Kasvun ja kehittymisen teemasta elämänkatsomustiedon tunnilla oppilaat voivat pohtia, mistä osista ja millaisista toiminnoista keho toimii, miten terveydestä pidetään huolta ja millaisia elämänvaiheita elämänkaareen kuuluu. Teeman avulla on mahdollista lähestyä myös vaikeita asioita, kuten sairastumista tai kuolemaa.
Kuvituskuva, tytöt leikkivät sisällä
Foto: Satu Haavisto

Ihmisen keho on kuin koneisto, joka rakentuu erilaisista tiettyihin tehtäviin soveltuvista osista. Omasta kehosta ja sen toimintakyvystä huolehtiminen on tärkeää. Omasta kehosta huolehtimisen neljänä perusasiana voidaan elämänkatsomustiedon tunnilla ottaa esille lepo, puhtaanapito, ravinto ja liikunta. Tunnilla voidaan keskittyä näiden neljän asian vaikutuksen pohtimiseen oman kehon pääkohteiden eli luuston, lihaksiston, sydämen ja verenkierron, keuhkojen ja hengityksen sekä aistien, aivojen ja ajatustoiminnan osalta. Osaan oman kehon toiminnasta ja toimintakyvystä voi ihminen itse vaikuttaa, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Osa kehosta toimii automaattisesti. Keho myös viestii omistajalleen erilaisista tarpeista. Yhteisesti voidaan pohtia miten ja mistä. Toisena tärkeänä ihmiskehon tarkastelutapana voidaan käsitellä syitä, miksi ihmisen keho on sellainen kuin on, mitä ihmiskeho mahdollistaa enemmän kuin muiden nisäkkäiden kehot.
Entä jos keho vahingoittuu tai on alusta pitäen normaalista poikkeavassa kunnossa? Mitkä toiminnot voi korvata tai mitä ilman voi tulla toimeen?

Esimerkkitunti

Oppilaat piirtävät ihmisen ääriviivapiirros. Piirrokseen lisätään aivot, sydän, keuhkot, aistinelimet, muutamia luita ja lihaksia. Viereen piirretään neljä omasta kehosta huolehtimisen keinoa: lepo, puhtaanapito, ravinto ja liikunta. Oppilailta kysytään

  • mikä vaikuttaa mihinkin 
  • minkä huolehtimiskeinon puutteesta keho viestii itse.

Oppilaat piirtävät ihmismalli ja viereen erilaisia eläinmalleja. Yhdessä yritetään keksiä mahdollisimman samanlainen ja mahdollisimman erilainen keho sekä siltä väliltä jokin tuttu nisäkäs, kuten kissa, koira tai vaikka orava. Oppilaat pohtivat, mitä samanlaisia ja mitä erilaisia toimintoja ja mahdollisuuksia kehoilla on ja mitä ihmiskeho voi tehdä ja mitä ei. Oppilaat miettivät, mitä seuraisi, jos ihmiskehoon lisättäisiin esimerkiksi häntä, vaihdettaisiin tassu tai siipi käden tilalle tai muuta vastaavaa.

Ihminen voi huolehtia kehostaan, mutta myös vahingoittaa sitä. Vahingoittamiseen riittää myös jonkin perustarpeen laiminlyöminen tai siitä huolehtiminen vääränlaisella tavalla. Oppilaat pohtivat

  • mikä huolehtimiskeinoista voi mennä helpoiten huonoon suuntaan 
  • voiko jotain tai kaikkia neljää tehdä liikaa.

Ryhmä pohtii ja listaa asioita, jotka vahingoittavat kehon tärkeimpien osien toimintaa.

Keho voi myös vahingoittua tai olla normaalista poikkeava. Tunnilla pohditaan, mitä kehonosia voidaan korvata tai korjata, ja mitä ilman voi tulla toimeen. Ihminen on kekseliäs ja kehittänyt monenlaisia apuvälineitä ja muita keinoja tulla toimeen myös vammautuneella keholla ( esimerkiksi aistit voivat korvata toisiaan). 

Olennaisia asioita

Ihmisen kehon toimintakyky ja hyvinvointi riippuvat myös omasta toiminnasta, ja niihin voi vaikuttaa erilaisilla valinnoilla, tavoilla ja tottumuksilla. Osan huonosta huolenpidosta huomaa myös itse omista tuntemuksista. Ihmiskehot ovat toisaalta hyvinkin erilaisia, ja myös vammautumisesta tai vahingoittumisesta selviäminen on hyvä ottaa elämänkatsomustiedon tunneilla esiin.

