Opettajan ajatus katkeaa. Oppilas sanoi jotain, joka kuulosti oudolta. Mitä se oli? Sanoiko hän todella niin?

Tällainen tilanne on useimmille opettajille tuttu. Luokkahuoneessa voi nousta esiin mitä erilaisimpia ilmiöitä, näkökulmia, uutisia tai tapahtumia sekä niihin liittyviä huhuja, väärinkäsityksiä tai jopa kärjistyneitä uskomuksia. Opetuksen tahti antaa harvoin näiden tarkastelulle tilaa, mutta silti niihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Mutta kuinka? Yllättävien ja voimakkaita tunteita herättävien asioiden käsittely ei ole yksinkertaista. Tarvitaan kokemusta ja valmiuksia sekä varautumista ja oppilaiden tunne- ja dialogitaitojen kartuttamista jo ennakoivasti. Edeltävissä osiossa näitä valmistelevia taitoja onkin jo tarkasteltu.

Nyt tartumme haastavampiin tilanteisiin. Tässä ja seuraavassa luvussa esiteltävät näkökulmat, harjoitukset ja työkalut auttavat alkuun mutta tarjoavat myös kokeneemmille tukea ammattitaidon kehittämiseen vaikeiden tilanteiden tunne- ja dialogityössä.

Yhteiskunnallisten kysymysten ja kiistanalaistenkin aiheiden käsittelemisen kasvatukselliset hyödyt ovat merkittävät. Demokratia- ja kansalaiskasvatus on kirjattu vahvasti niin perusopetuksen kuin lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Kouluopetus perustuu eettisiin periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

”Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Perusopetus edistää hyvinvointia, demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa.” (POPS 2014)

”Lukion opetussuunnitelman perusteiden arvoperusta rakentuu demokratialle ja suomalaiselle sivistysihanteelle, jonka mukaan opiskelu ja oppiminen uudistavat yhteiskuntaa ja kulttuuria. [...] Sivistykseen kuuluu taito ja tahto käsitellä inhimillisten pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välisiä ristiriitoja eettisesti, myötätuntoisesti ja ratkaisuja etsien.” (LOPS 2019)

Perus- ja lukio-opetuksen arvoperustaa voi summata seuraavasti:

  • ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen
  • sivistyksen, tasa-arvon ja demokratian edistäminen
  • oppilaiden ainutlaatuisuuden ja yksilöllisyyden kunnioittaminen sekä kulttuurin moninaisuuden huomiointi ja edistäminen
  • kestävän kehityksen edistäminen eli elämän ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaaminen ilmasto- ja ympäristökriisien keskellä.

Luokkahuoneessa yllättävä aihe voi nousta jostain uutisesta tai tapahtumasta, joka on esimerkiksi pelottanut, järkyttänyt tai suututtanut lapsia tai nuoria. Sellainen voi olla kuolemantapaus, koulusurma, luonnonkatastrofi tai terroriteko. Luokassa hätkähdyttävä toteamus voi myös olla kärjistynyt poliittinen mielipide tai ääriradikaali katsomuksellinen kanta.

Opettajan työtä ohjaavat useat ja toisinaan jopa ristiriitaiset tavoitteet ja periaatteet. Opettajan tehtävänä on turvata oppilaan oikeus oppimiseen ja kasvattaa häntä kohti hyvää, sosiaalisesti mielekästä elämää. Toisaalta lapsella on oikeus mielipiteisiinsä, vapauteen ja kunnioitukseen. Oppilasta ei pidä nostaa tikun nokkaan esimerkkinä muille, eikä lapsi voi olla luokan tarkastelun kohteena opetustarkoituksessa.

