News

Liikunta mielenterveyden edistäjänä – eurooppalaisesta yhteistyöstä uusia ideoita

Kokemuksia Erasmus+ Erasmus+ liikunnalle ja urheilulle – Sport Kansainvälistyminen
Seurakehittäjä Sampsa Kivistö ideoi eurooppalaisessa yhteistyössä Hämeen Liikunnan ja Urheilun (HLU:n) mukaan kehittämään toimintatapoja mielenterveyskuntoutujien liikuntaharrastusten lisäämiseksi Erasmus+ Sport -tuella. Hankkeen osallistujat kokeilivat uusia urheilulajeja ja liikkuvat yhä yhdessä, vaikka hanke on päättynyt. Jatkohankkeessa tiivistetään urheiluseurojen ja psykiatrian ammattilaisten välistä yhteistyötä.
SPHERE-hankkeeseen osallistujia roll-upin vierellä

Heidän oli tarkoitus pelata pallopelejä ja kokeilla sisälajeja. He suunnistivat, pyöräilivät ja soutivat. 35 mielenterveyskuntoutujaa liikkui Tampereen seudulla yhdessä eri tavoin ulkona SPHERE-nimisessä Erasmus+ -hankkeessa.

- Koronan takia hankkeessa korostui luontoliikunta, ja se oli hyvä, onhan luonnolla itsellään parantavia ominaisuuksia, kertoo Sampsa Kivistö, liikunnan suunnittelija Hämeen Liikunnasta ja Urheilusta eli HLU:sta.

Monipuoliseen hyvän mielen liikuntahankkeeseen osallistuneet löysivät väkisinkin itselleen mieluisia liikuntaharrastuksia. Yhdessä kokeiltiin tarkoituksella sellaisiakin lajeja, joita moni ei muuten ehkä koskaan ajautuisi kokeilemaan. Korona-aaltojen välissä päästiin sisällekin, esimerkiksi keilaamaan.

- Mielenterveysongelmat ovat ehkä tabu liikunta- ja urheilupiireissä. Halusimme tällä hankkeella tuoda esiin, että ne koskevat aika isoa osaa ihmisistä, ja ihan yhtä isoa osaa urheiluseurojen jäsenistä kuin koko väestöstä, Kivistö muistuttaa.

Paikallisesti hanke onnistui suomalaisten näkökulmasta erittäin hyvin. HLU, mielenterveyskuntoutujat ja -kuntouttajat solmivat yhteyksiä, jotka eivät katkenneet hankkeen loppuessa. Esimerkiksi Sopimusvuori ry, joka tuottaa Tampereella sosiaalista kuntoutusta ja kuntouttavaa työtoimintaa, alkoi kulkea käsi kädessä HLU:n kanssa.

- Itse asiassa pilottiryhmät jatkavat yhdessä liikkumista edelleen, vaikka hanke on ohi, koska kaikki ovat olleet niin tyytyväisiä!

Tampereen pilotit malliesimerkkeinä

Kansainvälisiin hankekumppaneihin monissa muissa Euroopan maissa korona iski pahemmin. Ulkonaliikkumiskieltoalueilla ei yhdessä liikkuminen onnistunut. Eivätkä hankekumppanukset tietenkään päässeet matkustamaan toistensa luo ryhmätapaamisiin.

- Italia ja Iso-Britanniahan olivat pahimpia koronamaita. Mutta tutkimuspuoli kumppanimaiden yliopistoissa onnistui koronasta huolimatta eli hankkeen aikana niissä luotiin suositukset kuntouttavaan liikuntatoimintaan, Sampsa Kivistö kertoo. 

Koska suomalaiset pilottiryhmäläiset todella pääsivät liikkumaan koko sen ajan kuin oli tarkoituskin, heidän kokemuksillaan oli yleiseurooppalaiseen suositukseen vahvin vaikutus. Jonkin verran ehdittiin kuitenkin liikkua myös Kroatiassa, Italiassa ja Isossa Britanniassa, yhteensä noin 200 kuntoutujan voimin.