Tillbaka upp

Oppilaiden terveydestä huolehditaan monin tavoin. Ennen kouluikää lapsen terveyttä seurataan neuvolassa, koulussa taas oppilaan tervedestä huolehtivat koululääkäri, terveydenhoitaja ja hammaslääkäri. Oppilasta ohjataan iän karttuessa kuitenkin yhä enemmän huolehtimaan terveydestään myös itse. Äkillisistä terveyteen liittyvistä asioista huolehtivat tarvittaessa myös opettajat ja muu koulun henkilökunta. Oppilasta voidaan rohkaista kertomaan ja kysymään terveyteen liittyvistä askarruttavista asioista koulun aikuisilta. Myös hyvä olo ja huolien purkaminen ovat osa terveyttä. Oma opettaja ja oppilashuolto huolehtivat osaltaan myös oppilaan hyvinvoinnista.

Esimerkkitunti

Oppilaat piirtävät vihkoon terveydenhoidon ympyrän eli eri terveyspalvelut suureen piiriin ja keskustelevat terveydenhoitoon liittyvistä koulun palveluista. Tunnilla oppilaiden annetaan miettiä eri terveydenhoitomuotojen aikuisten osaamisen erikoisalueet, vastaanottojen ja henkilöiden nimet ja yhteydenottotavat. Yhdessä pohditaan, minkälaisia terveysasioita voisi tulla esille ja keneen pitäisi ottaa silloin yhteyttä. Mahdollisia tapauksia ja tarpeita kootaan ympyrän keskelle ja yhdistetään ne parhaiten sopivaan kohteeseen.

Tunnilla käsitellään myös omatoimista terveydestä huolehtimista. Oppilaiden kanssa mietitään, mitä oppilas voi itse tehdä vaaliakseen terveyttään. Ryhmä kerää piirtämällä ja kertomalla erilaisia tapoja. Listaan olisi hyvä tulla ainakin

  • pukeutuminen
  • ulkoileminen ja liikunta
  • peseytyminen ja hampaidenpesu
  • vaatteiden puhtaus
  • terveellinen ravinto
  • riittävä lepo ja uni
  • leikit ja harrastukset
  • hyvän mielen asiat. 

Ihminen voi huolehtia terveydestään, mutta myös vahingoittaa sitä. Vahingoittamiseen riittää myös jonkin perustarpeen laiminlyöminen tai siitä huolehtiminen vääränlaisella tavalla. Joskus ihmiset tekevät itselleen vahingollisia asioita mielihyvää saavuttaakseen tai päästäkseen helpommalla. Tunnilla pohditaan ja keskustellaan myös terveysasioiden laiminlyönnin perusteista ja erilaisista epäterveellisistä tavoista.

Olennaisia asioita

Lasten terveydenhuolto ja terveyden seuranta on järjestetty pienestä pitäen erilaisin yhteiskunnan palveluin. Omaa vastuuta ja aktiivisuutta tarvitaan myös omien vaikutus- ja valintamahdollisuuksien lisääntyessä. Samalla kun opitaan seuraamaan omaa terveyttä, on myös hyvä rohkaistua kysymään aikuisilta ja tietää, keneltä ensisijaisesti voi kysyä askarruttavista asioista. Terveyttä voidaan tunnilla pohtia myös itsessään arvokkaana asiana elämässä sekä miettiä motiiveja siitä huolehtimiseen ja toisaalta myös syitä huolehtimattomuuteen.

Tillbaka upp

Ensimmäisten elinvuosien aikana lapsi kasvaa nopeasti ja oppii monia perustaitoja mutta tarvitsee toisaalta paljon aikuisen apua. Leikki-iän vaihtuessa koululaisuuteen ja nuoruuteen kasvaa nopeasti myös vastuun, vapauden, oikeuksien ja velvollisuuksien määrä. Lapsi oppii uusia taitoja ja tietoja nopeasti, eikä oppiminen aina tapahdu täysin tasapainossa vastuun ja velvollisuuksien lisääntymisen kanssa. Toisaalta juuri tässä vaiheessa maailma on avoin ja uusi kaikilta osiltaan, ilman ennakkoluuloja tai tottumuksia.

