Tekstiilikulttuurit ja minä, käsityön lukiodiplomin e-oppimateriaali

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. (Ympäristöministeriö)

Kestävän kehityksen kolme peruselementtiä ovat

• ekologisuus
• taloudellisuus
• sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Ekologinen kestävyys

Ekologinen kestävyys edellyttää, että ihmisen toiminta asettuu luonnon kantokyvyn rajoihin siten, etteivät luonnon monimuotoisuus tai ekosysteemien toimivuus vaarannu.

Ekotehokas tuotanto perustuu uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen säästöön ja päästöjen vähentymiseen. Keskeistä ekologisessa kestävyydessä on ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotanto- ja kulutustottumuksiin siirtyminen.

Taloudellinen kestävyys

Taloudellinen kestävyys ei perustu velkaantumiseen eikä henkisten tai materiaalisten voimavarojen tuhlaamiseen. Esimerkiksi ilmastonmuutos voidaan tulkita kestämättömän taloudellisen kehityksen seuraukseksi. Taloudellinen kestävyys perustuu elinkeinoelämän sopusointuun luonnon kanssa. Se voi ilmetä luonnosta otettujen raaka-aineiden tehokkaana hyväksikäyttönä, tuotantoprosessin energiatehokkuutena ja tuotteen kierrätettävyytenä. 

Kotitalouksien tuloista noin 10 % käytetään tekstiileihin, joten niiden valinnalla on suuri merkitys ympäristöön. Tekstiilejä on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen niiden ympäristövaikutusten perusteella. Koko tuotteen elinkaari vaikuttaa asiaan. Tästä esimerkkejä ovat

• raaka-ainetuotanto: uusiutuva vai uusiutumaton, viljely, kastelu, lannoitteet, torjunta-aineet, työvoima
• valmistus: valmistusmaa, työolot, työvoima, energian ja veden kulutus, ympäristöpäästöt
• kuljetus: kuljetusvälineet, energiankulutus, pakkaaminen
• käyttö: laatu, pitkäikäisyys, hoito, uudelleenkäyttö, kierrätys, jätteenkäsittely (käsittelypaikka).

Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisen kestävyyden ydintä on ihmisarvosta kiinnipitäminen. Se voi ilmetä esimerkiksi tasa-arvona, oikeudenmukaisuutena ja solidaarisuutena. Sitä on myös esimerkiksi pyrkimys meluttomaan työympäristöön tai yhteisöllisyyden vaaliminen yksilökeskeisyyden sijasta. Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa kansalaiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan heitä koskevaan päätöksentekoon.

Sosiaalinen kestävyys auttaa integroitumaan yhteiskuntaan ja ehkäisee syrjäytymistä. Sosiaalinen kestävyys edellyttää vastuuseen kasvamista siten, että oikeudenmukaisuusyhteisöön kuuluvat vähitellen kaikki ne ihmiset, joiden elämään oma toiminta välillisesti tai välittömästi on yhteydessä. 

Kulttuurinen kestävyys

Kestävän kehityksen mukainen kulttuuri parantaa ihmisten ja alueiden hyvinvointia. Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien kirjon säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. Kulttuurisesti kestävässä yhteiskunnassa tuetaan erilaisten kulttuuristen ryhmien identiteettiä ja elinvoimaisuutta, vahvistetaan kansanperinnettä sekä hoidetaan ja ylläpidetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja elinympäristöjä.

Kulttuuri on monitahoinen käsite: siihen kuuluu niin aineellisia kuin henkisiäkin asioita. Kestävä kulttuuri myös elää ja muuttuu, kun ihmiset ja kansat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kestävässä kulttuurissa hyväksytään ihmisten erilaisuus ja kunnioitetaan jokaisen oikeuksia, myös luonnon ja eläinten.

Kuluttaminen

Eettinen kuluttaminen tarkoittaa tuotteiden tai palveluiden ostamista tiettyjä eettisiä toimintatapoja ja periaatteita noudattavilta yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Tähän liittyy epäeettisten tuotteiden ja yritysten boikotointi ja nykyään joillakin kuluttajilla myös epäeettisesti toimiviin valtioihin kytkeytyneiden yritysten boikotointi. Eettiseen kuluttamiseen liittyy olennaisesti myös liiallisen kuluttamisen välttäminen ja tuotteiden huolto, kierrätys tai uudelleenkäyttö.

Kuluttajakasvatus on osa kestävään tulevaisuuteen tähtäävää yhteiskunnallista kasvatusta. Kuluttajakasvatuksella tarkoitetaan elämäntaitojen opettamista, arkisen elämänpiirin ja sen ilmiöiden avaamista ja selittämistä kasvatuksellisella otteella. Tavoitteena on arjen taitojen oppiminen, joilla menestytään omassa elämässä ja globaalin yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.

Kuluttajakasvatuksen tavoitteet perustuvat kahteen eheyttävään avainteemaan:

• kestävä kulutus
• media- ja teknologialukutaito.

Nämä avainteemat ovat tärkeitä kuluttajakasvatuksen painopisteitä, jotka integroidaan kuluttajakasvatuksen kaikkiin neljään osa-alueeseen:

• kotitalouden hallinta ja osallisuus
• kuluttajakauppa
• yksityistalous
• markkinointi ja kaupallinen media.

Yrittäminen

Yrittäjyys on uusien toimintaorganisaatioiden, erityisesti liiketoiminnallisten yritysten, luomista vastauksena havaittuihin mahdollisuuksiin tai puutteisiin markkinoilla. Yrittäjyyttä pidetään kansantaloudellisen toiminnan perustana. Ilman riittävää yrittämisintoa yhteiskunnan työllistämismahdollisuudet heikkenevät. 

Yrittäjyyskasvatus on elämässä tarvittavien valmiuksien oppimista ja kehittämistä. Se on oma-aloitteista ja aktiivista toimintatapaa edistävää oppimista, joka antaa oppijalle mahdollisuuden kehittää omia taitojaan. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on auttaa oppijoita näkemään mahdollisuuksia, toimimaan aktiivisesti, ottamaan vastuuta, toimimaan ryhmässä ja pitämään lupaukset.

Yrittäjyyskasvatus ei ole vain kasvattamista, vaan tavoitteena on kokonaisvaltainen asenteen ja taitojen kehittäminen. Tosin aktiivisista, oma-aloitteisista ja mahdollisuuksia näkevistä ihmisistä tulee keskimääräistä useammin yrittäjiä. Pitkäjänteinen yrittäjyyskasvatus on myös avain Suomen hyvinvointivaltiostatuksen turvaamiseen. Kansakunnan kyvykkyys muodostuu yksilöiden tavasta ajatella, suhtautua ja toimia. Tässä nousee esiin yrittäjyyskasvatuksen mahdollisuus vaikuttaa sekä asenteisiin että myöhemmin yrittäjäksi ryhtymiseen. 

Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä kantaa liiketoimintamahdollisuuteen liittyvän riskin ja pyrkii tekemään liiketoiminnallaan voittoa. Toisinaan myös liiketoimintamahdollisuuden havaitsijaa voidaan pitää yrittäjänä, vaikka hän ei liiketoimintaa aloittaisikaan. Tavallisin tapa organisoida liiketoiminta on perustaa yritys tai tehdas. Liiketoimintaan tarvitaan yleensä pääomaa.

Yrittäjän rooli voidaan nähdä monella tapaa. Yrittäjä voidaan nähdä organisoijana, joka yhdistää raaka-aineet ja kyvyt tuotteiden ja palveluiden tuottamiseksi. Yrittäjä on riskin kantaja. Hän ottaa riskin muiden puolesta sovitulla hinnalla.