Opettajan velvollisuutena on selventää oppilaille yleisellä tasolla, että vaikka kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä, kaikki mielipiteet eivät silti ole yhtä hyviä, järkeviä tai oikeutettuja. Ne voivat ilmentää esimerkiksi:

Sinisävyinen piirros valeinfosta. Piirros on sanaleikki, joka toteutuu kirjaimien varjostuksella: tietystä kulmasta teksti näyttäisi kuuluvan FACT kun taas toisesta kulmasta FAKE.
  • opetuksen tavoitteisiin nähden puutteellista ymmärrystä maailmasta, ihmisistä ja yhteiskunnasta (kuten esimerkiksi mustavalkoiset ja jäykät käsitykset toisista ihmisistä heidän uskontonsa, kansalaisuutensa tai poliittisen kantansa vuoksi),
  • epäjohdonmukaisuutta (kuten esimerkiksi useat salaliittoteoriat),
  • ei toivottuja seurauksia, joita oppilas ei ole osannut ajatella ja jotka voivat johtaa hänet vaikeisiin tilanteisiin (kuten esimerkiksi rikollisuuden ihannointi tai välinpitämättömyys luonnosta ja eläinten hyvinvoinnista),
  • opetuksen arvoperustan vastaisia asioita (kuten esimerkiksi väkivallan ihannointia, toisten halveksuntaa, ihmisarvon vähättelyä, seksismiä, homofobiaa tai rasismia).

Keskusteluun nousseen asian käsittely edellyttääkin opettajalta paitsi taitoa myös tahdikkuutta. Opettajalta tulisi löytyä kykyä edetä mielipiteitä syvemmälle ymmärrystä luovaan keskusteluun.

Osaamista tarvitaan, jotta voidaan yhdessä etsiä kokemuksia käsitysten taustalla, kysyä niiden lähteitä ja syitä. Vaikka ymmärtäisimme, mistä mielipide tulee, se voi silti olla kestämätön, kuten yllä todettiin.

Pohdi

  • Minkälaisia kasvatuksellisia velvollisuuksia ja mahdollisuuksia opetussuunnitelman perusteet sinulle asettavat vaikeiden yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyyn?
  • Miten muotoilisit omin sanoin perus- tai lukio-opetuksen arvoperustan? Miten voisit keskustella siitä oppilaiden kanssa? Voisitko miettiä arvoperustaa kollegan kanssa?

Lue lisää

Tillbaka upp

Sinisävyinen piirros vihaisesta emojista

Moni opettaja joutuu miettimään, miten paljon voidaan antaa tilaa häiriöille luokkahuoneessa ennen kuin ne uhkaavat opetuksen toteuttamista?

Yllättävän asian käsittely mahdollisimman pian voi säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin. Näin tilanne ei pääse kärjistymään. Erityisesti on huomattava kiusaamisen ja kouluväkivallan riski. Onko oppilas sanonut jotain sellaista, joka voi käsittelemättömänä johtaa hänen tai toisten oppilaiden kaltoinkohteluun?

Dialogi- ja tunnetaitovalmiuksien harjoittelu opetuksessa luo luokkahuonekulttuuria, jossa vaikeiden asioiden käsittelyyn pystytään pienemmällä vaivalla. Muiden opetettavien asioiden käsittelyyn palataan puolestaan saumattomammin, kun näitä taitoja on ennalta harjaannutettu. (Lisää käytännön opastusta tunne- ja dialogitaitojen kehittämiseen oppaan osiosta 2 Tunne- ja ryhmätaitojen kehittäminen.)

Tunne- ja dialogitaidot ovat koko koulun yhteinen asia, eivät vain yksittäisen opettajan vastuulla. Koulun kulttuurilla on tuntuva merkitys niiden edistämisessä (siitä lisää edempänä). Vaikka ennakointi on olennaista, yllättävää tilannetta voi lähestyä oppimisen kannalta.

Tillbaka upp

Oppilaan sanoma asia tai jokin uutinen voi vaikuttaa opettajan tunnetilaan syvästi ja jopa järkyttävästi. Tällöin opettajan olisi tärkeää näyttää oppilaille esimerkkiä, että tunnereaktiot ovat normaaleja.