- Liikuntaryhmätoiminnan rinnalla kulki tutkimus siitä, voidaanko löytää kullekin diagnoosityypille sopivin tapa liikkua. Esimerkiksi sopiiko masentuneelle paremmin sosiaalinen vai yksinäinen liikunta, entäpä ulko- vai sisäliikunta, tarkasti ohjattu vai vapaamuotoinen.

- Yhteytemme psykiatrisen hoidon korkealle tasolle ampuivat heti alussa alas sellaisen yleistyksen, että liikunta on aina hyvä hoitomuoto masentuneille. Asia ei ole niin yksinkertainen.
Kuntoutuja ei saanut olla akuutissa sairastumisvaiheessa, vaan hänen oli pitänyt kuntoutua tietylle tasolle.

- Eihän jalkapalloakaan voi alkaa pelata kipsi jalassa, mukaan tulevien pitää olla kipsin poistovaiheessa, Kivistö kuvailee.

Erittäin hyvä käytäntö on nyt luotu, mutta kuinka saada se leviämään? Kuinka kuntouttajat ja urheiluseurat löytäisivät vielä laajemmin toisensa?

- Jos järjestöt tekevät yhteistyötä keskenään, resurssit pitää saada jostakin. Miten kohderyhmät löytäisivät luonnolliseen seuratoimintaan? Kivistö miettii.

Se, mitä rahallisesti tuetaan, vaikuttaa, ja myös suuntaa mielenterveystyötä.

- Millä painotuksilla rahaa on haettavissa? Onko tasa-arvon edistäminen tärkeämpää kuin mielenterveyskuntoutus, entäpä minkä ikäisten? Veikkausvarojen vähetessä on näköpiirissä, että järjestötoiminta kärsii, Sampsa Kivistö pohtii.

Hankerahoituksella visioista totta

Onneksi on olemassa kansainvälinen yhteistyö - ja hankerahoitukset!

- Olen oppinut, että liikunnan ja urheilun organisointi ja rahoitus on todella erilaista eri maissa. Meillä se on hyvin pitkälle julkisrahoitteista, mikä tuo varman perustulonlähteen, mutta tekee meistä hyvin jäykkiä - ja ehkä laiskoja hakemaan lisäresursseja kansainvälisistä hankkeista. Euroopassa toiminta rahoitetaan monesti esimerkiksi säätiöiden kautta, ja Erasmus+ -rahoitusta on totuttu hakemaan toiminnan rahoittamiseksi, Kivistö kertoo.

Kivistö oivalsi nämä mahdollisuudet varhain. Hän on kansainvälisiä suhteita pääaineenaan lukenut yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on aiemmin työskennellyt matkailualalla manner-Euroopassa ja toiminut vapaaehtoisena Suomen Olympia-akatemiassa, joka tekee kansainvälistä yhteistyötä. HLU:n hän veikin päättäväisesti mukaan Erasmus+-maailmaan. SPHEREÄ edelsi Green Play, joka toi lisää kasvatuksellista otetta sekä teknologiaa lasten ja nuorten ryhmäliikuntaan.

- Ei todellakaan kannata jättää hakematta hankkeisiin siksi, että pelkää byrokratiaa ja raportointia! Kannattaa luottaa suomalaiseen ammattitaitoon, joka on pienissäkin järjestöissä perushyvällä tasolla jo valmiiksi, Sampsa Kivistö huomauttaa.

SPHERE eli Sport Healing Rehabilitation on saanut jatkoa juuri käynnistyneestä kolmivuotisesta EASMH-hankkeesta. European Alliance for Sport and Mental Health -hankkeen tarkoitus on saada urheiluseuroja ja myös psykiatrian ammattilaisia tiiviimmin mukaan yhteistyöhön kehittämään liikuntaa kuntouttavana toimintana mielenterveyden hoidossa.

