Elokuva

Elokuva-analyysi edellyttää elokuvakulttuurin tuntemusta eli tietämystä elokuvista, niiden tekijöistä ja luonteesta. Seuraava muistilista auttaa myös kokemattomampaa elokuvien katsojaa kiinnittämään huomionsa analyysin kannalta olennaisiin asioihin. Elokuvaa voidaan analysoida esimerkiksi esteettisesti, yhteiskunnallisesti tai kertomuksen merkitysten kautta. Analyysi voi keskittyä yhteen näistä näkökulmista tai ottaa aineksia kaikista kolmesta näkökulmasta.

Esteettinen analyysi keskittyy erittelemään henkilöhahmoja, juonta, miljöötä sekä kuva- ja ääni-ilmaisua. Tyypillisiä esteettisen erittelyn kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Miten keskushenkilön asemaa rakennetaan esimerkiksi kameratyöskentelyllä, valaistuksella, sommittelulla ja musiikilla?
  • Mikä on keskeisten henkilöiden asema suhteessa toisiinsa?
  • Mitkä ovat juonen ratkaisevia käänteitä ja miten ne on rakennettu?
  • Miten elokuvan fyysinen maisema tukee henkistä ilmapiiriä – vai onko näiden kahden välillä ristiriitoja?
  • Millaisia tehosteääniä on käytetty?

Yhteiskunnallinen analyysi tarkastelee elokuvan sitoutumista johonkin tiettyyn lajityyppiin sekä ajankohtaisia ja myyttisiä viittauksia ja subjektiivisia mielleyhtymiä. Olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Edustaako elokuva selkeästi jotakin tiettyä lajityyppiä (komedia, tragedia, draama, scifi tms.) vai onko siinä usean eri lajityypin aineksia?
  • Löytyykö elokuvasta viittauksia esimerkiksi poliittisiin tapahtumiin tai puheenaiheisiin?
  • Minkälaisia arvoja ja asenteita elokuva välittää?
  • Edustavatko henkilöhahmot korostetusti joitakin ihmistyyppejä, ryhmiä tai luokkia?

Jos halutaan eritellä elokuvaa kertomuksen merkitysten kautta, kiinnitetään huomiota päähenkilöiden ja miljöiden kehittymiseen ja vertauskuviin. Tärkeiksi kysymyksiksi nousevat tällöin esimerkiksi seuraavat:

  • Miten päähenkilöt kehittyvät elokuvan aikana?
  • Miten heidän suhteensa muihin henkilöihin muuttuu?
  • Miten miljööt muuttuvat tarinan kehityksen myötä?
  • Minkälaisia vertauskuvia, metaforia ja "kuvallisia ajatuksia" elokuvassa esiintyy?

Elokuvan henkilöhahmoja

Päähenkilö, jonka näkökulmasta tai kautta kerronta etenee. Päähenkilö kehittyy ja muuttuu juonen mukana.

Sankari, johon päähenkilö turvautuu ja jota usein päähenkilö ihailee. Arkipuheessa ja usein elokuvassakin sankari ja päähenkilö sekoittuvat. Sankari on valmis jo tarinan alussa, ja hänen muutoksensa ovat pieniä.

Riivaaja, päähenkilön – ja sankarin – vastapeluri, sankarin tavoin muuttumaton ja johdonmukainen. Riivaaja ei aina ole ihmishahmoinen vastustaja  vaan joskus luonnonvoima, eläin, hirviö tai vaikkapa asenne – jota toki havainnollistetaan henkilöimällä.

Apuri/sidekick/lähin on päähenkilön, sankarin tai riivaajan kumppani. Apuri alleviivaa sankarin suuruutta tai riivaajan pahuutta tai laventaa päähenkilön hahmoa.

Meikäläinen tuo tarinaa lähemmäs maanpintaa. Päähenkilön lähin voi edustaa samalla yhtä meistä, jota elokuvan tapahtumat olisivat voineet kohdata ja liikuttaa.

Normi edustaa oletettua suurta enemmistöä, moraalista keskiarvoa, yleisönosastokirjoittajan mielipidettä.

Kaikkien valtavirtaelokuvienkaan henkilögalleria ei orjallisesti noudata klassista jaottelua, joka esiintyy puhtaimmillaan toimintaelokuvissa, westerneissä ja kauhuelokuvissa.

Elokuvan tarinan jaksot

Länsimaiset valtavirtaelokuvat noudattavat antiikin Ateenasta periytyvää dramaturgista rakennetta, jonka filosofina tunnettu Aristoteles luonnosteli teoksessaan Runousoppi. Elokuvan juonen kuljetustekniikka tulee selvemmin näkyviin, kun paikantaa tarinasta seuraavat kohdat tai jaksot (suluissa mainitut ovat lisäyksiä alkuperäiseen antiikin draaman rakenteeseen):

(Hook / teaser, koukku / houkuttelu)

Lupaus tulevasta: elokuva alkaa huippukohdan ennakoinnilla, jonka jälkeen palataan ajassa taaksepäin. Alkutekstien alla saattaa välähtää näytteitä tarinan myöhemmistä käänteistä. Houkuttelua käytetään television sarjafilmeissä, myös elokuvissa.

Johdanto

Rauhallinen alku esittelee miljöön ja alustavasti osan henkilöistä. Tunnelma tihenee…

Point of no return / point of attack, alkusysäys

Tarinan perustava ristiriita paljastuu ensimmäisessä konfliktissa. Henkilöhahmot tekevät ratkaisuja, joiden jälkeen ei ole paluuta entiseen.

Esittely

Henkilöitä marssitetaan esiin lisää, ympäristöä ja aikakautta tarkennetaan.

Syventäminen

Henkilöistä ja heidän keskinäisistä suhteistaan kerrotaan tarkemmin; tarinaa kuljettavaa perusristiriitaa taustoitetaan.

Ristiriidan kärjistyminen

Alkusysäyksestä vyörymään lähtenyt tapahtumakulku etenee kohti väistämätöntä törmäystä.

Huippukohta/ratkaisu

Pulssi nousee ja hengitys tihenee, kunnes käydään lopullinen välienselvittely.

(Uusi kärjistyminen ja toinen huippukohta ratkaisuineen)

Jo lyödyksi uskottu vastavoima yrittää vielä kerran. Tämä ratkaisu on suosittu toiminta- ja varsinkin kauhuelokuvissa, ja se valmistaa katsojan odottamaan jatko-osaa.

Loivennus/häivytys

Tasoitteluvaihe, jonka tarkoitus on tuoda eläytynyt katsoja takaisin maan pinnalle tarinan lumoista. Vaihtoehtoisesti loppu voi jäädä avoimeksi ja katsoja epäilyksen valtaan…