Toisaalta voi koettaa osoittaa, että tunnetilan ei tarvitse johtaa automaattiseen, refleksinomaiseen reaktioon. Siitä voidaan ottaa askel taaksepäin ja tarkastella tilannetta. (Ideoita tunnekokemusten tarkasteluun oppaan osiosta 2 Tunne- ja ryhmätaitojen kehittäminen.)

Kuten edellä todettiin, kaikki näkemykset eivät ole samanarvoisia. Oppilaiden pitää kasvaa sietämään kriittistä demokraattista keskustelua sekä kunnioittamaan sananvapautta pohtien myös sen rajoja. Heidän tulee oppia toisia arvostavaa, rakentavaa ja hyvien tapojen mukaista käyttäytymistä. Syrjintä on kouluissa kielletty.

Dialogi- ja tunnetaidot ovat avainasemassa juuri näiden periaatteiden opettamisessa ja niitä rikkovien jännitteiden käsittelyssä.

Pohdi

  • Minkälaisia yllättäviä tilanteita olet kohdannut luokkahuoneessa? Kirjoita ylös kokemasi yllättävät tilanteet. Mieti, miten toimit ja minkälaiset omat valmiutesi auttoivat näissä tilanteissa.
  • Keskustele kollegan kanssa tilanteista ja mieti minkälaisia toimintamalleja teillä voisi jatkossa olla käytössä. Voitte laajentaa keskustelun koskettamaan koko työyhteisöä. Voisiko opettajakunta sitoutua yhteisiin toimintamalleihin?
Tillbaka upp

Yhteiskunnallisessa keskustelussa esitetään monia mielipiteitä, jotka vetävät erilaisiin suuntiin. Vastakkaisuus synnyttää kilpailua omia kantojaan ajavien poliittisten leirien välille. Tästä seuraa kriittistä ja joskus hyvinkin kärjistynyttä keskustelua, joka heijastuu luokkahuoneeseen.

Sinisävyinen piirros Elokapina-lipusta

Esimerkiksi suhtautuminen koronarokotteisiin, tasa-arvoon, kasvissyöntiin, maahanmuuttoon tai ilmastokriisiin herättävät oppilaidenkin keskuudessa voimakkaita tunteita ja mielipiteitä sekä kärkästä arvostelua toisten mielipiteitä kohtaan. Kun mielipiteet kärjistyvät, niihin kohdistuva järkiperäinenkin kritiikki voi tuntua kohtuuttomalta, joskus suorastaan kiusaamiselta.

Mielipiteiden kärjistyminen, konfliktit sekä näkökulmien ja identiteettien napaistuminen eli polarisaatio ovat luonnollisia ilmiöitä kaikissa ihmisyhteisöissä. Identiteetti on yksi ihmisen itseymmärryksen sekä sosiaalisen toiminnan kulmakivistä. Identiteetin muodostuminen ja identiteettikäsitykset ovat olennainen osa kasvua ihmisyyteen. Koulussa on tärkeää vahvistaa ymmärrystä siitä, että identiteetit ovat alati muovautuvia. Tämä vähentää ennakkoluuloja ja kärjistyneitä asenteita toisia ihmisiä kohtaan. Lue lisää:

 Muovautuvuususkomusten merkitys dialogi- ja tunnetaitojen kehittämisessä

Konfliktin perusmerkitys on intressiristiriita eli tilanne, jossa kaksi ihmistä tai useat ihmiset haluavat keskenään ristiriitaisia asioita. Asetelma voi näyttäytyä hyvinkin monimutkaisena, ja konflikti saatetaan pukea instituutioiden, aatteiden, kansakuntien ja etnisyyksien tai yhteiskuntaluokkien välisen kamppailun kielelle. Taustalla on kuitenkin aina yksilöitä, joiden toiveiden, tavoitteiden, päämäärien ja intressien toteutuminen ei yksinkertaisesti ole yhtäaikaisesti mahdollista. Näitä konflikteja voivat olla niin työnantajan ja -tekijöiden palkkakiista, naapurien välinen kamppailu pyykkituvan vuorojen jakamisesta, oppilaiden välinen kiista siitä, kuka saa olla jonossa ensin, kuin rikollisjengien taistelu kaupunginosan hallinnasta.

