Kotini

Esimerkkitunti

Tunnilla oppilaat piirtävät vihkoon oman perheensä kuvan ja kertovat muille omasta perheestään. Ryhmä miettii yhdessä perhe-elämän arkea ja sitä, mitä kaikkea siihen kuuluu. Tunnilla todetaan, että perheitä voi olla monenlaisia.

Joillakin oppilailla on mummeja ja vaareja tai mummoja ja ukkeja tai isoäitejä ja isoisiä.  Oppilaat kertovat, minkälaista on olla isovanhempien luona. Ryhmä pohtii yhdessä, mitä isovanhempien kanssa voi tehdä, mitä vanhemmilta ihmisiltä voi oppia ja mitä heille voi opettaa.

Esimerkkitunti

Tunnilla käsitellään perhettä kasvun tukena sekä sääntöjä ja kotiintuloaikoja. Ryhmä keskustelee perheiden sisäisistä pelisäännöistä. Oppilaat voivat laatia ihannesäännöt yhdessä ja verrata niitä omassa kodissaan vallitseviin normeihin. ”Lasten säännöt” ja ”Vanhempien säännöt” kirjataan lyhyesti ja ytimekkäästi taululle ja kopioidaan vihkoon.

Oppilaat laativat yhdessä ”lastenkasvatuksen kultaisen ohjekirjan vanhemmille”. Oppilaat saavat viestiä toiveitaan siitä, miten haluavat itseään kohdeltavan. Tunnilla myös leikitään roolileikkejä, joissa on tilanteita arkisista tapahtumista perheissä. Lapset pääsevät näyttelemään äitejä ja isiä.

Monissa länsimaissa ajatellaan, että vanhemmuus kestää siihen saakka, kunnes lapsi kasvaa aikuiseksi. Tämä itsenäisyyteen kasvattaminen ja sen korostaminen lapsen kasvatuksessa alusta asti ei kuitenkaan ole tyypillistä monissa muissa kulttuureissa, joissa vanhemmuus voidaan kokea elinikäiseksi sitoumukseksi ja joissa perheen yhtenäisyys on tärkeää, vaikka lapset olisivat jo aikuisia. Luokassa voidaan keskustella esimerkiksi siitä, onko ihminen aina jonkun lapsi vaikka olisi jo kasvanut isoksi ja kuinka kauan vanhemmuus kestää.

Esimerkkitunti

Tunnin aiheena on kulttuuriperinteet. Ryhmä käsittelee kotien juhlatapoja ja kansallisia juhlia, kuten itsenäisyyspäivää. Kansallisia juhlia on hyvä käsitellä sitä mukaan kuin ne ovat ajankohtaisia. Vuotuisten juhlien aikaan elämänkatsomustiedon tunneilla käsitellään kansanperinteeseen liittyviä asioita. Internetistä löytyy paljon erilaisia leikkejä, lauluja, askarteluohjeita ja kertomuksia myös uskonnottomille. 

Oppilaat miettivät syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Liittyykö näihin perinteitä perheessäni? Kutsutaanko sukulaisia, kavereita tai muita vieraita? Saanko lahjoja? Annanko itse mielelläni lahjoja?

Nimenanto vauvalle, häät ja hautajaiset ovat tyypillisiä perheen ja suvun tilaisuuksia. Oppilaat kertovat omakohtaisia kokemuksia näistä juhlista. Perinteiset vuotuiset juhlat, kuten joulu ja pääsiäinen, on hyvä käsitellä avaamalla sekä juhlan maallista taustaa että sen mahdollisen ”uskonnollistumisen” historiaa, ikäryhmälle sopivalla tavalla. Keskustelun aiheeksi voi ottaa yleiset tavat juhlia sekä perheiden ja kansojen erilaiset perinteet. 

Esimerkkijuhla – joulu

Joulu on täynnä perinteitä – ikivanhoja tai uusia itse tehtyjä. Perinteiseen jouluun liittyviä asioita ovat esimerkiksi joulukortit, joulukuusi ja -kukat, kynttilät sekä joulukalenteri. Maittavimmat perinteet löytyvät tietenkin joulupöydän herkuista. Mitä olisikaan joulu ilman joululahjoja – vai harrastavatko sittenkään kaikki joululahjojen antamista?

Joulunvieton historiaa

Joulun viettoon liittyviä tapoja löytyy niinkin kaukaa menneisyydestä kuin muinaisten roomalaisten saturnaalia-juhlasta. Myös pohjoisemmassa Euroopassa germaanit ja skandinaavit viettivät jo hyvin kauan sitten keskitalven juhlaa. Silloin ei vielä tunnettu tarinaa Jeesuksesta, jonka syntymän kristityt sijoittivat keskitalven juhlaan. Saturnaalia-juhlassa roomalaiset orjat saivat olla yhden päivän ajan tasa-arvoisia herrojensa kanssa. Juhlan aikana pukeuduttiin hullunkurisiin vaatteisiin, ja orjat saivat jopa pilailla isäntiensä kustannuksella. Isännät palvelivat orjiaan ja tarjoilivat näille kaikenlaisia herkkuja. Lahjojakin annettiin, erityisesti lapsille. Ne olivat usein kynttilöitä, savinukkeja ja makeisia.

