Mistä on kyse kun yksilöä korostavana aikanamme kokonaisten kylien ja kaupunkien lähiöiden asukkaat osallistuvat taiteen kaltaiseen toimintaan? Mikä saa nykytaiteilijan työhuoneestaan ulos ympäröivän yhteisön keskuuteen ja toimimaan aktiivisena ja yhteistyöhön innostajana? Perinteisesti taiteen on ajateltu edistävän ennen kaikkea yksilöiden esteettistä herkkyyttä. Nykyisin taide on yhä laajemmin tunnistettu myös yhteisön merkittäväksi voimavaraksi.
Kokonaisvaltaisen taideoppimisen tehtävänä on ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin.
Taiteilija ja taiteen tutkija Susanne Lacy pohti jo yli 20 vuotta sitten taiteilijan roolin muutosta uudenlaisen, osallisuuteen perustuvan julkisen taiteen yhteydessä. Hän esitti havaintonsa mallina, jossa muutosta tarkasteltiin suhteessa yksityiseen ja julkiseen sekä suhteessa taidetoiminnan aktivistisuuteen. Taiteilijan roolit nähtiin painottuvan kokijan, tiedottajan, analysoijan ja aktivistin roolien välille.
Taiteelle ominaisessa työskentelyssä käytetään erilaisia taiteen strategioita ja niiden yhdistelmiä. Taide voi toimia itseilmaisun ja -tuntemuksen välineenä, taide voi tulkita, se voi esittää sekä tehdä näkyväksi erilaisia asiantiloja, se voi toimia myös välittäjänä ja opastajana. Taiteen kautta voi pyrkiä myös muuttamaan asiantiloja ja aktivoimaan muita mukaan muutoksen tekemiseen.
Taiteelle ominainen tutkiva ja ilmiökeskeinen työskentely edustaa kokonaisvaltaista tiedonkäsitystä, jossa yhdistyy taideoppimisen yksilöllinen ja yhteisöllinen luonne. Creative Connections -hankkeessa (2012–2015) tutkittiin aikalaistaiteen toimintatapoja ja niiden soveltamista kuvataideopetuksessa. Hankkeen tavoitteena oli luoda ja tukea eri maiden lasten ja nuorten kulttuurista dialogia sekä kehittää kuvataidelähtöisiä lähestymistapoja eurooppalaisuuteen. Hankkeen puitteissa rakennettiin interaktiivinen oppimisympäristö, jossa joukko kuuden Euroopan maan oppilaita perehtyi eurooppalaisten nykytaiteilijoiden tuotantoon. Teosten valintaa tukemaan laadittiin viisi kategoriaa, jotka nimettiin taide kulttuurisena itseilmaisuna, tulkintana, tiedottajana, oppaana ja aktivismina.
Creative Connections -sivustot esittelevät yli 70 nykytaiteilijan teokset, oppilaiden tulkintoja niistä sekä opettajille suunnattua materiaalia. Mukaan sitoutui yhteensä 25 koulua eri kouluasteilta ja ensimmäisestä luokasta lukioon. Oppilaat pääsivät kokeilemaan erilaisia aikalaistaiteelle ominaisia työskentelymuotoja ja taiteilijan rooleja. Oppilaat jakoivat omia visuaalisia tulkintojaan valituista teoksista sekä kommentoivat toistensa kuvataiteellista prosessia ja teoksia.
Aikalaistaiteen materiaalit, mediat ja esittämisen tavat sekoittuvat sekä muuttuvat. Taiteilijat työskentelevät niin perinteisten kuin hyvinkin kokeilevien teemojen, materiaalien ja toimintatapojen parissa. Aikalaistaiteen teokset tai taideteot eivät aina edellytä taitoja, joita saavutetaan perinteisillä kuvan tekemisen keinoilla.
Kuvataideopetuksessa hiotaan edelleen taiteen tekemisen taitoja, otetaan oppia kulttuurisesti moninaisista kuvailmaisun tavoista sekä tutustutaan erilaisten tekniikoiden ja materiaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi havaintopohjainen työskentely, jopa kopioiminen ja jäljitteleminen, systemaattiset harjoitukset sommittelun tai värin käytön suhteen, voivat elää rinnan ongelmanratkaisutehtävien ja tekijänsä omaa ilmaisua sekä itsetuntemusta tukevien harjoitusten kanssa. Käsitteelliset tai ympäristöjä ja yhteisöjä aktivoivat projektit eivät myöskään sulje pois erilaisten taitojen harjoittelua. Kasvuun taiteen parissa ja taiteeseen on monta tietä. Oppilaiden onkin hyvä tarkastella ja kokeilla erilaisia taiteelle ominaisia työskentelytapoja ja opettajan lisäksi ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset ohjauksen tarpeet.
Keskeisiä sisältöalueita voidaan lähestyä ilmiökeskeisesti aikalaistaiteelle ominaisia ilmaisemisen, osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja soveltamalla. Tilan ja ajan antaminen on edellytys henkilökohtaisen taidesuhteen rakentumiselle. Prosessi ja lopputulos nähdään taideoppimisessa yhtä merkityksellisenä.
Oppilaiden kanssa voidaan pohtia esimerkiksi, millä tavoin hankimme tietoa ja ymmärrystä taiteesta, tai mitä voimme oppia taiteen kautta itsestämme ja ympäristöstämme. Taiteelle ominainen työskentely ei tarjoa valmiita vastauksia vaan tilan yhteiselle moninaisuuden ihmettelylle ja monille reiteille. Kokeiluun kannustava ilmapiiri, epävarmuuden ja epäonnistumisenkin sieto on ominaista taiteelle. Oppilaita on hyvä rohkaista iloiseen, leikinomaiseen toimintakulttuuriin, joka sallii ja tukee yllättäviäkin ratkaisuja ja oppilaiden luovuutta.