Konflikti on demokraattisenkin yhteiskunnan luonnollinen tila. Demokraattiset instituutiot, kuten eduskunta, valtuustot, poliisi ja oikeuslaitos sekä koulu, ovat syntyneet välineiksi ratkaista ristiriitoja rakentavalla ja kaikkia mahdollisimman laajasti tyydyttävällä tavalla. Jos konfliktia ei kyetä ratkaisemaan, se voi levitä, kasvaa, syventyä tai jäädä kytemään.

Kyky rakentavaan vuorovaikutukseen kuuluu perusopetuksen laaja-alaiseen osaamiseen:

”Koulutyöhön sisällytetään runsaasti tilaisuuksia harjaantua esittämään mielipiteensä rakentavasti ja toimimaan eettisesti. Oppilaita ohjataan asettumaan toisen asemaan ja tarkastelemaan asioita ja tilanteita eri näkökulmista.” (POPS 2014)

Rakentava konfliktinratkaisu sisältyy lukion opetussuunnitelman tavoitteiden laaja-alaiseen osaamisen:

”Lukio-opinnot antavat opiskelijalle valmiuksia rakentavaan vuorovaikutukseen. Hän syventää kykyään käsitellä ristiriitoja ja konflikteja rakentavasti ja myös sovittelun keinoin.” (LOPS 2019)

Pohdi

Minkälaisia ristiriitatilanteita huomaat koulun arjessa? Löytyykö niihin tyypillisesti rakentava ratkaisu vai jäävätkö ne kiireen keskellä muhimaan?

Lue lisää

Tillbaka upp

Erilaisten ryhmien olemassaolo ja käsitykset niiden jäsenten ominaisuuksista, aikomuksista ja uskomuksista perustuvat aina yksilöiden jakamiin sopimuksiin ja mielikuviin. Näiden suhde todellisuuteen tai oletetun ryhmän jäsenten omiin käsityksiin itsestään vaihtelee hyvinkin paljon.

Sinisävyinen piirros maapallosta

Identiteettipuheeksi kutsutaan sitä, että yksi tai useampi henkilö kokee jotkin toiset ihmiset itsestään erilliseksi ihmisryhmäksi ja alkaa kertoa tarinaa siitä, miten ”he eroavat meistä”. Tällöin oma identiteetti määrittyy erona suhteessa ”heihin” ja yhtäläisyytenä suhteessa “meihin”. Tämän puheen ei tarvitse olla negatiivista, jo erojen etsiminen aloittaa prosessin. Identiteettipuhe ei ole ongelma itsessään, vaan se on tavallinen osa ihmisten identiteettikäsityksen muodostamista.

Polarisaatio kärjistyy, kun kasvavassa määrin kielteisiä määreitä liitetään heihin ja myönteisiä meihin. Tilanne voi edetä viholliskuvien luomiseksi, jolloin ryhmät nähdään keskenään kilpailevina ja uhkina toisilleen. Viimeisenä polarisaation kärjistymisen pisteenä on se, että toisen ryhmän jäseniksi mielletyiltä kielletään ihmisyys ja heitä inhotaan, halveksitaan ja heidän tuhoamisensa koetaan oikeutetuksi.

Prosessi on kaikkea muuta kuin vääjäämätön, onneksi.

Polarisoituneiden käsitysten purkaminen vaatii taitoa. Myönteinenkin identiteettipuhe saattaa vahvistaa jo voimakkaasti polarisoituneita käsityksiä. Tällöin tärkeämpää onkin tuoda esiin yhteisiä tavoitteita ja jaettua ihmisyyttä kuin korostaa eroavuuksia – esitettiinpä ne myönteisinä tai kielteisinä.

