmaa joko osittain tai kokonaan, tällöin kasvatuksellinen kokonaisvaltaisuus vähenee.

  (1) Opetusministeriö 2009, 14–15.
  (2) Kyrö ja Ripatti 2006, 16–17.
  (3) Remes 2007, 22–23.
  (4) Ikonen 2006, 92–93. 
  (5) Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 13–14. 
  (6) Peltonen 1988, 26; Hilmola 2011, 144–145.

Kokonaisen käsityöprosessin toteuttaminen liittyy kiinteästi yrittäjämäiseen oppimiseen ja tukee osaltaan muun muassa työelämätaitojen oppimista. Kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisessa voidaan käyttää yksilö-, pari- tai ryhmätyömuotoja. Erityisesti pari- ja ryhmätyömuodot opettavat tiimityöskentelyn taitoja sekä mahdollistavat oppilaiden välillä tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä vertaisoppimisen, -opettamisen ja palautteen antamisen ja vastaanottamisen oppimisen mahdollisuuden. Pari- ja ryhmätyömuotojen käyttö ei suoraviivaisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että oppilaiden olisi pareittain tai pienryhmässä toteutettava keskenään samanlaisia oppimistehtäviä, vaan ne voivat edelleen olla itsenäisiä tuotteita tai teoksia, joissa korostuu oppilaslähtöinen toiminta. Kyse voi olla esimerkiksi tuotekehittelyprosessista, jossa syntyy erilaisia tuotteita tai teoksia samalla, kun oppilaat jakavat aktiivisesti keskenään ajatuksia, ideoita sekä tietoa ja taitoa. Tällaisella menettelyllä oppilaita sekä kannustetaan että ohjataan omatoimiseen ja itseohjautuvaan tekemiseen, työskentelyyn ja prosessinhallintaan.

Opettajan rooli on toimia työskentelyn ja oppimisen ohjaajana, ei niinkään prosessiin liittyvien valmiiden vastausten, ratkaisujen ja toteutustapojen antajana. Oppilaan aktiivista roolia prosessin toteuttajana tulee korostaa kaikissa vaiheissa. Tähän liittyy kiinteästi oppilaan yritteliään, pitkäjänteisen, lannistumattoman ja erilaisia ratkaisuja etsivän toiminnan tukeminen ja vahvistaminen. Käsityön opetussuunnitelman perusteita valmistellut työryhmä tarkoitti yrittäjämäisellä oppimisella käsityön oppiaineessa nimenomaan yritteliästä ja sinnikkyyteen perustuvaa toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi yrityksen ja erehdyksen sekä virheiden kautta oppiminen, ei käsityöyrittäjyyttä ammattina tai liiketoimintana. Erilaiset yritysvierailut, joissa nähdään ja tutustutaan tuottamisprosessiin tai -prosesseihin liiketoiminnan näkökulmasta eivät kuitenkaan ole poissuljettuja toimintamuotoja, mutta yrittäjämäisen oppimisen keskiössä ne eivät ole. Yritysvierailuiden antia voidaan peilata omaan tekemiseen ja omaan käsityöprosessiin, jolloin opitaan ymmärtämään yhdessä tekemisen ja yhteistyön merkitystä prosessiluontoisessa toiminnassa. Keskiöön voisi nostaa esimerkiksi yksilön työpanoksen suhteessa yhteisön yhteisiin tavoitteisiin.

Tillbaka upp

Kokonaisen käsityöprosessin ideointivaiheeseen kuuluu olennaisesti lähestymistavan eli käyttötarkoituksen pohtiminen eli onko kyseessä esimerkiksi symbolinen koriste-esineeksi (visuaalinen funktio) tarkoitettu vai uutuusarvoa ilmentävä käyttöesineeksi (toiminnallinen funktio) tarkoitettu vai ”retrosta innovaatioon” -ajatukseen perustuva olemassa olevan esineen ”tuunaukseen” tai jatkokehittelyyn (kierrätysfunktio) tarkoitettu tuote tai teos. Suunnitteluvaiheeseen sisältyy muun muassa tuotteen tai teoksen toimivuuteen, mitoitukseen, muotoiluun ja värimaailmaan liittyvien elementtien oppimista kuin myös työjärjestykseen, organisointiin, ajankäyttöön ja materiaalien taloudelliseen käyttämiseen liittyvien tekijöiden huomioon ottamista. Valmistusvaiheessa opitaan erilaisten työvälineiden, koneiden ja laitteiden rakenteita, toimintaperiaatteita ja niiden oikeaoppista käyttöä sekä erilaisia valmistusmenetelmiä, materiaalituntemusta ja turvallisen työskentelyn periaatteita unohtamatta oikeiden käsitteiden ja termien käyttöä asiayhteydessä. Ideoinnin, suunnittelun ja valmistuksen vaiheissa tulee korostaa omaan työhön ja työskentelyyn liittyvää valinnan ja päätöksen tekemisen taidon oppimista sen sijaan, että toteutuksen kriittisissä vaiheissa tukeudutaan ensisijaisesti opettajan antamiin ohjeisiin. Prosessin pohdinnan eli arvioinnin vaiheessa opitaan tarkastelemaan kriittisesti omaa työskentelyä ja opitaan muodostamaan realistinen käsitys omista taidoista ja tiedoista sekä opitaan arvostamaan omaa kuin myös toisten tekemää työtä.