Pohjoisessa vietettiin vuoden pimeimpänä aikana keskitalven juhlaa. Joulu liittyi siis talvipäivän seisaukseen, siihen hetkeen, jolloin päivät alkavat taas muuttua valoisammiksi. Juhlan nimiä olivat yule, jul, jol, geol tai geohol, ja silloin vanha vuosi loppui ja uusi alkoi. Hedelmällisyyden ja kasvun jumalattarelle uhrattiin porsas, jotta tulevana vuonna sato olisi runsas. Noina aikoina ajateltiin, että pahat henget liikkuvat pimeinä aikoina. Myös kuolleiden ihmisten henkien uskottiin tulevaan kotitaloihin kummittelemaan. Näitä henkiä lepyteltiin kattamalla heille joulupöytä yöksi.

Kristillinen joulu muotoutui monien vaiheiden kautta. Kirkko halusi poistaa oppiriitoja ja erimielisyyksiä sekä häivyttää vanhoihin jumaliin uskomisen. Niinpä Rooman paavi päätti vuonna 354 siirtää Kristuksen syntymäpäivän (joka oikeasti oli ihan toisena aikana) joulukuun 25. päivään. Aikaisemmin oli ollut tapana juhlia Mitran, auringonjumalan (Sol invictus), syntymäpäivää. Tällä tavalla Kristusta alettiin juhlia Mitran syntymäpäivänä ja kaksi perinnettä, pakanallinen ja kirkollinen, sulautui yhteen.

Kysymyksiä

Joulun historiaa käsiteltäessä lapsilta kysytään, minkälaisia jouluperinteitä heillä harrastetaan. Kaikkien kotona ei joulua vietetä, ja siitäkin voi keskustella. Ryhmässä keskustellaan myös perheiden vaihtoehtoisista joulunviettotavoista.

Joulukuusi

Joulun aikaan koteja koristellaan monin eri tavoin. On havuköynnöstä, kranssia, kynttilää ja sähköistä valosarjaa. Tunnetuin ja suosituin joulutunnelman luoja suomalaisissa kodeissa on joulukuusi.

Havupuita on muinaisina aikoina pidetty ikuisen elämän vertauskuvina muun muassa Egyptissä ja Kiinassa. Euroopassa pakanoiden keskuudessa puiden palvonta oli yleistä. Se jatkui kristinuskon valloitusten jälkeenkin, ja jouluna puun kunnioittamisen perinne sekoittuu uskonnollisiin perinteisiin.

Jo 1500-luvun Saksassa huoneita koristeltiin joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksista tehtiin yhä suurempia kimppuja, kunnes kimput korvattiin kokonaisilla kuusilla tai kuusenlatvoilla. Kuusi oli usein koristeltu punaisin omenin. Myös kullattuja pähkinöitä ja leivonnaisia saatettiin käyttää. Myöhemmin keksittiin valmistaa erilaisia lasipalloja ja kulta- ja hopealamenauhoja.

Suomalaisiin koteihin joulukuusi saapui 1900-luvun alussa, ensin kaupunkeihin ja sitten maaseudulle. Metsäntuoksuinen kuusi kelpasi aluksi sellaisenaan, mutta vähän kerrassaan sitä alettiin koristella.  Sata vuotta sitten kuusenkoristeina käytettiin omenia, leivonnaisia, konvehteja ja muita pikku herkkuja. Latvatähtikin oli. Myöhemmin koristeiksi tehtiin paperista leikeltyjä kuvia, paperinauhoja ja lippuja. Lippunauhat olivat suosittuja varsinkin suomen kielen aseman voimistuessa ja tietenkin Suomen itsenäistymisen aikaan. Perinteiset olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alussa. Olkea oli helposti saatavilla, ja sen käsittely oli tuttua. 1920- ja 1930-luvuilla varakkaimmissa perheissä oli jo ulkomailta tuotuja lasisia palloja koristeina. Sotavuosina koristeita, kuten paperipalloja ja karkkeja, tehtiin saatavilla olleista aineista. 1950-luvulla tulivat sähkökynttilät.

Kynttilät

Joulun suosituin valonlähde on kynttilä. Kynttilöitä käyttivät juhlavalaistuksena jo antiikin roomalaiset. Heidän käyttämänsä kynttilät oli valmistettu mehiläisvahasta. Melkein tuhat vuotta (1100-luvulta asti) käytössä olivat kastetut talikynttilät, joiden sydämenä oli pellavaa tai puuvillaa. Vasta 1870-luvulla tulivat steariini- ja parafiinikynttilät helposti valuvien talikynttilöiden tilalle. Kastamisen lisäksi kynttilöitä valmistettiin valamalla. Talonpoikaistaloissa kynttilä kuului vielä pari vuosisataa sitten ehdottomasti vain juhlaan, tavallisimmin jouluun, ja arkena valaistiin päreen avulla.

