Lehtijuttu rukoilevasta muslimitytöstä rikkoi stereotypioita
Teksti: Pauliina Grönholm / Helsingin Sanomat
Eräänä maaliskuisena keskiviikkona seisomme kuvaajan kanssa Helsingin Medialukion aulassa. Olemme tulleet tapaamaan Nadiaa. Hän on 17-vuotias opiskelija ja lupautunut haastateltavaksi koulujen rukoustiloja käsittelevään juttuun Helsingin Sanomien kaupunkisivuille.
Toimittajat saavat juttuideat monista lähteistä. He seuraavat eri aloja ja saavat tietoja tuttaviltaan. Lisäksi toimitukseen lähetetään paljon kutsuja tiedotustilaisuuksiin sekä tiedotteita uusista tutkimuksista, raporteista tai vastaavista.
Mutta toimittajat tekevät myös paljon havaintoja näkemästään ja kuulemastaan. Niin sai alkunsa tämäkin juttuidea.
Paikallisuus korostuu
Helsingin Sanomien kaupunkisivut sijaitsevat lehden ensimmäisessä osassa, eli se on lehden yksi tärkeimmistä osastoista. Kaupunkiosastolla julkaistaan juttuja pääkaupunkiseudun asioista ja ilmiöistä.
Paikallisuutisissa korostuu uutiskriteereistä läheisyys. Joskus joku sellainen uutinen, mikä ei kotimaan sivuilla ylittäisi uutiskynnystä, voi hyvinkin kaupunkisivulla olla tärkeä paikallisuutinen.
Pääkaupunkiseudulla on muuhun Suomeen verrattuna paljon maahanmuuttajia ja eri uskontoon kuuluvia oppilaita. Siksi myös kysymys oman uskonnon harjoittamisesta on ajankohtainen.
Kun kuulin eräältä tutultani, että eräässä koulussa olisi varattu oppilaille omia rukoushuoneita, mielenkiintoni heräsi. Aloin pohtia, kuinka yleistä tällainen on. Soittokierros lukioiden ja oppilaitosten rehtoreille vahvistaa, että kyseessä on yhtä koulua laajempi ilmiö.
Hyvässä uutisjutussa pitäisi myös aina kuulla niitä, joita uutinen koskee. Siksi pelkän rehtorien haastattelun sijaan halusin löytää myös oppilaan, jolle rukoilu on osa päivittäistä koulupäivää. Halusin näyttää asian arkisemman puolen, en tehdä kohujuttua.
Haastateltava haussa
Toimittajan työ muistuttaa välillä salapoliisityötä. Toisinaan täytyy etsiä haastateltavia mitä kummallisimmilla kriteereillä. Haastateltavan löytäminen tähän juttuun ei ollut helppoa. Etsin haastateltavaa viikon, mikä on sanomalehdessä pitkä aika.
Rukoileminen on hyvin henkilökohtainen asia, eikä moni halua kertoa siitä lehdessä nimellään ja kuvallaan.
Arkaluontoisissa jutuissa voi tarvittaessa esiintyä nimettömänä, mutta jutun teho laskee huomattavasti. Ihmiset lukevat mielellään toisista ihmisistä. Lisäksi halusin näyttää, että rukoileminen, oli kyseessä muslimi tai kristitty, on sitä harjoittavalle osa arkipäivää. Miksi sitä pitäisi silloin salata?
Nadia oli rohkea ja lupautui kertomaan jutussa omasta rukoilemisestaan. Hän on muslimi, mutta alkoi rukoilla vasta viime syksystä lähtien.
Hän vastasi kysymyksiin hiljaa, melkein ujosti. Mutta siitä huolimatta sain hänestä varman vaikutelman. Hän tiesi, kuka on ja mitä haluaa.
Usein lehdessä rukoilusta otetuissa kuvista esiintyy miehiä. Se johtuu siitä, että naiset rukoilevat yleensä kotona ja miehet esimerkiksi moskeijassa. Nadian tarina oli siksi poikkeuksellinen ja rikkoi muslimeista mediassa esiintyviä stereotypioita.
Kuvaajan kanssa sovimme, ettei Nadian kasvoja näkyisi kuvassa. Se ei Nadian mukaan ole muslimille soveliasta. Muuten saimme kuvata häntä, kun hän polvistui ja teki rukousliikkeet.
Juttukeikan lopuksi sovin Nadian kanssa, että soitan ja luen jutun hänelle puhelimitse, ennen kuin se menee lehteen. Haastateltavalla on oikeus tarkastaa omat suorat sitaattinsa, mutta ei muuta jutun sisältöä. Tässä tapauksessa aihe on niin henkilökohtainen, että annan hänen mielellään kuulla koko jutun.
”Joudut helvettiin”
Toimittaja saa aika usein palautetta jutuistaan. Moni lähettää helposti sähköpostia. Sain muslimityttöjutusta kaksi palautetta. Toisessa kehuttiin, että aiheesta oli tehty monipuolinen juttu. Toinen palautteenantaja oli jutusta suuttunut. ”Joudut helvettiin”, hän kirjoitti. Syytä siihen hän ei perustellut.
Tällainen on Hesarin uutistoimituksen päivä
Klo 5 HS.fitä päivittävät online-toimittajat töihin.
Klo 9 Iso aamukokous, jossa päätoimittajat, toimituspäälliköt sekä kaikkien osastojen esihenkilöt käyvät läpi aamunlehden sekä suunnittelevat seuraavan päivän lehteä.
Klo 9.30 Suurin osa uutistoimittajista tulee töihin ja pidetään kotimaan ja kaupunkiosastojen aamukokous.
Päivällä haastattelujen tekemistä, juttukeikoilla käymistä ja juttujen kirjoittamista.
Iltapäivällä osastoista riippuen vaihtokokous. Uutistoimituksessa se on noin klo 15.30, jolloin iltatiimi (käsittelijät, taittajat) tulevat töihin. Yksikään juttu ei mene lehteen niin, ettei joku sitä olisi lukenut. Joskus juttuja voidaan lyhentää tai muuttaa paljonkin. Yleensä ainakin otsikot muuttuvat. Käsittelijä on ikään kuin ensimmäinen koelukija: jos hän ei ymmärrä juttua, ei todennäköisesti lukijakaan.
Kello 17 on kaikkien osastojen yhteinen iltakokous.
Kello 22 kaikkien juttujen pitää olla valmiita, käsiteltyjä ja taitettuja, sillä ensimmäisen painoksen viimeinen sivu lähteen toimituksesta painoon valokaapelia pitkin. Maailmalla tapahtumat eivät kuitenkaan pysähdy tähän. Yöllä voidaan tehdä juttuihin vielä muutoksia eri painoksiin.
Helsingin Sanomissa muutoksia voidaan tehdä A- ja B-osiin eli kotimaa-, kaupunki-, ulkomaat-, talous- ja urheilusivuille. C- tai D-osassa sijaitseville kulttuuri-, mielipide- ja teemasivuille muutoksia ei voi tehdä.
Toiseen painokseen menevien sivujen pitää olla valmiit noin kello 23.20, ja painaminen alkaa Sanomalassa kello 24. Kolmas painos menee kiinni kello 00.15. Sen jälkeen tehdään lisäpainoksia vain, jos yöllä sattuu isoja onnettomuuksia tai muita todella tärkeitä asioita.
Viimeiset yövuorolaiset lähtevät noin 1.30. Tarvittaessa online-toimittajat voivat jäädä vielä yöhön, jos uutistilanne niin vaatii.