Nuori parantaa tapojaan, kun hän tiedostaa hyödyn

Miten saada huonoihin elintapoihin jumiutunut nuori liikkumaan ja innostumaan koulunkäynnistä? Kuten monet vanhemmat ja opettajat tietävät, hyvää tarkoittavat saarnat menevät usein kuuroille korville. Student Wellbeing through eSport -hankkeessa tähän merkittävään haasteeseen on onnistuttu vastaamaan paremmin.

– Emme sano nuorille, että tupakka tai kofeiini ovat pahaksi, vaan selitämme, miten niiden käyttö vaikuttaa pelaamiseen. Energiajuomien ansiosta vireystaso saattaa nousta hetkeksi, mutta samalla keskittymiskyky häiriintyy ja virheet lisääntyvät, eSport-hanketta johtava Jens Brännback Helsingin Yrkesinstitutet Prakticumista kertoo.

Brännbackin mukaan tietokonepelaajille suunnattuun hankkeeseen osallistuvien nuorten energiajuomien käyttö on vähentynyt selvästi, kun heille on selvinnyt, että joukkueen kokema häviö on voinut johtua liian lyhyistä yöunista. Monet nuoret ovat myös innostuneet liikkumaan enemmän ymmärtäessään, että liikunta kehittää heidän toimintakykyään pelissä, jossa he haluavat menestyä.

Sekajoukkueet kehittävät kommunikaatiota ja kielitaitoa

Vaikka tietokonepelaamiseen liittyy yhä tiettyä stigmaa, on pelaaminen yleistynyt myös koulujen oppiaineena. Yrkesinstitutet Prakticumin lisäksi viime vuonna startanneeseen Erasmus+ -hankkeeseen ovat osallistuneet norjalainen Arna vidaregående skole ja ruotsalainen Växjön Teknikum. Oppilaitoksissa voi opiskella eSport -opintokokonaisuutta, jonka myötä osa pelaajista tähtää jopa ammattilaisiksi. Peliopetuksen edelläkävijöinä oppilaitokset ovat pitäneet yhtä jo ennen hanketta.

eSport-hankkeen tavoitteena on lisätä 16–21-vuotiaiden opiskelijoiden elämänlaatua pelaamiseen liittyen pedagogisten metodien avulla. Hanke keskittyy erityisesti keskeyttämisvaarassa oleviin opiskelijoihin. 

Brännbackin mukaan yhteistyö koulujen välillä on toiminut hyvin, vaikka pelaamiseen liittyvä tahtotila onkin kouluissa varsin erilainen. Norjassa fokus on puhtaasti kilpailullinen, kun taas Suomessa keskitytään ohjatun pelaamiseen sosiaalisiin etuihin. Hankkeen tuomat tulokset ovat kuitenkin olleet varsin samansuuntaisia pelaajien fokuksesta huolimatta.

Käytännössä kaksivuotinen hanke on koostunut yhteisistä pelitapahtumista ja välillä yhdessä on pelattu myös verkossa. Sen myötä on syntynyt ystävyyksiä ja arvokkaita sosiaalisia kokemuksia. Eniten osallistujia onkin harmittanut keväällä Norjaan suunnitellun pelitapahtuman peruuntuminen, mikä tapahtui koronan takia vain pari päivää ennen lähtöä. Nyt hanke on saanut jatkoaikaa ja toiveena on päästä Norjaan ensi kevään aikana.

– Yhdessä pelaaminen on kehittävää sekä kielellisesti että sosiaalisesti. Nuoret ovat pelanneet sekajoukkueissa tuntemattomien pelaajien kanssa, jolloin he ovat joutuneet etsimään oman tapansa kommunikoida ja toimia yhdessä.

Opit ja metodit yhteiseen käyttöön

Brännbackin mukaan ohjatun ja selkeisiin sääntöihin perustuvan joukkuepelaamisen on todettu parantavan kommunikaatiota, strategisia taitoja, analysointikykyä sekä yhteistyötaitoja.

– Metodeihin kuuluu, että pelejä analysoidessa huomiota ei kiinnitetä itse pelisuoritukseen, vaan esimerkiksi pelaajien tapaan kommunikoida keskenään. Yleisesti hyvä kommunikaatio korreloi kuitenkin positiivisesti myös pelimenestyksen kanssa.

Vastuu pelin ohjaamisesta on aina aikuisilla ja yhteisen tekemisen myötä oppilaiden ja opettajien välit ovatkin parantuneet. Tällöin hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy myös elämän ja opiskelun muilla osa-alueilla.

Hankkeeseen osallistuvien oppilaitosten tavoitteena on ollut kehittää toimivia metodeja yhteiseksi hyödyksi. Nyt käytännönharjoitteita ja saatuja oppeja sisältävä käsikirja on painoa vailla valmiina. Haaveena on jatkaa metodien kehittämistä ja levittää osaamista oppilaitosten, seurakuntien ja nuorisoalan ammattilaisten käyttöön ja tarjota heille tukea ja mentorointia toiminnan aloittamiseen.

– Tämä on ollut hirveän hyödyllinen ja palkitseva hanke, jossa osallistujien pedagoginen ote ja sitoutuminen on ollut kerrassaan ainutlaatuista. Yhteistyö on ollut kaikin puolin helppoa, kaikki kokoukset ja tapaamiset niin paikan päällä kuin etänäkin ovat toimineet saumattomasti.

Nuorissa tapahtuneiden positiivisten muutosten lisäksi myös me ohjaajat olemme päässeet vaihtamaan ajatuksia ja sparrailemaan osaamista, joiden kehittämisessä ja dokumentoinnissa olemme tienraivaajia, Brännback kertoo.

Kirjoittaja: Anna Väre