Dialogi- ja tunnekasvatus auttaa ymmärtämään, että vaikka ihmisten ei tarvitse pitää toisistaan, heidän on tultava toimeen toistensa kanssa demokraattisessa yhteiskunnassa ja tällä yhdellä yhteisellä maapallolla.

Pohdi

Sinisävyinen piirros kiikareista
  • Kuka olet, mitä harrastat, minkälainen opettaja olet? Keiden kanssa koet kuuluvasi yhteen? Minkälaisia identiteettejä sinulla siis on?
  • Miten puhut eri ihmisryhmistä ja minkälaisia käsityksiä puhetapasi ilmaisee? Minkälaisia tunteita eri identiteetit sinussa herättävät?
  • Voitko kehittää omaa ajatteluasi toisista ihmisistä muovautuvuusajattelun suuntaan? Kykenetkö näkemään yksilön identiteetin takana?

Lue lisää

Opetushallituksen julkaisuista löytyy mm. seuraavat oppaat.

Tillbaka upp

Yksi koulun keskeisimmistä tehtävistä on kasvattaa lapsista ja nuorista demokraattisia kansalaisia, jotka kykenevät yhteiskunnalliseen keskusteluun. Demokraattinen keskustelu on aina myös rajanvetoa siitä, mitä yhteiskunnassa tulisi muuttaa ja mitä säilyttää.

Sinisävyinen piirros puhelimesta
Minkälaista yhteiskunnallista keskustelua käydään vaikkapa sosiaalisen tai valtamedian kanavilla?

Yhteiskunnallista vuoropuhelua käydään niin maltillisesti kuin radikaalistikin erimielisten ajatusten ja vaatimusten välillä. Aikoinaan radikaaleilta ideoilta vaikuttivat esimerkiksi tasa-arvo, hyvinvointivaltio sekä peruskoulu. Monet kestävään kehitykseen ja ilmastokriisistä selviämiseen tähtäävät ja opetussuunnitelman perusteisiinkin sisältyvät ajatukset ovat näyttäytyneet vain muutama vuosikymmen sitten radikaaleina – ja näyttävät osin edelleen sellaisilta.

Emme voi tietää, mitä vaikeita päätöksiä lapset ja nuoret joutuvat tekemään tulevaisuudessa. Voimme vain yrittää antaa parhaat valmiudet ongelmien ratkaisemiseen.

Toisaalta maltillisuutta tarvitaan, jotta uudistuksissa ei unohdeta ihmisyyttä, ihmisoikeuksia ja yksilön vapauksia. Maltillinen ajattelu myös suojaa kulttuuriperintöä ja ehkäisee yhteiskuntaa hajoamasta kokonaan liian moniin suuntiin pyrkivissä uudistuksissa. Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee sekä maltillista että radikaalia ajattelua. Koulun tulisi kannustaa yksilöä itsenäiseen omakohtaiseen ajatteluun, samalla kuitenkin opetuksen arvopohja ja tavoitteet huomioiden.

Opettajalta vaaditaan siis herkkää korvaa kuunnella enemmistön käsityksistä poikkeavia ajatuksia. Oppilaan ajatukset saattavat synnyttää hänessä voimakkaasti ristiriitaisia tuntemuksia, varsinkin jos hän kokee ne enemmistön kannoille vastakkaisiksi. Oppilaiden enemmistöstä erottautuu esimerkiksi, jos kannattaa jotakin puoluetta, on kasvissyöjä tai on omaksunut harvinaisen uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen.

