Jotta yliopisto ei olisi valkoisten klubi

Kun Jenny Kasongo katsoi Helsingin yliopiston mainosvideoita, joilla opiskelijat kertoivat omasta aineestaan, selväksi tuli, että yliopistoa käyvät valkoiset suomalaiset. Tämä käy ilmi myös tilastoista. Maahanmuuttajataustaisia nuoria on yliopistoissa merkittävästi vähemmän kuin mikä on heidän osuutensa Suomen asukkaista.

Jenny Kasongo syntyi Suomessa 1995 Keski-Afrikasta muuttaneille vanhemmilleen. Käytyään Euroopan solidaarisuusjoukkojen tukeman Equality as Preparation -valmennuskurssin näkyvien vähemmistöjen edustajille hän pääsi sisään yliopistoon. Se oli neljäs kerta, kun hän haki yliopistoon. DIAKiin hän oli jo päässyt, mutta siellä opintoihin kuului Kasongosta liian vähän teoriaa. Hän halusi yliopistoon.

Kasongo arvelee, että osittain maahanmuuttajataustaisten opiskelijoitten vähyyttä korkeimmilla koulutusasteilla selittää vanhempien sosioekonominen tausta. Yliopistokoulutettujen vanhempien lapsi opiskelee yliopistotutkinnon kahdeksan kertaa muita suomalaisia todennäköisemmin.

– Vanhempani syntyivät Kongon demokraattisessa tasavallassa, missä koulutus maksaa. Isäni kävi yläasteen, äitini ei pystynyt käymään ala-astettakaan loppuun, koska se tuli liian kalliiksi, hän kertoo ja jatkaa:

– Vaikka Suomessa onkin kaikilla tasa-arvoinen mahdollisuus päästä yliopistoon, todellisuus on erilainen, koulutus on periytyvää.

Muitakin selittäviä tekijöitä kuitenkin on.

Kalliit valmennuskurssit aitaavat vähävaraisilta tien

– Omasta koulutustaustastaan huolimatta molemmat vanhempani ovat aina painottaneet, että pitkälle kouluttautumisella pärjää. Monissa muissakin maahanmuuttajaperheessä on aikamoiset paineet pärjätä koulussa hyvin, Jenny Kasongo toteaa.

Eikä suomen kielen taitokaan eroa useimmilla maahanmuuttajataustaisilla nuorilla valtaväestöön kuuluvien suomen kielen taidoista. Kasongo arveleekin, että koulutuksessa täytyy olla joitakin eriarvoistavia mekanismeja. Jotakin, mikä saa valtaväestöstä ulkonäöltään poikkeavat valitsemaan jotain muuta.

Kasongon mentori Amiirah Salleh-Hoddin, joka on ollut mukana Anti-Racist Forumissa, Euroopan solidaarisuusjoukkojen tukemassa Equality as Preparation -hankkeessa, arvaa kyllä mitä: 

– Rasismi ei ole kiinni iästä, eikä koulutustaustastakaan. Koulutus auttaa vain paremmin peittämään sen. Kun ajatellaan, että rasismi on vähentynyt, niin kyse on suorasta rasismista. Epäsuoraa, peiteltyä rasismia on paljon.

Yliopistoihin pesiytyneessä rakenteellista rasismia heijastavassa ajattelumaailmassa valkoihoinen opiskelija on neutraali, objektiivinen ja tuottaa tietoa. Tummaihoinen on oletetusti jotain muuta. Siksi häntä vilkuillaan yliopistolla, kuin hän olisi väärässä paikassa. Hänen pitää perustella, mitä sanoo, silloin kun valkoisten ei tarvitse. Hänen ei oleteta osaavan suomea. Hänen pitää olla kuin ei haittaisi, kun muut, luennoitsijatkin, vitsailevat rasistisesti tai käyttävät ihmisryhmistä halventavia sanoja.

Vaikka Suomessa onkin kaikilla tasa-arvoinen mahdollisuus päästä yliopistoon, todellisuus on erilainen, koulutus on periytyvää.

– Ja jos islam tulee esiin, kaikki katsovat muslimiin ja olettavat, että hän puhuu kaikkien muslimien puolesta ja perustelee heidän tekojaan, kertoo Amiirah Salleh-Hoddin.