- Koska jos ajattelee hankkeen vaikuttavuutta, niin psykiatrian osaaminen on tärkeää. Yhteistyökumppanimaissa se puoli onkin ollut enemmän mukana. Italiassa hankkeen toiminta oli eniten psykiatria ja diagnoosi -lähtöistä, meillä yhteistyö tapahtui kuntouttavan vapaaehtoistoiminnan kanssa. Toki vapaaehtoistoimijoiden ohjaajat olivat mukana mielenterveyden asiantuntijoina, sanoo Kivistö.

Italiassa pilottiryhmäläiset löytyivät psykiatrisessa hoidossa olevien joukosta. Mutta siinä missä joittenkin maitten yhteistyökumppaneilla oli mielenterveyskuntoutujat omasta takaa aiemman kuntouttavan toimintansa ansiosta, Kivistön piti värvätä kunnat ja mielenterveysseurat osallistujia löytämään. Osaan ryhmistä tultiin kunnan lähetteellä ja mukana oli esimerkiksi masentuneita pitkäaikaistyöttömiä. Toiset ryhmät taas täyttyivät mielenterveysseurojen vapaaehtoisissa vertaistukiryhmissä käyneistä henkilöistä. 

Älä pelkää hankeraportointia - osaat jo!

Mutta eikö kansainvälinen hanke syö valtavasti työaikaa? Sampsa Kivistö huomauttaa, että kansainvälisen hankkeensa voi valita järkevästi.

- Kannattaa miettiä hankkeen sisältöä ja kysyä, tukeeko se meidän toimintaamme. Ennakoiva terveydenhoito on kuulunut ennestäänkin HLU:n toimintaan ja oikeastaan teimme tämän hankkeen puitteissa aika lailla samanlaisia asioita kuin muutenkin, nyt vain uudenlaisen kohderyhmän kanssa.

Kansallisista hankkeista saadun kokemuksen voi hänen mukaansa hyödyntää kansainvälisissäkin hankkeissa. Eivät ne raportointivelvollisuudet juurikaan toisistaan poikkea. Lisäksi mukaan hankkeisiin voi mennä halutessaan vain yhteistyökumppanina, jolloin hallinnolliset työt jäävät vetäjälle toisessa maassa. Sekin auttaa paljon, jos seuralla tai järjestöllä on taloushallinnon ammattilainen, jolle hankkeiden talousraportointi ei luultavasti tuota paljonkaan päänvaivaa.

Kivistö on iloinen siitä, että seuraava hanke tulee olemaan kolmivuotinen:
- Kaksi vuotta on oikeastaan tosi lyhyt aika. Ensimmäinen puoli vuotta menee järjestäytymiseen, siihen, että kaikki kansainväliset yhteistyökumppanit pääsevät yhteiselle kartalle ja keksivät, miten tätä sovelletaan meillä.

- Ei kannata jäädä jumiin siihen ajatukseen, että ei tämä hanke voi toimia meillä, kun olosuhteet ovat niin erilaiset täällä kuin vaikka Espanjassa. On osattava ajatella hankkeita sisällön eikä metodien kautta, Sampsa Kivistö neuvoo.

Kivistö oppi tämän espanjalaisjohtoisessa Green Play -hankkeessa. Kataloniassa lasten ja nuorten urheiluseuratoiminta on aika lailla kouluvetoista, eivätkä metodit siksi mitenkään sopineet sellaisenaan Hämeeseen. Hämäläislasten urheiluseuroja ei voinut ohjeistaa ylhäältäpäin niin kuin koululuokkaa.

- On sovellettava rohkeasti!

Sport Healing Rehabilitation (SPHERE)

  • Hanketyyppi: Erasmus+ Sport, yhteistyöhanke
  • Koordinaattori: European Culture and Sport Organization (Italia)
  • Hankeaika: 1/2019-3/2021
  • Kumppanimaat: Belgia, Iso-Britannia, Kroatia, Saksa ja Suomi 
  • Rahoitus: 383 000 €

Kirjoittaja: Natalia Kisnanen