Sanomalehti

Sanomalehtien esimuotona olivat uutislehtiset, jotka saivat alkunsa kauppiaiden välisestä liikekirjeenvaihdosta. Kauppiaat vaihtoivat tietoja kotipaikkakuntansa hinnoista, kadoista, sadoista, sodista, kulkutaudeista, laivavuoroista ja muista kaupankäyntiin vaikuttavista asioista. 1500-luvulla uutiskirjeitä alettiin painaa kirjapainoissa, jolloin ne saavuttivat laajemman lukijakunnan. Osasta uutiskirjeitä tuli säännöllisesti ilmestyviä sanomalehtiä. Uutislehtiset vastasivat siis ennen kaikkea kauppiaiden ja hallintovirkamiesten tarpeisiin.

Varsinaisia sanomalehtiä, jotka sisälsivät useita pikku-uutisia ja ilmestyivät säännöllisesti, alkoi syntyä Euroopassa 1600-luvun alussa. Suomessa luettiin aluksi enimmäkseen pääkaupungin eli Tukholman lehtiä. Suomen ensimmäiset sanomalehdet olivat porvaristolle tarkoitettuja ruotsinkielisiä lehtiä. Ensimmäinen säännöllisesti ilmestynyt suomalainen sanomalehti oli turkulaisen Aurora-seuran julkaisema Tidningar Utgifne af ett Sällskap i Åbo vuodelta 1771.

Suomenkielisen lehdistön esikoinen, Suomenkieliset Tieto-Sanomat, näki päivänvalon vuonna 1775. Suomenkielinen lehdistö vakiinnutti paikkansa kuitenkin vasta 1890-luvun alkuvuosina. Lehtien perustamista ja alkuvuosien toimintaa vaikeuttivat keisarillisen Venäjän sortokauden aiheuttamat ennakkosensuuri, sakot ja lakkautukset. Toisaalta nämä vaikeudet myös nostivat kansallistunnetta ja siten voimistivat oman äänenkannattajan tärkeyttä.

Lehdistö mielipiteiden levittäjänä on aina palvellut myös poliittisia aatteita. Suomenkielisillä sanomalehdillä oli suuri merkitys kansallistunteen nousuun ja itsenäistymisen aikaan. Sanomalehtien puoluepolitisoituneisuus oli huipussaan 1920-luvulla.

Suomalainen sanomalehdistö tänään

Sanomalehteä pidetään perinteisesti luotettavana ja puolueettomana uutisten välittäjänä. Sanomalehtimedia onkin luonteeltaan asiakeskeinen – viihteellinen sisältö, mielipidekirjoitukset ja kuvat ovat vallanneet tilaa vasta aivan viime vuosina. Sanomalehden yleisin juttutyyppi on kuitenkin edelleen uutinen.

Tunnetumpia valtakunnallisia lehtiä ovat Helsingin Sanomat sekä iltapäivälehdet. Lisäksi valtakunnallisiin lehtiin luetaan erikoissanomalehdet, kuten Maaseudun tulevaisuus ja Kauppalehti. Maakuntakeskuksissa ilmestyviä suurimpia sanomalehtiä kutsutaan maakuntalehdiksi. Niitä ovat esimerkiksi Aamulehti ja Lapin kansa. Lisäksi Suomessa on joukko harvemmin ilmestyviä paikallislehtiä. Ilmaisjakelu- ja noutopistelehdet luetaan omaan ryhmäänsä.

Suomalaiset ovat innokkaita lehdenlukijoita

Sanomalehdistön kokonaislevikki kasvoi Suomessa aina 1980-luvun loppuun asti. Suomea 1990-luvun alussa kohdannut talouslama vaikutti levikkiin kuitenkin niin, että se putosi kymmenessä vuodessa 20 prosentilla. Levikki ei ole lähtenyt uuteen nousuun lamavuosien jälkeen, vaan on jatkanut tasaista laskuaan. Suomalaiset ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna edelleen todella ahkeraa sanomalehdenlukijakansaa.

Lähes kaikki lehdet julkaisevat netissä myös verkkoversion, ja joitain lehtiä julkaistaan jopa ainoastaan verkossa. Verkkoon toimitettavien uutisten tiivis ilmestymistahti tarkoittaa sitä, että toimittajien on kirjoitettava jutut ripeästi, eikä heillä siis ole välttämättä aikaa syventyä perusteellisesti jutun aiheeseen. Verkkolehdet kilpailevat siitä, kenen sivuilla tieto julkaistaan ensimmäisenä, joten aikaa tietojen tarkistamiselle ei välttämättä ole.

Lukijoita osallistutetaan lehdentekoon

Lehdet ovat kehittäneet varsinkin verkkoversioitaan suuntaan, jossa voidaan olla enemmän vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa kuin paperilehden kautta. Lukijat voivat kommentoida uutisia, jakaa juttuja sosiaalisessa mediassa ja lähettää juttuvinkkejä lehdille.

Myös joissain paperilehdissä on otettu lukijoiden tuottama sisältö tyytyväisenä vastaan. Esimerkiksi ilmaisjakelulehdet Metro ja Vartti julkaisevat jokaisessa numerossaan lukuisia lukijoiden ottamia kuvia ja tekstiviestejä. Lukijoiden osallistaminen sisällöntuotantoon tuo lehden sisällöt lähemmäksi lukijan kokemusmaailmaa – vähän niin kuin tosi-tv.