Salleh-Hoddin tuli Suomeen Singaporesta opiskelemaan maisterintutkintoa sosiaalipsykologiasta ja suorittaa tällä hetkellä tohtoritason opintojaan Helsingin yliopistossa. Hän on Anti-Racist Forumin perustajajäseniä ja sen puheenjohtaja. Salleh-Hoddin on myös European Network Against Racismin varapuheenjohtaja.

Silmätikuksi joutumisen pelon lisäksi yksi iso ongelmallinen tekijä on maahanmuuttajataustaisille nuorille raha. Valmennuskurssit ovat kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla, mutta joihinkin korkeakoulutusohjelmiin pääsijöistä ylivoimainen enemmistö on käynyt kalliin valmennuskurssin. Anti Racist Forumin sanoin: valmennuskurssit marginalisoivat entisestään jo marginalisoituneita ryhmiä. Ryhmiä, kuten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden perheiden tulotaso on tilastollisesti keskiarvoa matalampi.

Silloin Opetushallituksen kanavoimalla Euroopan Solidaarisuusjoukkojen hankerahalla tuettu valmennuskurssi tulee todella tarpeeseen.

Rakenteisiin piiloutuneesta rasismista pitää saada puhua

Anti-Racist Forumin valmennuskurssilla tehostettiin opiskelutaitoja, jotta pääsykoekirjoista imeytyisi kurssilaisiin mahdollisimman paljon, ja myös kohennettiin itsetuntoa.

– Meidät pantiin esimerkiksi opettamaan muille lukemiamme artikkeleita. Se oli tosi hyvä tapa, koska kun piti omin sanoin selittää toisille asia ymmärrettävästi, sen todella joutui muistamaan, Jenny Kasongo kertoo.

Hän oli käynyt myös kaikille avoimessa valmennusta antavassa varjovalmennuksessa. Ehkä siksi hän koki saaneensa opiskelutekniikoita enemmän irti Anti-Racist Forumin kurssin sosiaalisesta puolesta, joka lisäsi itseluottamusta. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli, että näkyviin etnisiin vähemmistöihin kuuluvat voimautuisivat uskomaan itseensä ja toimimaan omaksi parhaakseen. 

– Ilmapiiri oli lämmin ja tiesin, että jos tarvitsen apua, valmentajat ja muut kurssilaiset antavat sitä. Etenkin viimeinen tapaaminen auttoi minua ja antoi itsevarmuutta. Minua jännitti mennä pääsykokeeseen, enkä uskonut, että pääsisin sisään. Kurssilla opetettiin, miksi kannattaa olla tyytyväinen itseensä ja tehdä se koe itsevarmana. Pääsykokeet ovat sellaisia, että ne testaavat, kuinka hyvin hakija pystyy pitämään päänsä kasassa. Hyvin moni hakija osaa asiat hyvin, mutta aikapaine ja muut hakijat luokkahuoneessa vaikuttavat siihen, miten se onnistuu. Kannattaa keskittyä omaan tekemiseensä, Kasongo pohtii.

On ollut hienoa voida kertoa kokemuksista jollekin toiselle, joka ymmärtää täysin, mitä asioita käyn läpi.

Equality as Preparation -hanke ei jäänyt valmennuskurssiin, vaan syyspuolella se jatkui mentorointina. Amiirah Salleh-Hoddinin kanssa valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiaalitieteitä opiskeleva Jenny Kasongo sai puhua stressistä ja purkaa ikäviä tunteita, joita rakenteisiin piiloutunut rasismi herättää.

– On ollut hienoa voida kertoa kokemuksista jollekin toiselle, joka ymmärtää täysin, mitä asioita käyn läpi.

Jenny Kasongo voimaantui niin, että lähti Helsingin Yliopiston Students of Colour -järjestön puheenjohtajaksi. Järjestö auttaa näkyvään etniseen vähemmistöön kuuluvia opiskelijoita, järjestää matalan kynnyksen tapahtumia ja pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta yliopistolla muun muassa neuvottelupöydissä yliopiston hallinnon kanssa.

Amiirah Salleh-Hoddin kokee tarvetta jatkaa mentorointia epävirallisesti, vaikka hanke loppuukin. Kurssi- ja mentorointimateriaali on tulossa verkkoon kaikkien käytettäväksi.

– Haluan edelleen käyttää asemaani muiden auttamiseen. Koen että hanke oli erittäin tarpeellinen, mutta tarvittaisiin pitkäkestoista, jatkuvaa vastaavaa toimintaa.

Teksti: Natalia Kisnanen