Esimerkkitunti

Elämänkaarikuvaus (iät viitteellisiä) neljässä osassa:

  • vauvaikä 0–1 v.
  • leikki-ikä 1–6 v. 
  • kouluikä 6–12 v.
  •  murrosikä 13–18 v. 
  • nuoruusikä 18–25 v.

Kunkin ikävaiheen kohdalle mietitään tunnilla erityisten taitojen ja tapahtumien sijoittumista. Suuria muutoksia ja uusia asioita ovat esimerkiksi

  • liikkumisen oppiminen konttaamisesta kävelyyn
  • puheen oppiminen
  • leikkien ja laulujen oppiminen
  • liikkumisen lisääntyminen (juokseminen, kiipeily, pyörällä ajo)
  • tarhaan tai leikkikouluun meneminen
  • kodin ulkopuoliset kaverit
  • kouluunmeno
  • harrastukset
  • sukupuolten erottautuminen ja erilaiset mielenkiinnon kohteet
  • lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen ja tiedonhankinnan taitojen saaminen
  • kokeilun-, kapinan ja itsenäistymisen halu
  • aikuisuuden tavoitteleminen
  • muoti ja musiikki
  • kaveripiirin muodostuminen
  • työhön tutustuminen ja rahankäyttö
  • kiinnostus seurusteluun
  • vanhemmista irtautuminen
  • itsenäistyminen ja omasta elämästä vastuun ottaminen tulevaisuudensuunnitelmineen.

Kaari on pitkä kokonaisuutena, ja neljään osaan jakaminen helpottaa muutosten ja niiden vaikutusten pohtimista.

Samassa yhteydessä pohditaan myös erilaisia ikärajoja (elokuvaikärajat, uskontokuntaan kuulumisesta päättäminen, lapsen mielipiteen kuuleminen, oikeustoimikelpoisuus, ajoneuvojen kuljettamisoikeuksien saaminen, oppivelvollisuus, täysi-ikäisyys).

Olennaisia asioita

Oman päätäntävallan, oikeuksien ja kykyjen myötä kasvaa myös vastuun ja velvollisuuksien taakka. Oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia eikä vapautta ilman vastuuta. Omista päätöksistä pitää myös vastata itse.

Tillbaka upp

Vanheneminen on ajan kulun vääjäämätön seuraus. Ihminen oppii ja kerää kokemuksia jatkuvasti. Jokainen kokemus ja uusi tieto muokkaa ihmisen kuvaa maailmasta. Vastuu ja velvollisuudet lisääntyvät vanhenemisen myötä, samalla toki myös mahdollisuus ja oikeus päättää omista tekemisistään. Ihminen katsotaan täysi-ikäiseksi 18 vuoden iässä, mutta toisaalta aikuisuus katsotaan alkavaksi vasta nuoruusajan päättymisen jälkeen noin reilun parinkymmenen vuoden jälkeen. Vanhetessaan ihminen usein vakiintuu niin mielipiteiltään ja ajatuksiltaan kuin aikeiltaan ja toiminnoiltaankin: hän asettuu aloilleen, perustaa ehkä perheen ja vakiintuu tiettyyn maailmankuvaan, ammattiin, paikkaan ja identiteettiin. Muutos on silti aina mahdollinen. Lopulta ihminen saavuttaa vanhuuden, hänen vastuullaan mahdollisesti olleet lapset ottavat itse vastuun omasta olemisestaan ja seuraa tietynlainen uuden vapauden ja maailman aukeamisen paikka. Ihmisen elämänkaari kaikkine muutoksineen ja mullistuksineen on koettu ja nähty, jotain on opittu myös seuraaville samoja asioita kohtaaville jaettavaksi esimerkin kautta, johtopäätöksinä tai kertomuksina omista kokemuksistai.

Esimerkkitunti

Tunnilla piirretään yhdessä elämänkaarikuvaus aikuisuudesta vanhuuteen. Kuvaukseen piirretään eri-ikäisiä ihmisiä, joille keksitään yhdessä elämäntilanteen kuvaus ja kuvaus siitä, minkälainen kyseinen ihminen on. Pohjana voidaan käyttää ystäväkirjasivun tyyppistä pohjaa tai muuta vastaavaa. Kuvia voidaan myös etsiä ja leikata lehdistä ja keksiä kuvan ihmiselle lyhyt elämäntarina. Pohdinnassa apuna voidaan miettiä omia perheen ja suvun eri-ikäisiä ihmisiä.