Sinisävyinen piirros puhekuplasta

Jos lapsella tai nuorella ei ole mahdollisuutta kertoa ajatuksistaan luotettavalle aikuiselle, hän voi etsiä tukea samanmielisistä kaveriporukoista ja verkostoista. Tämä saattaa joissain tapauksissa muodostua jopa reitiksi väkivaltaiseen ääriajatteluun. Myös ekstremistiset liikkeet, rikolliset verkostot ja vaarallisen toiminnan mallit leviävät tehokkaasti internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Omista ajatuksista puhuminen voi olla vaikeaa muutenkin kuin sisäisen ristiriidan vuoksi. Oppilas saattaa pelätä opettajan tai toisten oppilaiden reaktioita sekä kiusaamista. Nämä pelot voivat olla aivan perusteltuja. Ääneen ilmaistuna oppilaan ajatukset saattavat olla opettajaa ja toisia oppilaita huvittavia, hämmentäviä, loukkaavia tai jopa halveksuvia, uhkaavia ja väkivaltaisia. Niiden käsittely luokkahuoneessa sellaisenaan ei siis ole aina ongelmatonta.

Sinisävyinen piirros kiroilun sarjakuvaefekteistä

Opettajaa huolestuttavasta ajattelutavasta on syytä keskustella oppilaan kanssa ensin kahden kesken tai yhdessä oppilaan ja tämän huoltajien kanssa. Luokassa esiin noussut ajatus täytyy silti jollakin tavoin ottaa huomioon myös yhteisesti, etenkin jos sen ilmaisu on herättänyt erilaisia voimakkaita ja hämmentäviä tunteita myös muissa oppilaissa.

Lisäksi erityisesti väkivaltainen ääriajattelu sisältää aina suomalaisen koulujärjestelmän eettiselle pohjalle vastakkaisia ajatuksia. Väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy on osa koulun kasvatustehtävää.

Pohdi

  • Minkälainen enemmistön paine koulussasi on? Mitä mielipiteitä voi ilmaista vapaasti, mitä ei? Miksi näin on? Pystytkö vaikuttamaan tilanteeseen?
  • Minkälainen käsitys sinulla on opettajan roolista? Mistä asioista opettaja voi puhua, mistä ei? Miksi näin on?

Lue lisää

Tillbaka upp

Vaikean tilanteen käsittelyssä opettajaa voi auttaa sovittelun menetelmien tunteminen. Niistä on hyötyä etenkin jos oppilaiden välille syntyy riitoja polarisaation tai ääriajatusten seurauksena. Sovitteluun tarvittavaan osaamiseen löytyy koulutusta ja tukea esimerkiksi seuraavista lähteistä:

Sovittelukäytäntö edellyttää taitoa ja huolellisuutta. Kaikkien osapuolten pitää saada tuntea tulleensa kuulluksi sovittelussa. Keskustelutilanne ei siis saa tuntua nöyryyttävältä. Sovittelutilannetta voidaan käyttää myös kiusaamiseen ja uhriutumiseen, minkä vuoksi opettajan kannattaa tarvittaessa hankkia työnohjausta itselleen. Sovitteluun ei voi pakottaa ja sovinnonteko perustuu vapaaehtoisuuteen.

Sinisävyinen piirros kahdesta tytöstä, joista toinen näyttää iloiselta ja itsevarmalta ja osoittaa toista tyttöä, joka näyttää varautuneelta ja pitää käsiä puuskassa suojaavasti.
Sovinnonteko perustuu aina vapaaehtoisuuteen.

Väkivaltaisestakin ääriajattelusta voi tarvittaessa järjestää dialogin luokkahuoneessa, jolloin oppilaat voivat ilmaista omia kokemuksiaan sekä huoliaan. Näin oppilaiden ajattelua voidaan ohjata eteenpäin huolipuheesta ja suunnaten siihen, mitä voimme tehdä ja mitä välineitä meillä on selvitä pelottavista tilanteista.

Tilan luomisen ja erilaisten ajatusten kuulemisen voi kuitenkin aloittaa paljon pienemmästä. Osin enemmistöpaine syntyy käsityksestä, että enemmistön näkökulma on kuin kiveen hakattu ja muovautumaton. Tämän ajatusmallin purkaminen luokkahuoneessa madaltaa kynnystä tuoda esiin omia ajatuksia.

