Centrala begrepp i omgivningslära

Genom att odla växter kan eleven lära sig om förökning, växtens struktur och utveckling samt om grunden till matproduktion. Dessutom stärks förmågan att observera samt förmågan att arbeta uthålligt och med företagaranda. Det bör alltid finnas en mening med att odla växter. Syftet kan vara att odla mat hem eller för att använda inom läroämnet huslig ekonomi, för att undersöka något, till exmepel jämföra egenskaper och växtförhållanden, för att dekorera skolgården eller någon annan viktig plats i närområdet (t.ex. ett äldreboende) eller för att sälja på skolans basar. Eleven kan följa upp tillväxten med  hjälp av en odlingsdagbok, genom att dokumentera med bilder, eller genom att göra en videoanimation.    

Tillväxten och utvecklingen kan man se på ur ett fysiskt, psykiskt eller socialt utvecklingsperspektiv så att eleverna får aktuell och nyttig information för det utvecklingsskede hen befinner sig i. Den mänskliga tillväxten och utvecklingen  

Kasvamista ja kehittymistä voidaan tarkastella fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen kehityksen näkökulmista siten, että oppilaat saavat myös ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa kulloiseenkin kehitysvaiheeseen. Ihmisen kasvamisessa ja kehittymisessä on kaikille yhteisiä piirteitä, mutta toisaalta muutokset tapahtuvat yksilöllisesti ja monimuotoisesti. Ihmisten erilaisuutta ja niihin liittyviä ominaisuuksia pidetään arvokkaina ja hyvinä. Yksityiskohtaisia taulukoita, ikärajoja ja aikatauluja, joiden keskiviivalle kaikkien olisi asetuttava, sekä poikana tai tyttönä olemisen normittamista on hyvä välttää.

Sexualhälsa och sexualfostran är centrala delområden inom omgivningslära och hälsokunskap. WHO har sammanställt grundläggande definitioner för begreppen kön, sexualitet, sexualhälsa och sexualrättigheter. Äbven om dessa definitioner inte ännu fått officiell status, används de allt mer. På basen av dessa definitioner har man också definierat WHO:s standarder för sexualfostran inom det europeiska området, som också styr målsättningarna för främjandet av sexualhälsa i Finland. Standarden innehåller målen och innehållen för sexualfostran i olika åldrar. På hälsokunskapens sidor finns samlat de centrala definitionerna och de basinnehåll som anknyter till dem samt länkar till Social- och hälsovårdsministeriets och THL:s sidor. Standarden har fungerat som utgångspunkt också då grunderna för läroplanen inom grundskolans skapades samt för materialet Sexualiteten steg för steg som gjorts som ett samarbete mellan Befolkningsförbundet (Väestöliitto) och Utbildningsstyrelsen.  

Terveysosaamisella tarkoitetaan kykyä sellaisen tiedon hankintaan, rakentamiseen, arviointiin ja käyttämiseen, jonka pohjalta ihminen pystyy ymmärtämään syvemmin itseään, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa terveyden näkökulmasta. Tämä osaaminen mahdollistaa tietoisten ja tarkoituksenmukaisten terveyteen liittyvien valintojen ja päätösten tekemisen. Lisäksi se auttaa tunnistamaan ja muokkaamaan tekijöitä, jotka mahdollistavat oman ja muiden terveyden edistämisen ja ylläpitämisen. Koulukontekstissa terveysosaaminen rakentuu viidestä laajasta osa-alueesta. Nämä ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus (Paakkari & Paakkari 2012a; 2012b).

Tutkimus on tapa saada tietoa esimerkiksi luontoon ja ihmiseen liittyvistä ilmiöistä. Tutkimuksellisessa lähestymistavassa oppilaat etsivät tietoa vastatakseen yhdessä asetettuihin kysymyksiin esimerkiksi havaintoja, kokeita tai pienimuotoisia tutkimuksia tekemällä, tai etsimällä tietoa erilaisista tietolähteistä. Oppilaat analysoivat ja arvioivat yhdessä saamiaan tutkimustuloksia tai keräämäänsä informaatiota omien taitojensa pohjalta. Tutkimuksen teko etenee vaiheittain. Se, miten paljon mikäkin vaihe kulloinkin painottuu, riippuu tutkimukselle asetetuista tavoitteista ja siitä antaako opettaja valmiin ohjeistuksen vai suunnittelevatko oppilaat tutkimuksen osittain tai alusta asti itse opettajan ohjauksessa. On tärkeää, että aloitetaan pienistä ja hyvin yksinkertaisista tutkimuksista.

Ympäristökasvatuksessa ympäristöherkkyys tarkoittaa tunnepohjaltaan myönteistä suhdetta luontoon ja ympäristöön. Ympäristöherkkyys on myös kykyä tehdä havaintoja luonnosta ja ympäristöstä eri aisteja käyttäen sekä kykyä nauttia luonnosta ja saada iloa monenlaisesta ulkona luonnossa tapahtuvasta toiminnasta. Ympäristöherkkyys rakentuu myönteisten luontokokemusten pohjalle ja se voi edistää oppilaan halua opiskella luontoon ja ympäristöön liittyviä asioita sekä auttaa ymmärtämään, että ihminen on osa luontoa. Ympäristöherkkyyden oletetaan olevan tärkeä perustekijä, jonka pohjalle lapsuudesta lähtien ympäristötietoisuus ja vastuullinen suhtautuminen ympäristöasioita kohtaan voivat rakentua.