Opetuksessa käytetään oppiaineelle tyypillisiä, monimuotoisia ja oppilaskeskeisiä sekä oppimisympäristöön soveltuvia työtapoja. Kotitalouden laaja-alainen ja monipuolinen tieto- ja taitoaines edellyttää työtapoja, jotka edistävät irrallisen tiedon muistamisen sijaan jäsentyneen tietorakenteen muodostamista. Monipuoliset työtavat tukevat erilaisten oppijoiden oppimista sekä kehittävät oppimisen metataitoja, kuten esimerkiksi kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja. Kotitaloutta opittaessa pyritään edistämään oman toiminnan arviointia ja reflektointia, joita pidetään sekä vastuullisen toiminnan että oppimaan oppimisen keskeisinä edellytyksinä.
Käsitekartan laatiminen on menetelmä, joka tukee oppilaiden ajattelun jäsentymistä ja syventymistä opiskeltavaan asiaan, sen keskeisiin käsitteisiin ja niiden välisiin yhteyksiin. Käsitekartan avulla kotitalouden yksittäiset asiat tai käsitteet voidaan liittää toisiinsa eheäksi kokonaisuudeksi. Tämä edistää tiedon muistamista ja ymmärtämistä. Käsitekarttatyöskentely sujuu oppilailta sekä yksin että ryhmässä, ja työskentely houkuttelee luovuuteen sekä ongelmien loogiseen ratkaisemiseen.
Käsitekarttatekniikka sopii selkeiden muistiinpanojen tekoon ja sen avulla voidaan havainnollistaa laajoja asiakokonaisuuksia. Opettaja voi esimerkiksi laatia oppitunnin tai opetusjakson sisällöstä käsitekartan, esittää sen oppilaille ja kiinnittää sen jokaisen nähtäville.
Oppimisen laadun arviointiin voidaan käyttää käsitekarttatekniikkaa, sillä se paljastaa nopeasti tietojen puutteellisuudet tai ristiriitaisuudet. Opiskelun eri aikoina laadittuja käsitekarttoja voidaan vertailla, ja näin saadaan esille oppilaiden ajattelun taso.
Käsitekarttatekniikka on hyvin yksinkertainen ja helppo työtapa, mutta karttojen laatiminen kannattaa opettaa oppilaille aluksi oikein hyvin. On myös syytä sopia, että kaikki koulun opettajat ohjaavat oppilaita laatimaan karttoja samalla uudistetulla tekniikalla. Käsitekarttatyöskentely edellyttää luku- ja kirjoitustaidon, paperia ja kynän, taikka tietokoneen ja kirjoitus- tai piirto-ohjelman sekä perehtymistä asiaan.
Käsitekarttaa opetettaessa voi käyttää "saari ja silta" -analogiaa. Soikiolla rengastetut perusmuotoon kirjoitetut käsitteet ovat "saaria”. Ne liitetään toisiinsa "silloilla" eli nuolilla. Nuolen viereen kirjoitetaan se ajatus, mikä yhdistää käsitteet (saaret) toisiinsa. Vain sellaista siltaa pitkin voi kulkea, joka on nimetty. Toisin sanoen käsitteiden välinen yhteys tulee kirjoittaa siten, että käsitteistä ja niiden välisestä väittämästä muodostuu järkevä lause tai virke. Nuolen suunta osoittaa kulku- eli lukusuunnan. Lukija taivuttaa lukiessaan käsitteet oikeaan muotoon. Näin menetellen jokainen voi ymmärtää, mitä kartan laatija tarkoittaa.
Käsitekartan opetus etenee esimerkiksi näin:
Hyvä käsitekartta on monipuolinen, ja siinä on paljon keskeisiä käsitteitä. Yksi käsite esiintyy kartassa vain kerran. Käsitteet liittyvät toisiinsa muodostaen hierarkkisen verkoston. Siinä abstrakteihin yläkäsitteisiin yhdistyy monia esimerkinomaisia alakäsitteitä muutamien välitason käsitteiden avulla. Onnistuneessa käsitekartassa käsitteet muodostavat eheän tietorakenteen, joten sitä voidaan kutsua aihetta kuvaavaksi malliksi tai jopa teoriaksi.