Sukupuu toimii oman lähipiirin vanhenemisen ja eri ikätasojen karttana. Sukupuu voidaan tehdä osittain kotitehtävänä, jolloin kotoa saadaan tiedot myös henkilöiden iästä ja muita lisätietoja tarpeen mukaan.

Olennaisia asioita

Tunnilla otetaan huomioon ajan kulku ja erilaiset elämänvaiheet, tulevaisuuden suunnitelmat, valinnat ja erilaiset ihmiset.

Tillbaka upp

Vakava sairaus ja kuolema ovat asioita, jotka eivät näy jokapäiväisen elämän osana, toisin kuin vielä puolikin vuosisataa sitten. Kun ennen perhepiiriin kuuluivat kaikki elossa olevat sukupolvet ja sairaanhoito tapahtui pääosin kotona eikä sairaalassa, oli perheen pienimillekin tuttua ihmisen elinkaaren päättyminen ja sairastumiset lievistä aina kuolemaan johtaviin sairauksiin saakka. Usein tapoihin eritoten itäisessä Suomessa kuului myös hyvin pitkään kestänyt ruumiinvalvojaisperinne, johon kuului myös vainajan ruumiin esilläolo niin pienten kuin isojenkin perheenjäsenten nähtävillä.

Nykyisin vakava sairastuminen, vanhuus ja kuolema piiloutuvat erilaisiin laitoksiin ja eristykseen arkielämästä. Oma kuolemanpelko saattaa johtaa hyvin niukkaan  kanssakäymiseen sairaan tai kuolevan omaisen kanssa, joka on näin eristettynä arkipäivän ulkopuolelle. Silti niin sairaus kuin kuolemakin ovat aina arkipäivässä läsnä elämän ilmiönä. Näemme ja kuulemme uutisia niin yksilöiden kuin kokonaisten ihmisjoukkojen  kohtaloista, ja myös lapset kohtaavat sairautta, kuolemanvaaraa ja kuolemaa. Lasten elämään osuu niin pienten kuin suurempien eläinten kuolemantapauksia, linnun hautaamisia, lemmikin kuolemaa sekä kertomuksia kuolemasta niin uutisina ja faktoina kuin TV-sarjoissa, elokuvissa kuin muissa tarinoissa.

Kouluikäinen lapsi tajuaa jo kuoleman käsitteenä, ja hänen mieleensä nouseviin kysymyksiin on vastattava totuudenmukaisesti . Jos aihetta vältellään sen lopullisuuden vuoksi, lapsi saattaa joutua äkillisesti ja valmistautumatta tekemisiin kuoleman todellisuuden kanssa esimerkiksi vakavassa sairaudessa tai isovanhempien kuollessa.

Esimerkkitunti

Aihetta voidaan oppitunnilla lähestyä lasten oman kokemusmaailman kautta. Keskustellaan kokemuksista ja esiin tulevista kysymyksistä ja epätietoisuutta aiheuttavista epäselvyyksistä. Nimenomaan viihteen esittämä kuva saattaa etäännyttää kuolemankäsityksen todellisuudesta. Tästäkin voidaan alustaa hedelmällinen keskustelu esimerkkitarinan pohjalta. Eri kulttuurien hautaustavat voidaan myös ottaa esiin keskusteltavaksi.

Kuolemaa kuvaavat tarinat kirjallisuudessa voivat olla myös tunnin rakenteen runkona. Kuoleman kuvausta lyhyinä tarinoina löytyy esimerkiksi teoksissa

  • Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär (kalju-Pietun kuolema)
  • Tove Jansson: Taikatalvi (oravan kuolema).

Pidempiä tarinoita ovat esimerkiksi

  • Terry Pratchett: Viikatemies
  • Elfie Donnelly: Hyvää matkaa, vaari
  • Kaldhol & Oyen: Hyvästi Henrik.

Olennaisia asioita

Kuolema on osa elämän kiertokulkua. Elävä syntyy, kasvaa ja kuolee kaikkialla ja kaikissa elämän muodoissa luonnossa. Kliseitä elämän hauraudesta, olemattomuudesta ja ikuisuudesta tai kuoleman lopullisuudesta pitäisi kuitenkin pyrkiä välttämään.

Tillbaka upp