Tarkoituksenmukaisesti toteutettu kokonainen käsityöprosessi on opetusmenettely, jossa yrittäjämäinen oppiminen on kiinteästi sisällytetty sen kaikkiin vaiheisiin ja siinä opitaan keskeisiä työelämätaitoja, kuten ongelmanratkaisua, joustavuutta, pitkäjänteisyyttä, yhdessä tekemistä, toisten huomioon ottamista ja ennen kaikkea opitaan ottamaan vastuuta omasta työskentelystä ja oppimisesta. Kokonainen käsityöprosessi opettaa myös työelämään liittyvien kielteisten tuntemusten käsittelyä, kuten pettymysten tai odottamisen tunteiden kanssa elämistä sekä kärsivällisyyttä. Kyse on myös oppimaan oppimisen taidoista, joita tukee toisten auttaminen ja opettaminen sekä itsetuntemuksen kehittyminen. Yrittäjämäinen oppiminen kokonaisessa käsityöprosessissa on osaltaan syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen oppimista ja siihen liittyen myös sitä, että prosessi ei ole välttämättä kronologisesti etenevä kokonaisuus, vaan siinä tulee usein tarve palata spiraalimaisesti myös aikaisempiin vaiheisiin ja etsiä uusia ratkaisuja.

Eräs kokonaisen käsityöprosessin pedagoginen lähtökohta on sisäisen motivaation herättäminen eli se, että oppilas lähtee toteuttamaan prosessia omista lähtökohdista ja omaan elämismaailmaan (kokemuksiin) liittyvistä tarpeista. Tällöin sisäinen motivaatio ohjaa yrittämään ja yrittäjämäiseen oppimiseen. Oppilas huomaa työskentelevän ja oppivan itseään varten. Parhaimmillaan tämä luo pohjaa elinikäiselle oppimiselle. Sen sijaan opettajan antamien mallien ja työohjeiden noudattamiseen perustuva eli jäljentämislogiikkaan tukeutuvaa työskentelyä ohjaa lähinnä ulkoinen motivaatio, jolloin yhtymäkohtien löytäminen itsensä kehittämiseen ja omaan oppimiseen jää oletettavasti varsin löyhäksi – usein vain opettajan antaman mallin tai esimerkin tarkkaan jäljentämiseen perustuva ajatus arvosanan muodostumisesta ohjaa toimintaa vailla itseasetettuja tavoitteita liittyen omaan toimintaan ja oppimiseen.

 

Teksti: Käsityön opetuksen asiantuntijoista muodostettu työryhmä ja Opetushallitus

Tillbaka upp

  • Hilmola, A. (2011): Kokonainen käsityöprosessi kouluopetuksen kontekstissa. Teoksessa: S. Laitinen & A. Hilmola (toim.) Taito- ja taideaineiden oppimistulokset - asiantuntijoiden arviointia, s. 142–161. Helsinki. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2011:11.
  • Ikonen, R. (2006): Yrittäjyyskasvatus. Kansalaisen taloudellista autonomiaa etsimässä. Helsinki. Minerva Kustannus Oy.
  • Kyrö, P. & Ripatti, A. (2006): Yrittäjyyden ja opetuksen uudet tuulet. Teoksessa: P. Kyrö & A. Ripatti (toim.) Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia, s. 10–30. Tampereen yliopisto, Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisusarja 4/2006.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2010): Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:1.
  • Opetusministeriö (2009): Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. Helsinki. Yliopistopaino.
  • Peltonen, J. (1988): Käsityökasvatuksen perusteet. Koulukäsityön ja sen opetuksen teoria sekä teoreettinen ja empiirinen tutkimus peruskoulun yläasteen teknisen työn oppisisällöistä ja opetuksesta. Kasvatustieteiden tiedekunta. Turun yliopiston julkaisusarja. Sarja A: 132. Turku: Turun yliopisto.
  • Remes, L. (2007): Yrittäjyyskasvatus ja oppimismenetelmät. Teoksessa: M. Suvanto, J. Halme & S. Leväniemi (toim.) Yrittäjyyskasvatus kouluissa, s. 21–27. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos/Sat@Oppi.

 

 

Anna palautetta sivun sisällöstä alla olevan "Oliko tämä sivu hyödyllinen" -osion kautta.

  • Pääset kirjaamaan omat huomiosi sivusta ? -peukun painamisen jälkeen.
Tillbaka upp