Lahjat

Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan, mutta nykyaikainen lahjatapa saavutti Skandinavian melko myöhään, vasta 1700-luvulla. Perhepiirissä lahjoja alettiin ensin antaa kartanoissa ja pappiloissa, ja niistä tapa levisi talonpoikaiskulttuuriin. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta 1900-luvun alussa lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Kysymyksiä

Oppilaat keskustelevat lahjojen antamisesta. Ryhmässä pohditaan, mikä on tarpeeksi ja voiko lahjoja mahdollisesti saada liikaa. Lahjatoiveistakin voi puhua. Opettaja kertoo erilaisista lahjaperinteistä.

Joulupukki ja tontut

Nykyinen joulupukki on yhdistelmä monesta satuolennosta. Kristillisessä perinteessä pukin esikuvana oli Pyhä Nikolaus, merimiesten ja lasten suojelija.  Saksan joulupukki on Weihnachtsmann ja Englannin Father Christmas. Myös amerikkalaisen valkopartaisen ja punalakkisen joulupukin Santa Clausin esikuvana oli Pyhä Nikolaus. Monissa maissa pukit tulevat taloihin yöllä savupiipun kautta ja jättävät lahjat takan reunalla roikkuviin sukkiin. 

Joulutonttujen alkuperästä on monta erilaista tarinaa. Yhdessä selityksessä joulumuori panee muutaman kävyn rautapataan ja lausuu taikasanat. Seuraavana päivänä padasta hyppää lauma tonttuja.  Joulutontut voivat myös tulla vuoren uumenista tai syntyä lumihiutaleista tai revontulten ja pohjoistuulen kohtaamisesta tunturin kupeessa. Yksi selitys on se, että joulutontut ovatkin haltijatonttujen jälkeläisiä.

Kysymyksiä

Lasten kanssa on mielenkiintoista keskustella Joulupukki-kysymyksestä. Onko hän oikeasti olemassa ja asuuko hän Korvatunturilla? Ovatko tontut Joulupukin lapsia vai apureita?

Koska joulu on monelle perheelle tärkeä perinteinen juhla, on joulun taikaa syytä varjella elämänkatsomustiedon tunneillakin.

Jouluruoat

Jouluna syötiin jo 1800-luvulla paremmin ja runsaammin kuin arkena. Vanhan perinteen mukaan jouluna pitää mässäillä mielin määrin, jotta seuraavan vuoden sadosta tulisi runsas.

Joulupäivän ruokia oli monenlaisia, mutta yleistä koko maassa oli lihan tarjoilu kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Lihana on ollut joko nautaa, lammasta tai sikaa.

Jouluateriaan kuuluu suomalaisissa kodeissa useimmiten joulukinkku. Kalkkuna on tullut suomalaiseen joulupöytään Yhdysvalloista.

Rosollin valmistuksessa käytetään punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.

Viime vuosisadan alkupuolella maito oli talvella erityisherkku. Yksipuolisella ruokinnalla pidetyt lehmät eivät lypsäneet talvella. Siksi olut oli joulujuomana yleisin. Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne.

Hapattamista käytettiin kalan säilömisessä apuna. Nykyinen graavi lohi (gravad lax) - nimitys on muistona haudatusta hapanlohesta.

Lanttu- ja perunalaatikko olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä ja niitä käytettiin harvoin arkiruokana. Maksalaatikko on yksi Suomen vanhimmista ruoista.

Vaikka mässäily on perinteisesti jouluna ollut miltei velvollisuus, makeat jälkiruoat ovat tulleet tavallisen kansan pöytään melko myöhään.

Maitoon keitetty valkoinen riisipuuro oli ennen vanhaan todella suuri herkku. Nykyisin riisipuuroon piilotetaan manteli. Mantelin löytäjä saavuttaa onnea ja menestystä seuraavana vuonna.

Kysymyksiä

Jouluruoista voi kehkeytyä hauska keskustelu. Mietitään yhdessä, mitä kaikkea kodeissa joulun aikaan syödään. Ideat kootaan ja luodaan katsaus perinteeseen. Onko joillakin kotona ihan omia jouluherkkuja, sellaisia, joita ei yleisesti jouluna syödä?

Joululaulut

Koulun laulukirjoissa on joitakin uskonnottomia joululauluja. Näistä on hyvä tehdä itselle kokoelma, joka liitetään elämänkatsomustiedon tunneilla käytettävien teemalaulujen kokoelmaan.

Uusi vuosi

Vuoden vaihtumisen juhla on ollut kaikkien kansojen keskuudessa uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Myös hyville ystäville on ollut tapana antaa vuoden vaihtumisen aikaan lahjoja. Näin tekivät myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa, he vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Tapa on siirtynyt sellaisenaan jouluun.