Opettaja voi esimerkiksi kannustaa mielipiteen ilmaisuun ja muistuttaa rakentavasta keskustelutavasta ja yhteisistä pelisäännöistä. Oppilaiden mielipiteitä voidaan tarkastella, niistä voidaan keskustella ja pohtia: jääkö jotain yhä piiloon – minkälaisia muita ajatuksia voisi olla?

Oppilaille voi pyrkiä osoittamaan, että ajatukset ja todellisuus eivät ole sama asia. Vaikka itsellä olisi pelottavia ja hallitsemattomiakin ajatuksia, ne eivät ole tekoja ja niistä voi kertoa aikuisille ja opettajille.

 

Pohdi

Onko opetusryhmällä tarpeelliset tunne- ja dialogitaidot? Luokkahuonekeskustelu yllättävistä, pelottavista tai muuten järkyttävistä asioista edellyttää oppilailta monia taitoja ja valmiuksia, kuten:

  • Kyky rauhoittua
  • Kyky kuunnella
  • Kyky jättää asia odottamaan
  • Kyky tunnistaa omia tunteita ja nimetä ne
  • Kyky tunnistaa toisten tunteita ja nimetä ne
  • Kyky erottaa oma tuntemus siitä, miten asiat ovat
  • Kyky antaa tilaa toisille ja odottaa omaa vuoroa
  • Kyky ottaa itselleen tilaa ja ilmaista oma ajatus tai tuntemus
  • Kyky riittävään myötätuntoon toisia ja itseään kohtaan
  • Kyky luottamukseen.

Tunnetaitojen tukemiseen ja yhteiseen harjoitteluun löytyy monia työkaluja osiosta 2 Tunne- ja ryhmätaitojen kehittäminen. 

Sinisävyinen piirros puhekuplista
Etäisyyden ottamista vaativaa keskustelua on hyvä harjoitella ennalta omassa mielessä.

Miten kannustat oppilaita ottamaan puheeksi mahdollisesti heidän mieltään vaivaavat ääriajatukset? Onko jokin oppilaasi puheissa vihjannut siitä, että hänellä saattaisi olla jotain huolia mielessään? Voit perehtyä edeltä ja tämän luvun lopusta löytyviin oppaisiin väkivaltaisen ääriajattelun ehkäisystä sekä sovittelumenetelmistä.

Etäisyyden ottamista kannattaa harjoitella ennakoivasti. Kuvittele tilanne, jossa oppilas tulee puhumaan sinulle ajatuksestaan käyttäytyä väkivaltaisesti tai halustaan liittyä rikollisorganisaatioon. Minkälaisen tunteen se sinussa herättäisi? Miten reagoisit? Kuvittele tilanne hitaasti ja rauhallisesti, askel kerrallaan. Muistuta itsellesi, että tunteesi ei ole sama asia kuin todellisuus. Oppilaan ajatus on vain ajatus, ja sinun tehtäväsi on tukea hänen kasvuaan elämään omien tunteidensa kanssa vaikka ne olisivat välillä ahdistavia ja häiritseviä. Myös oppilas voi ottaa etäisyyttä niistä ja tarkastella niitä omina tuntemuksinaan tunnetaitojen harjoituksissa.

Lue lisää

Tillbaka upp

Opettajan mahdollisuuksia toimia yllättävässä tilanteessa tukee parhaiten jaettu työkulttuuri, jossa dialogisuuteen ja avoimuuteen pyritään yhdessä.

Työyhteisön rakentamisessa paitsi kollegoilla myös koulun hallinnolla ja rehtorilla on merkittävä rooli. Koulun pedagogisena johtajana opetussuunnitelman toteuttaminen on ensisijaisesti rehtorin vastuulla. Dialogi- ja tunnetaitojen merkitys oppimisessa heijastuu näin luonnollisesti rehtorin tehtäviin. Rehtorin työote ja dialoginen johtaminen voivat luoda koko yhteisölle toimintamalleja myös luokkahuoneisiin vietäviksi.

