Järjestöjen koulutusta kehittämässä: kansainväliset kohtaamiset ja vertaisoppiminen työvälineinä

Järjestöjen koulutuksen kehittämiseen pyrittiin saamaan eurooppalaisten kollegoiden näkökulmaa European Educational Know-how Supporting Civil Society -hankkeessa.

– Haluttiin nähdä, miten muualla kehitetään järjestökoulutusta. Tavoitteena oli myös henkilöstön kansainvälisyystaitojen kehittäminen, tiivistää projektikoordinaattori Anna Kirstinä.

Mukana tässä Erasmus+ -hankkeessa oli Suomesta kolme opintokeskusta: KSL-opintokeskus, Opintokeskus Sivis ja Kansalaisfoorumi. Kirstinä kertoo, että hanke oli konsortiohanke, kun mukana oli useampi oppilaitos. Useampia opintokeskuksia yhdistävä hanke auttaa Kirstinän mukaan tutustumaan kollegoihin opintokeskuksien välillä.

Hankkeen aikana yhteensä 25 kouluttajaa ja opettajaa osallistui ulkomaanjaksoille, jotka olivat kurssi- ja työpajamuotoisia tai työn varjostamisen -menetelmällä toteutettuja. Työn varjostaminen on menetelmä, jossa mennään seuraamaan, miten muissa organisaatioissa tehdään työtä.

Kirstinä korostaa, että työpajamuotoinen työskentely vertaisjakamisella ja vertaisoppimisella vaikutti vahvasti hankkeen tuloksiin. Työpajoissa jaettiin osallistujien kesken opittuja asioita ja kansainvälisen toiminnan kokemuksia. Vertaisoppimista tapahtui paljon matkan varrella, kun hankeosallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ja muut saivat esittää kysymyksiä.

– Työpajoja pidettiin antoisina vertaisoppimisen vuoksi, Kirstinä kertoo.

Oppimisen reflektoinnin avulla uusia työkaluja arkeen

Hankkeessa käytössä oli oppimisen jatkuva arviointi ja hankkeen lopuksi pidettiin arviointityöpaja. Arvioiva, jakava ja kehittävä ote sekä omasta oppimiskokemuksesta kertominen mahdollistivat myös oppien ottamisen käyttöön omassa työssä. Kirstinä kokee, että hanketoiminnan kautta kehittyneistä kansainvälisyystaidoista on nähtävillä hyötyä muussakin työskentelyssä.

– Hankkeessa tärkeintä oli se, miten sen avulla pystyi näkemään konkreettisesti kansainvälisen työskentelyn hyödyt ja annit omalle ammatillisuudelle ja kehittämistyölle, Kirstinä kertoo hankkeen hyödyistä.

Kirstinä toteaa, että hankkeeseen osallistumisen hyöty näkyy järjestökoulutusten kehittämisessä. Järjestökoulutuksiin on tuotu kursseilla ja työn varjostamisessa opittuja uusia näkökulmia ja harjoituksia, jotka liittyivät muun muassa verkkopedagogiikkaan, asioiden tutkimiseen taiteen keinoin ja coaching-lähestymistapaan. Sen lisäksi hankkeeseen osallistuneet saivat ideoita järjestöjen viestintään ja johtamiseen. Hankkeen anti on näin ollen mennyt myös järjestöille koulutusten ja menetelmien muodossa, eli hankkeen alkuperäinen tavoite on toteutunut.

– Hankkeeseen osallistuneet olivat kouluttajia, opettajia ja pedagogeja, jotka ottivat opit omaan työkalupakkiinsa, kertoo Kirstinä.

Kohtaamisten kautta vuorovaikutustaitoja ja uusia näkökulmia

Hankkeeseen osallistujien mielestä yksi tärkeimmistä hankkeen tuloksista oli omien kansainvälisten taitojen selkeä kehittyminen.