Osa opettajistakin voi tuntea sisäistä ristiriitaa opettajan roolin ja esimerkiksi uskonnollisten tai poliittisten vakaumustensa välillä. Vaikka opettajilla on sananvapaus työpaikan ulkopuolella sekä laaja vapaus suunnitella oma opetuksensa, opetussuunnitelma sitoo opettajaa tiettyyn arvopohjaan kuten opetuksen puoluepoliittiseen sitoutumattomuuteen ja yhteiskunnan uskonnolliseen sekä kulttuuriseen moninaisuuteen.

Tämä ei merkitse sitä, että opetuksen pitäisi olla laimeaa ja kantaaottamatonta. Opetussuunnitelmat ohjaavat käsittelemään myös vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joten ratkaisuna ei ole eettisten ja poliittisten keskustelunaiheiden vältteleminen.

Opettajien väliset dialogiset keskustelut ja yhteinen pohdinta siitä, millä tavoin yhteiskunnallisista asioista voidaan opettaa, ovat tehokas tapa löytää tukea omalle ammatilliselle identiteetille. Kuvitteellinen tai todellinen enemmistön paine voi nimittäin tuntua myös opettajainhuoneessa eikä työpaikkakiusaaminenkaan ole tuntematonta.

Opettajien väliset dialogit voivat auttaa työyhteisöä ratkomaan tilanteita sekä helpottamaan rooliristiriitoja. Dialogien kautta löydetty luottamus mahdollistaa myös vertaistuen vaikeissa opetustilanteissa.

Rehtorien työnkuvaa ja kelpoisuusvaatimuksia 2010-luvulla selvittänyt Opetushallituksen työryhmä kirjoittaa rehtorin roolista henkilöstöjohtajana:

“Henkilöstöjohtajana rehtori on yhteistyön rakentaja, joka rakentaa tiimejä, kehittää erilaisia jaetun johtamisen malleja ja edistää eri tavoin osallistavaa ja sitouttavaa päätöksentekoa. Opettajien oppimisen johtajana hän on mentori tai valmentaja, joka tukee opettajien henkilökohtaista kehittymistä. Rehtorilla tulee olla vahva tulevaisuusorientaatio, ja tärkeää on myös asiantuntijuus aikuisten oppimisessa. Henkilöstöjohtajan roolissa korostuu yhteisöllinen osaaminen: vuorovaikutustaidot ja kyky käsitellä ristiriitoja. Johtaminen muutoksessa edellyttää kykyä kestää painetta ja taitoa tunnistaa työhyvinvointia uhkaavat ilmiöt.”

– Rehtorien työnkuvan ja koulutuksen määrittämistä sekä kelpoisuusvaatimusten uudistamista valmistelevan työryhmän raportti 2013

 Saatavilla verkossa

Pohdi

  • Minkälainen työkulttuuri koulussa on? Ratkaistaanko ongelmatilanteet keskustelemalla vai hiljaisuudella odottaen, että asia unohtuu? Mitä voin tehdä koulun kulttuurin kehittämiseksi?

Vastauksia varten

  • Käytännön vuorovaikutustilanteita ja niiden ratkaisuja opettajien kertomana kirjassa Hannele Cantell, Ratkaiseva vuorovaikutus (2010) 

Koulussa voidaan järjestää dialogisia keskusteluja opettajien kesken. Tähän esimerkiksi Sitran kehittämä Erätauko-menetelmä soveltuu hyvin.

 Lue lisää Erätauko-menetelmästä

Jos koulussa on laajempaa kiinnostusta ja resursseja kehittää toimintakulttuuria, voidaan vaikkapa pyytää filosofian praktikko johtamaan sokraattista dialogia tai käyttää sosiaalipedagogia apuna ryhmänohjaukseen. Lue lisää:

Filosofit.fi

Suomen sosiaalipedagoginen seura

Lue lisää

Tillbaka upp