– Yllättävää oli, miten lyhyessä ajassa tulee varmemmaksi erimaalaisten ihmisten kohtaamisessa ja englannin kielen käytössä, Anna Kirstinä kertoo osallistujien kokemuksista.

– Yllättävää hankkeessa oli myös se, että osallistujat oppivat paljon, mutta eivät välttämättä sitä, mitä etukäteen olivat odottaneet oppivansa. Koettiin, että tarkat odotukset eivät välttämättä toteutuneet kovin korkealla tasolla, mutta saattoikin oppia jotain ihan muuta ja merkityksellistä. Sai siis ehkä jotain enemmän kuin mitä oli osannut kuvitella, Kirstinä kertoo.

Hakemusvaiheessa voikin olla hankalaa tietää tavoitteita tarkasti.

– Pitää olla joustoa ja avoin mieli ottaa vastaan kaikkea yllättävää ja hienoa, mitä hankkeessa voi tulla vastaan, Kirstinä ohjeistaa.

Kirstinän mukaan hankkeen lisäarvo oli nimenomaan kokonaisvaltaisessa, läsnä olevassa vuorovaikutuksessa. Erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kohtaaminen kasvokkain oli keskeistä, koska sen kautta sai uusia näkökulmia. Hankkeen aikana ikään kuin näki itsensä, oman toimintansa, suomalaisen koulutusjärjestelmän ja sen, mitä meillä tehdään, aivan eri valossa.

Opitun hyödyntämistä laajemmassa jatkohankkeessa

Nyt on menossa uusi samanlainen hanke, jossa mukana on tällä kertaa neljä opintokeskusta, kun MSL-opintokeskus on tullut mukaan hankkeeseen. Kirstinän mukaan työntekijät ovat laajemmin innostuneita lähtemään oppimaan eri maihin kuultuaan kollegoidensa kokemuksista. Ulkomaanjaksojen määrä onkin suunnilleen tuplaantunut uudessa hankkeessa. Työn varjostaminen koettiin todella antoisana aiemmassa hankkeessa, ja siksi uuteen hankkeeseen on otettu enemmän työn varjostamista.

– Työn varjostaminen on paljon työläämpää kuin kurssille osallistuminen, mutta sen järjestäminen on todellakin vaivan väärti, Kirstinä korostaa.

Kirstinän mukaan nyt tiedetään, miten säästytään karikoilta. Päättyneen hankkeen kokemuksesta tiedetään, miten esimerkiksi järjestää työn varjostaminen, tai mitä ottaa huomioon, kun osallistuu kurssille. Uudessa hankkeessa on siis vanhat opit käytössä.

Anna Kirstinän vinkit uusille hankkeisiin hakijoille:

1) Hanketta suunnitellessa ja hakemusta tehdessä kannattaa olla realistinen käsitys siitä, mitä ja miksi on hakemassa, kuinka paljon ulkomaanjaksoja hakee, mitä kursseja on tarjolla ja ovatko ne kiinnostavia. Kannattaa myös miettiä, onko itsellä jo olemassa kansainvälisiä verkostoja. 

2) Yhteistyö Suomessa on plussaa. Myös kansainväliset verkostot ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä alussa.

3) Vapaan sivistystyön kentällä työskenneltäessä kannattaa tarkastaa, soveltuvatko kurssit myös aikuiskoulutukseen.

4) Työn varjostamisen -järjestelyt kannattaa aloittaa heti, kun hanke alkaa, sillä valmistelu on aikaa vievää, mutta valtavan antoisaa sitten, kun se toteutuu. Jo yksi kontakti riittää. Myös hankkeeseen osallistumalla saa kansainvälisiä verkostoja, eli ei auta kuin mennä mukaan. Jos ei ole vielä kansainvälisiä verkostoja ja niitä haluaa luoda, Erasmus+ -ohjelman järjestämät kontakti- ja teemaseminaarit ovat hyödyllisiä yhteistyökumppaneiden löytämiseksi.

Kirjoittaja: Venla Ropponen